Valittavat naapurit

Mä asun Saksassa, joten täällä on totuttava valittaviin naapureihin. Kerronpa tässä muutaman esimerkin omista kokemuksista.

Kerran olin palaamassa joltain matkalta ja ystäväni oli hakenut minut lentokentältä. Mun kotikadulla ei ole koskaan parkkipaikkoja ja auto oli pakko pysäköidä hetkeksi talon ainoan autotallin eteen (kukahan onnekas sitäkin käyttää?), jotta hän, herrasmies, pystyi kantamaan matkalaukun mulle ylös asuntoon asti. Mun Altbau talossa kun ei ole hissiä, niin kuin ei suurimassa osassa muistakaan Sachsenhausenin vanhoista taloista ja mulle itselleni olisi tietty ollut aivan liian rasittavaa raahata laukku itse. Paikalle sattui naapuripariskunta, jonka naispuolinen osapuoli katsoi autoa kovin pitkään ja intensiivisesti. Ennen kuin hän ehti sanoa mitään, ystäväni kuitenkin ilmoitti että auto katoaa siitä parissa minuutissa, hän vain vie laukun ylös. Tähän nainen totesi että ”pidähän kiirettä kanssa!”.  Kommentissa olisi ollut järkeä jos autotallissa olisi ollut hänen autonsa tai sen eteen pysäköity auto olisi jotenkin estänyt hänen muuta liikkumistaan, mutta hän tuli perässämme rappuun ja meni omaan kotiin. Häntä vain häiritsi ajatus siitä, että hänen reviirillään on edes hetken väärin pysäköity auto. Hänen miehensä oli ystävällisempi ja sanoi että ei hätää, ottakaa aikanne, jonka jälkeen sai vihaisen mulkauksen vaimoltaan. Taisi mies saada korvilleen kotona.

Toisen kerran naapuri valitti kun asuin vielä Bockenheimin kaupunginosassa jossa Frankfurtin yliopistokin sijaitsee. Eräänä iltana vähän ennen kahdeksaa olin kotona rankan työpäivän jälkeen. Makasin sohvalla aivokuolleena ja kuuntelin tietokoneelta letkeää suomalaista soulia, Tuomoa. Kohtahan jo soi ovikello ja alle kolmekymppinen naapurin sälli siellä pyysi laittamaan musaa pienemmälle, koska hänen vaimonsa ei pysty keskittymään lukemiseen (!).   Mä olin niin pöllämystyny, etten osannu muuta sanoa kuin että ok. Mutta herranjestas sentään! Jos kello olisi 12 yöllä tai mä kuuntelisin jotain Napalm Deathia niin ymmärtäisin, mutta Tuomoa kasilta illalla! (tsekkaa tästä ite miten heviä kamaa se on jos et artistia tunne) Ei pysty käsittämään.

Kolmas tapaus liittyy ystävän läksiäisbileisiin. Niistä oltiin asianmukaisesti varoitettu naapureita rappuun jaetuilla lapuilla joissa jopa kutsuttiin liittymään seuraan jos musamaku osuu yksiin. Kukaan ei valittanut koko iltana (vaikka tunnustan että musa oli tällä kertaa aika kovalla). Jälkeenpäin vuokraemäntä soitti mulle (mä saan aina hoitaa kaikki ikävät saksankieliset puhelut mun kielitaidottoman ystäväni puolesta – kielitaidottomuus is bliss) ja sanoi että joku naapuri on valittanut jatkuvasta melusta vaikka ystäväni oli siinä vaiheessa jo poistunut maasta. Mun piti oikein mennä vuokraemännän pyynnöstä tarkistamaan että ei siellä mikään meluisa leiri majaile ja kaikki on niin kuin pitää. Ei mun ystävä edes omista stereoita, joten jatkuva melu ei ole edes mahdollista. Bileisiin vuokrattiin kyllä kajarit ja DJ:kin tuli Kreikasta asti paikalle. Kyllä ne naapurit jaksaa, ois tullu vaan suoraan sanomaan jos häiritsee, kyllä me ovikello kuultiin koko juhlien ajan.

Espanjassa ei kukaan valittanu koskaan, vaikka siellä kyllä niin me kuin muutkin meluttiin pitkin yötä. Siellä oli ihan normaalia myös esim. laittaa kerrostalossa pyykkikone pyörimään klo11 illalla, yritäpä samaa Saksassa!

Suurin osa mun naapureista on kyllä tosi kivoja, vaikka ne tykkääkin puuttua mun asioihin (jos kellarikomero pitää tyhjentää remontin tieltä, niin kyllä siitä tulee mulle useampikin naapuri sanomaan ihan varmuuden vuoksi jos en vaikka ekasta lapusta tajunnut). Eikä Frankfurtissa asuminen mitenkään kamalaa ole jos sellaisen käsityksen mun teksteistä saa. Täällä on ihan jees!