Reissussa

Nyt olen sitten matkalla sinne Väli-Amerikkaan vihdoinkin. Matkaan Yhdysvaltojen kautta ja valinta alkoi kaduttaa jo Frankfurtin kentällä kun mulle ilmoitettiin että missäs sun ESTA todistus on. Öhm mä luulin että se pitää vaan maksaa jos on menossa kyseiseen maahan eikä jos vaan vaihtaa konetta siellä. No sain sitten ylihintaan ostettua sen kentältä. Nyt se on voimassa kaks vuotta jos vaikka haluan takas jenkkilään. Epäilen. Sit mulle sanottiin että laukku pitää käyda itse poimimassa Newarkin kentällä ja tsekata jatkolennolle. Lähtökohdat ei siis ollu parhaat ja yhtäkkiä mun viiden tunnin vaihtoaika ei tuntunu yhtään liian pitkältä varsinkin kun tiesin että tullijonoissa saattaa helposti vierähtää tunti jos toinenkin.

Lento meni aika kivuttomasti ja kenttämuodollisuudet Nykissä yllättävan nopeasti. Reilusti alta tunnin olin näyttäny passin, antanu sormenjäljet ja naamakuvan, tsekannu laukun ja menny läpi turvatarkastuksesta ja päässy heilumaan porttien luokse. Ja mitäs sit? Ilmaista wifiä täällä ei ole. Hieronta maksaa maltaita. Sänkyjäkään ei ole näköpiirissa. Lentokentät on niin puuduttavia paikkoja! Vinkkinä kaikille jenkkilään matkustaville. Jos otat medium kahvin niin se on sit large Euroopan standardien mukaan.

Täytyy vielä kertoa eilisestä kauneushoitolakokemuksesta ennen kun mun ostama tunti nettiaikaa kuluu umpeen. Ajattelin ekaa kertaa kokeilla ruiskurusketusta etten olis rannan valkoisin valas Nicaraguaan saapuessa. Olihan kokemus. Kyllähän mä tiesin että siinä pitää olla alasti. Mites muuten se rusketus tulis iholle? Kaikki mun saunatekstit lukeneet tietää mun suhtautumisen alastomuuteen. No joo päätin olla ennakkoluuloton ja silti kokeilla kun se kavereilla näytti niin luonnoliselta päivetykseltä. Siellä mä sit poseerasin ihan nakkena mitä ihmeellisimmissä asennoissa sen - kylläkin ammattitaitoisen - kauneushoitajan edessä. Voitte kuvitella millasiin asentoihin piti vääntyä et sai vaikka sisäreidet suihkutettua. Päätin lopettaa aivotoiminnan kokonaan ja irtautua ruumiustani toimituksen ajaksi. Mutta eipä siinä kaikki. Kun ruiskutus on hoidettu teltan suojissa, pitää vielä hillua nakkena joku 20 minuuttia ja venata että se aine kuivuu. Onneksi mulle tuotiin lasi kuohuvaa siihen seuraksi. Istua ei saanu tai kietoutua pyyhkeseen. Oli todella absurdi olo. No mut nyt näytän silta kun oisin jo viettäny päivän tai pari rannalla. Eikä ole rusketusrajoja. Kaikkeen sitä ihminen ryhtyy!

Hyvää joulua kaikille! Jatkoa seuraa kun pääsen vähän eksoottisempiin maisemiin.

Kielikukkasia

Nyt kun oon hengaillu paljon latvialaisten kanssa, olen yllätyksekseni huomannut että meidän kielissä on monia samankaltaisia sanoja. Kumpikin kieli kuuluu ihan pieneen kuppaseen kieliryhmään jota kukaan ei ymmärrä, eikä niillä pitäisi olla mitään yhteyttä toisiinsa. Molemmat kielet toimii myös hyvänä salakielenä maailmalla kun ei halua että kukaan muu tajuaa mitään. Siksi haluaisin myös opiskella latvian kieltä. Jotta voisin tyttöjen kanssa puhua peetä pojista niiden läsnäollessa. :)  Harmi vaan että sitä ei opeteta missään. Eihän kukaan halua opetella kieltä jota puhutaan vaan yhdessä parin miljoonan asukkaan maassa. Mulle siitä kyllä olisi hyötyä. No mut sen verran kun olen noita latvialaisa kuunnellut niin olen huomannut että mä joskus ihan vahingossa saatan ymmärtää jotain siitä mitä ne puhuu. Kerran puhuttiin juuri tuosta salakieliteemasta ja sanoin että meillä on sanoja myös niille sanoille jotka on samat kaikilla kielillä joilla voidaan sitten kiertää sanomasta se sana jonka kaikki ymmärtää. Esim Italiaa voi kutsua saapasmaaksi ja sitten ei kukaan taas tajua mistä puhutaan. Yllättäen saapas on latviaksi zābaks ja ne käyttää samaa saapasmaa sanontaa. Olen myös oppinut että ruutu on latviaksi rūtains. Muilla kielillähän se on jotain ihan muuta. Koti on latviaksi mājā, sehän me ymmärretään kans. Jotain huvittaviakin sanoja oon löytäny kuten auto - automašīna. Seinä on muuten latviaks siena, puuteri on pūderis ja niin edelleen. Mähän voisin ehkä vaikka helposti oppia sen kielen. Mun uus huvi on syöttää sanoja netissä olevaan latvian sanakirjaan ja naureskella hakutuloksille. Halvat huvit.

Myös saksalla ja suomella on joskus enemmän yhteistä kuin kummallakaan kielellä englannin kanssa. Kertoo varmaan siitä että me ollaan otettu suomeen saksasta lainasanoja, saksa tuskin on lainannut suomesta mitään. Mulla on uusi hieno taulu kotona johon on läiskitty päälle hartsiroiskeita. Mun saksalainen kaveri ei tienny mitä ne kiiltävät roiskeet siinä pinnalla on ja yritin selittää että se on "resin" englanniksi eikä se tajunnu mitään. Sit sanoin että no suomeks se on hartsi ja kappas kun kaveri heti tajus, saksaksi se on Harz. Jatkossa jos en osaa jotain sanaa saksaks niin sanon sen vaan suomeks, kai se sillä menee läpi.

Niin kivaa kun olisi vaikka ihan täyspäiväsesti opetella kaikkia uusia kieliä, niin ainoa jota pääsen kohta opiskelemaan on espanja. Mun pomo mua aina kovasti kehuu vuotuisessa kehityskeskustelussa mutta ainoa asia johon se toivoo multa joka halvatun vuosi enemmän panostusta on espanjan kieli. Mä oon ollu tähän asti sitä mieltä että hittojako mä lähen aikaani uhraamaan kieleen jota mä puhun jo sujuvasti, mutta mun kielitaito ei vissiin mun natiiville pomolle kuitenkaan riitä. Me ei ees mun pomon kanssa koskaan puhuta espanjaa keskenämme joten en tiedä mihin se luulonsa perustaa. Päätin nyt sitten toteuttaa sen toiveen kun toinen niin kovasti haluaa. Mä en todellakaan ala uhrata yhtä iltaa viikossa johonki omasta mielestäni niin turhaan, joten päätin selvittää mitä saisin aikaiseksi viikon kielikurssilla vaikka Madridissa. Sieltä löysin sitten Instituto Cervantesin hyväksymän kielikoulun jossa voi opiskella liike-elämän espanjaa C2 tasolla. Näytin pomolle hakutulokset ja kysyin että maksatko ja kaveri oli ihan tohkeissaan. Joo, joo mene tyttö hyvä. No minähän menen. Tammikuun lopussa on sitten viikon kurssi tulossa omassa entisessä kotikaupungissa. Sitä ennen käytännön harjoittelua Costa Ricassa ja Nicaraguassa. Nos vemos pronto Madrid!

Lumi yllätti matkailijan

Mulla on ollut niin paljon reissuja viime aikoina etten ehdi enää lainkaan kirjoittaa. Nyt istun bussissa matkalla Luxembourgiin ja toivon ettei ylitetä Saksan rajaa ennen kun mun juttu on valmis. Sit loppuu meinaan nettiyhteys.

Olin viime viikonlopun Suomessa lumen ja viiman keskellä. Kylläpäs pääsi lumi taas kerran yllättämään. Kerrankin tunsin olevani turisti ja ihan innoissani napsin kuvia korkeista kinoksista ja lumen alle hautautuneista autoista. Kaverit ulkomailla oli kuvista joko ihastuneita tai järkyttyneitä. Ei tuollaista muualla ole. Mun lento oli Suomeen tullessa jopa vartin etuajassa ja pääsin taas mainostamaan kuinka Helsinki-Vantaata ei pikku lumet hetkauta. Frankfurt menee ihan sekasin jos tulee senttiki lunta. Siksi olen iloinen että olen nyt bussissa enkä lentokentällä sillä täälläkin on nyt maa valkoinen.

Luxemburgissa on eilen myös satanut lunta (hitsi sitä ei pääse pakoon missään) ja tälle päivälle on luvattu jopa -15 astetta. No onneks pääsen 2.5 viikon päästä Costa Ricaan ja Nicaraguaan kun siellä ei salettiin ole mitään lumen tapastakaan. Paitsi ehkä jäähilettä lasissa.

Laitanpa tähän vielä pari lumikuvaa Suomesta ja Saksasta. Ne on teidän mielestä varmaan tosi eksoottisia. Siinä on autokuva Helsingistä ja Frankfurtista. Arvaatte varmaan kumpi on kumpi. Ja sit on meidän lumen peittämä roskispuutarha ja vielä yks kuva lumen riepottelrmasta Helsingistä.