Turboweekend Köpiksessä

Terveiset Kööpenhaminasta! Tanskalaisella bändillä nimeltä Turboweekend oli perjantaina keikka Tivolissa ja siinähän olikin sitten tarpeeksi syytä tehdä siskon kanssa treffit Köpikseen. Viimeksi me tavattiin tammikuussa Berliinissä kun The Black Keys oli siellä keikalla. Sisko kun aina tietää missä kaikki bändit keikkailee ja suunnittelee sitten matkansa sen mukaan. Koska olen Tanskassa, enkä GEMAn valvovan silmän alaisena, linkitän myös yhdet biisit molemmilta bändeiltä, ks. Turboweekend ja The Black Keys. Tai no, itse asiassa sain yhdeltä saksalaiselta kollegalta sellaisen Mozillaan liitettävän Add-onin joka jatkossa kiertää GEMAn blokkaukset myös Saksassa. Suck it GEMA!

Kööpenhamina on kiva kaupunki, ei ihme että sisko ravaa täällä melkein joka kuukausi. Ihan järjettömän kallis paikkahan tää on, mutta onneksi valuutta on tanskan kruunu ja se on vähän niinku monopolin leikkirahaa kun siinä on niin paljon nollia ettei siitä aina tajua että kuinka paljon nyt menikään rahaa euroissa. Kahvikupponen on helposti melkein kuusi euroa (40 kruunua) ja ruoka-annoksesta saa maksaa kanssa aina monta kymppiä. Sisko väittää ettei tämä kauheasti kalliimpi ole kuin Helsinki, musta tuntuu kyllä että on. Tosin mulla aina pysähtyy Helsingissäkin hengitys kaupan/kahvilan/baarin kassalla kun ruoka ja juoma on sielläkin niin kallista. Saksa (ja Espanja ja Kreikka) on siitä kivoja maita että ruokaa ja juomaa saa halvalla. Paitsi ne Kreikan viiden euron jääkahvit, mutta niihin tulee yleensä kylkiäisenä kaikkea pientä syötävää.

Tältä näyttää kuuden euron kahvi ja kuuden euron biolimu

25 euron salaatti oli kyllä hintansa veroinen! Ahh, vietnamilainen Lele ravintola.

Köpis on myös fillarijengin paratiisi. Täällä on kaikista kätevintä siirtyä paikasta toiseen polkupyörällä. Meilläkin on pyörät melkein koko reissun ajan vuokrassa. Täällä myös pyöräilijät noudattavat liikennesääntöjä, toisin kuin Saksassa, jossa saa koko ajan pelätä kuolevansa fillarikaaharin alle (lue tästä lisää). Saksassa kun valo vaihtuu punaiseksi, autot pysähtyvät, mutta pyöräilijät siirtyvät jalkakäytävälle tai menevät vain punaisia päin ja suoraan suojatiellä käppäilevien jalankulkijoiden niskaan. Tanskassa myös pyräilijät pysähtyvät valoihin omalle kaistalleen. Täällä Kööpenhaminassa myös turistit ja muut jalankulkijat pysyvät pois pyöräteiltä (toisin kuin Helsingissä, varsinkin Kauppatorilla - tuhoontuomittu alue pyöräilijän näkökulmasta!). Risteyksissä pyörille varattu alue on maalattu sinisellä ja autoilijat ottavat huomioon kevyn liikenteen edustajat. Myös pyöräilijät ilmoittavat aina käsimerkein mitä meinaavat tehdä. Suomesta tuttu viittaus oikealle tai vasemmalle aina ennen käännöstä on käytössä, mutta sen lisäksi käsi nostetaan pystyyn aina kun meinataan pysähtyä, ettei tapahdu peräänajoja. Valot fillarissa ovat myös pakolliset pimeällä tai tulee sakko. Täällä onkin useimmilla käytössä tosi kätevät pyörän renkaiden sivuun kiinnitettävät etu- ja takavalot. En tiedä kuinka moni viikoittain pyöränsä kuitenkin kadottaa, on meinaan kadunvieret sen verraan solkenaan pyöriä ja suurin osa niistä ihan keskenään saman näköisiä perus mustia menopelejä. Ja yksi juttu mitä en ole Suomessa tai Saksassa kokenut (Madridissa en ajanut fillarilla, se olisi ollut selkeä itsemurha) on fillariruuhka! Köpiksessä oli muutamaan otteeseen pyörätie niin täynnä fillareita että ihan sai jonottaa eteenpäin pääsyä.

suojaisa pyöräparkki

etsi oma pyöräsi