Lontoo, Helsinki ja lentosotkut

Lufthansan ja mun suhteessa ei ole nyt ollut ihan malliviikko. Saatan ehkä harkita pian avioeroa. Olen ollut uskollinen, koska halusin saavuttaa "frequent flyer" statuksen, jonka saa lentämällä kalenterivuoden aikana 30 lentoa. Mulla se tulisi tänä vuonna täyteen jos ne hevon eepelit lakkais perumasta mun lentoja.

Olin viikko sitten pitkän viikonlopun Lontoossa, tai enemmänkin Essexissä, juhlimassa Halloweenia. Bileet oli mahtavat, emäntä oli taikonut pöytään sen seitsemän sorttia ja kaikki juhlavieraat olivat panostaneet asuihinsa. Koska talo oli koristeltu myös ulkoa, kävi ovella koko illan jatkuva virta pikkumonstereita kerjäämässä karkkia. 

Perjantaina saavuin Lontooseen iltakoneella ja jäin Cityyn hotelliin yöksi ennen Essexiin reissaamista. Olin varannut huoneen hauskasta Qbic hotellista. Hotellissa on tarjolla halvemmalla myös ikkunattomia huoneita ja varatessa ajattelin, että sepäs on kummallinen idea ja otin huoneen ikkunalla. Sitten valvoinkin koko yön kuunnellen liikenteen melua. Kannattaa siis ottaa se ikkunaton huone, jos tuohon hotelliin joskus menette. Sisustus siellä on aivan mahtava! Aamiainen kuuluu hintaan ja aamiaishuone muistuttaa enemmänkin jotain coolia köpisläiskahvilaa kuin normaalia steriiliä hotellin ravintolaa. Siellä on tavallisten aamiaispöytien lisäksi erilaisia kotoisia sohva- ja nojatuoliryhmiä mataline pöytineen ja voi itse valita minkälaisessa asennossa halua aamiaisensa nauttia.

Viikonlopusta tuli lopulta hieman pidempi, mitä oli tarkoitus. Jälleen kerran olin varannu illan viimeisen lennon paluumatkaa varten. Jälleen kerran sain jo tutuksi tuleen tekstiviestin "we apologise but your flight has been cancelled...". Siihenhän se maanantai sitten tuhriintui kun yritin saada paikkaa joltain toiselta lennolta. Ne oli pistänyt mut suoraan neljä tuntia aiemmin lähtevään koneeseen, mutta se oli fyysisesti ihan mahdotonta kun näin viestin vasta tuntia ennen aiemman koneen lähtöä ja olin kahden tunnin päässä lentokentästä. Lopulta sain paikan seuraavana aamuna lähtevästä koneesta. Puhelimessa mulle sanottiin että pitäis silti mennä lentokentälle hakemaan Lufthansan tiskiltä hotellivoucheri, kun ei todellakaan kiinnostanut reissata Essexista aamuneljän junalla kentälle. 

Alkuperäinen lento oli Heathrowlta, mutta uusi lento Cityltä. Aattelin poiketa siellä Cityn kentällä kun kuitenkin olisin silta suunnalta tarvinnut hotellin. Mutta siellähän odottikin kaaos. Heathrowlta oli peruttu ainoastaan se mun lento, Cityltä oli peruttu kaikki lennot sumun takia. Ovelta mut ohjattiin Lufthansan check-in jonoon, vaikka sanoin että uusi lento mulla jo on ja tarvitsen vain hotellikupongin. Tunnin jonotettuani pääsin tiskille ja sieltä sanottiin että hotellivouchereita saa Swiss airin lipunmyyntipisteestä, tuolta toiselta puolelta hallia kun Lufthansalla ei ole omaa pistettä. Menin sitten siihen jonoon. Puoli tuntia jonotettuani jonon liikkumatta senttiäkään alkoi jonosta kadota jengiä ja kuulin kuinka ne sanoivat että ei tästä jonosta saa hotelia, hotelli pitää kaikkien varata itse. Ja vieressä on taksivoucherijono johon pitäisi sitten liittyä. 

Siinä kului sitten toiset puoli tuntia, ja kun pääsin vihdoin tiskille, niin multa kysyttiin että mihinkäs hotelliin menet. Kuponkia ei saa jos ei ole määränpää selvillä. Voi halvattu, ei mulla nyt tässä mitään hotellia ole. Aattelin, että niiltä vois kysyä tai voisin kupongin saatuani miettiä, että minne sitä menis. Sit äkkiä viestiä Essexiin ystävälle et voisiksä pliis kattoa onko missään lähistön hotellissa enää tilaa. Jonosta puhelu hotelliin ja lopulta sain toiseksi viimeisen vapaan huoneen. Menetin sillä aikaa paikkani taksijonossa ja sain odottaa toiset puoli tuntia että sain uuden kupongin ja uuden auton. Hotelli jossa yövyin oli kallein ja paskin missä olen ikinä ollut. Huone muistutti ruotsinlaivan hyttiä korotettuine suihkuineen ja siellä oli ihan sairaan kylmä. Toivotaan, että Lufthansa tosiaan maksaa sen, koska yön hinnaksi tuli yli 400 euroa. 

Seuraavan päivänä kun piti päästä kentälle, oli DLR (eli kentälle menevä juna) lakossa. Ei paljoa enää jaksanu naurattaa. Taksilla onneksi pääsin perille ajoissa ja konekin lähti aikataulun mukaisesti. Sitten tulin kentältä suoraan töihin, pari tuntia myöhässä, mutta kuitenkin. 

Tämä siis tiistaina, ja saman viikon perjantaina mulla oli lento varattuna Suomeen. Piti tulla sinne viikonlopuksi rentuotumaan tän kaiken stressin keskellä ja viettämään laatuaikaa perheen kanssa. Jotta elämä ei olisi liian helppoa, niin Lufthansa päätti ilahduttaa mua samaisena perjantaina alkavalla viikon kestävällä lentoemäntien lakolla. Perjantaina lakko alkoi vasta kahden aikaan, eikä lennoista peruttu kuin 10%, mutta totta kai mun lento oli peruttujen listalla. Sain taas tutuksi tulleen tekstiviestin "we apologise but your flight has been cancelled...". Ja eiku Lufthansalle soittamaan. Vietin puhelinjonossa tällä kertaa 38 minuuttia ja sain siirrettyä lennon lauantai-aamulle. Lauantain lento näytti hyvältä, perjantai-iltaan mennessä sitä ei oltu peruttu vaikka kaikkia muita lentoja lauantailta jo peruttiinkin. 

Lakkohan koski alkuun vain (tietty) Frankfurtista ja Düsseldorfista lähteviä lentoja. Myöhemmin se laajeni Müncheniin. Juuri kun olin jo ehtinyt iloita sittenkin pääseväni Suomeen, tuli taas kännykkään vanha tuttu tekstiviesti " we apologise but your flight has been cancelled...". Sen jälkeen huomasin että lauantailta oli peruttu kaikki lennot Helsinkiin. Toisella kertaa jonotin Lufthansan puhelinpalveluun 52 minuuttia. Sain siirrettyä koko lentopaketin ensi viikonlopulle kun lakon pitäisi silloin jo olla ohi. En uskaltanut ottaa perjantain iltalentoa, kun lakko jatkuu vielä perjantaina ja ne ilmoittaa aina aikaisintaan edellisenä päivänä että mitkä lennot perutaan tällä kertaa. Esimerkiksi tänään on peruttu ainoastaan kaikki pitkänmatkan lennot. Suomeen siis pääsisi nyt hyvin. Huomasin myös, että eilinen paluulentoni oli myös peruttu. Eli jos olisinkin jollain ilveellä päässyt Suomeen, en olis päässyt sieltä takas.

Täytyy sanoa että ihan just nyt en rakasta Lufthansaaa ihan kovinkaan paljoa. Lähetin niille laskun Lontoosta ja vastauksena tuli:  "Since we are currently experiencing an unusually high volume of enquiries, we are not able to respond to your feedback within the time frame that you are expecting from us. We kindly ask you for your patience and thank you for your understanding." Jeps, ja ymmärrystähän mulla riittää.

Ensivisiitti Singaporeen

Balin jälkeen meillä oli neljän päivän kaupunkivisiitti Singaporeen. Lennot meni joka tapauksessa sitä kautta ja kun siellä asuu mun muutama ystävä, eikä meistä kumpikaan ollut siellä käynyt ennen, niin päätettiin viettää muutama päivä sielläkin. Etukäteen kuulin paikasta erilaisia kommentteja, toiset sanoivat rakastavansa Singaporea ja toiset väittivät että neljä päivää siellä on ihan liikaa, että tulemme kyllästymään siinä ajassa. No ei muuten kyllästytty! Sen lisäksi että Singapore on itsessään mielenkiintoinen, vaikkakin kovin moderni paikka, löytyy sieltä myös intialainen ja kiinalainen kaupunginosa joissa on molemmissa ihan eri tunnelma kuin kaallissa kattoterassibareissa ja muualla Singaporessa. Niistä saa myös halpaa ja herkullista katukeittiöruokaa kun muuten Singapore on kyllä aika kallis paikka. 

Perus skyline pilvenpiirtäjineen. Turistibussin nimi oli Hippo. Sitten sieltä löytyy myös Duck joka osaa uida. Eli sillä turistibussilla pääsee myös veteen pyörimään.

Little India

Chinatown

Me ei mitenkään ehditty tehdä kaikkea sitä mitä olis haluttu. Singapore tarjoaa niin paljon! Shoppailla siellä vois tietty jo pelkästään neljä päivää. Yksi päivä meillä meni turistibusseilla ajeluun niin sai hyvän yleiskuvan kaupungista. Yksi päviä vietettiin Sentosan saarella. Se on Singaporen edustalla oleva saari jonne on viisi vuotta sitten rakennettu Universal Studios teemapuisto. Lisäksi siltä löytyy köysirataa, kylpylää, golfkenttää, upeita rantoja ja sademetsää.

Sentosan saarella vierähti yksi kokonainen päivä.

Köysirataa pitkin pääsi muun muassa Siloson rannalle. Ei ole maailman pisin tai edes lähellä sitä.

Siloson ranta oli paljon paratiisimaisempi kuin kaikki Balin rannat yhteensä.

Aurinko paistoi kuumasti kun savuttiin rannalle ja päätettiin mennä uimaan. Kun päästiin veteen, alkoi yhtäkkiä sataa eikä se sade sitten enää lakannut. Oltiin aateltu että bikinit kuivuu sitten kivasti auringon alla kun eihän meillä mitään pyyhkeitä tai vaihtovaatteita sentään ollut mukana...No, ei kuivunut.

Sentosa yövalossa

Singapore on, niinkuin jo mainitsin, pääosin tosi kallis paikka. Hienoissa kattoterassibaareissa ja yökerhoissa ei juurikaan saa edes olutta alle kahdenkympin. Mutta yksi hyvä asia siellä on, nimittäin Ladies Night -konsepti. Pääosin keskiviikkoisin, jonkun verran myös torstaisin on monissa baareissa Ladies Night. Se tarkoittaa sitä että naiset juo niitä kalliita drinksuja ilmaiseksi tai saa paikasta riippuen muita etuja. Me oltiin yhtenä iltana ulkona juurikin tuollaisessa ladies night paikassa ja siellä oli meille baari auki koko illan. Joissain toisissa paikoissa saa ilmaisen aperitiivin tai kaksi mutta tuolla oli koko illan hanat auki. Ei toki saanut valita ihan mitä haluaa, mutta kuitenkin. Ja lisäksi siellä piisas niitä miehiä jotka olis tarjonnu lisää, jos olis kiinnostnut. Ei se kuitenkaan mikään lihatistki ollut. Ihan asiallisen oloinen paikka.

Kuuluisa Raffles hotelli jossa pitää käydä juomassa Singapore Slingit. Yksi yö tuolla maksaa about 700 euroa.

Marina Bay Sands hotelli jossa on uima-allas tuolla ylhäällä olevalla kattoterassilla. Uimaan pääsee nykyään enää hotellin asukkaat,  mutta baariin pääsee kaikki. Itsekin kävin siellä ekana iltana ihailemassa maisemia. Kamera ai valitettavasti ollut silloin mukana. Yksi yö maksaa n. 450 euroa. Sehän on Rafflesiin verrattuna tos halpa! Marina Bay Sandsilla on myös oma ostoskeskus sekä sen edustalla Louis Vuitton saari. 

Singapore Flyer on maailman toiseksi suurin maailmanpyörä, 165 metriä korkea. Se on ihan Marina Bay Sand hotellin lähistöllä. Ja sinnekään ei ehditty.

Seuraavaa visiittiä varten jäi vielä käymättä ainakin Singapore flyer, Botanic Gardens joka on Unescon maailmanperintökohde, Gardens by the Bay, MacRitchie Nature Trail / Reservoir Park ja ehkä joissain niistä kiinalaisista tai intialaisita temppeleistäkin vois käydä ihan sisällä kurkkaamassa. Kaikki mun viisi siellä asuvaa ystävää on tosi tyytyväisiä Singaporeen vaikka kukaan niistä ei ole sieltä kotoisin. Oon mä itsekin joskus aatellut että sinne vois muuttaa pariksi vuodeksi.

Zeppelinejä ja omenoita Friedrichshafenissa

Olen sitten viime kirjoittaman käynyt muutaman kerran Friedrichshafenissa. Se on kiva pikku kaupunki Etelä-Saksassa Bodenseen äärellä. Friedrichshafen on tunnettu pääosin kahdesta asiasta; Zeppelin ilmalaivoista (kyllä, niitä on vielä olemassa!) sekä omenoista. Sieltä löytyy myös Zeppelin-yliopisto. Bodensee on jättimäinen järvi, jonka toiselta puolelta alkaa Sveitsi, Itävalta ja vähän kauempaa myös Liechtenstein. Mun pitäis ehkä reissata vähän enemmän täällä "omassa" maassani, koska täältä löytyy tosi paljon kaikkea kivaa kun vaan viitsii mennä katsomaan.

Näkymää vaellusreitiltä. Musta köntti taivaalla on Zeppelin.

Friedrichshafenissa on melkein 60.000 asukasta, mutta se on ihan pikkukaupunki. Tulee ihana maaseutufiilis siellä ollessa. Ja omenoita kasvaa joka nurkassa. Siellä on hyvät vaellusreitit, järvi on kuuluisa surffipaikka ja sen lisäksi siellä voi tietysti uida ja harrastaa muutakin vesiurheilua. Se on kuulemma myös pyöräilijöiden paratiisi. Ulkoilmaliikkujoiden unelmapaikka siis.

Ilmalaivahallin seinältä löytynyt juliste :)

Friderichshafenissa operoi tällä hetkellä kaksi Zeppeliniä.

Matkustajat istuvat tuossa gondolissa. Koneen isompi osa on täynnä heliumia.

Yhdessä ilmalaivassa on vain 12 paikkaa. Nyt on rakenteilla uusi ja suurempi jossa on jopa 14 paikkaa! :)

Ilmalaivan ohjaamo

Mä kävin Friedrichshafenissa ollessani vaeltamassa metsässä ja kukkuloilla, uimassa Bondenseessä, juoksemassa omenapuiden keskellä ja katsomassa tuulisena päivänä hallissa olevia ilmalaivoja. Nehän ei lennä jos on heikot sääolosuhteet, joten jos varaat lennon, valmistaudu mahdolliseen viime hetken peruutukseen. Mun Zeppelin-vierailu oli suunnittelematon ja siksi ei mukana ollut kunnon kameraa.

16 km vaellusreitin maasto oli vaihtelevaa ja metsämaisemat kauniita.

Juoksulenkki suuntautui omenapeltojen läpi. Tai voiko niitä nyt pelloiksi kutsua. Vähänkö teki mieli poimia muutama herkullisen punainen hedelmä suoraan puusta mukaan. Tosin niitä saa ostaakin joka nurkalta suoraan tuottajilta ja ne on niin hyviä! Sattui vielä tosi kaunis aurinkoinen loppukesän päivä joten ei kerrassaaan mitään valittamista.

Fridrichshafenissa liikkuessa voi aika helposti kesäisin bongata taivaalla lipuvan ilmalaivan.

Ja näitähän siellä riittää

Omenanpoimijan menopeli

Seikkaululoma Balilla

No eihän se meidän Balin loma vielä tohon yhteen viikkoon loppunut. Kun urheilut oli urheiltu, oli aika muuttaa Sanuriin ja ottaa vielä muutama päivä "rennosti". Oltiin kyllä niin vauhti päällä että aika vähän sitä rentoilua tuli lopulta tehtyä. Balilaisen pyhäpäivän takia meidän edelliselle viikolle sovittu pyöräilyretki siirtyi tähän omaloma-osioon, lisäksi oltiin jo varattu koskenlaskuretki ja yhtenä päivänä käytiin pussailemassa delfiinejä. Kun oli neljäksi päiväksi noinkin väljä ohjelma, niin tilattiin yhtenä päivänä sen edellisen paikan personal trainer vielä kertaalleen meitä rääkkäämään.

Ja taas piti päästä urheilemaan.

Sanurissa meillä oli taas hieno villa majapaikkana ja sielläkin oli kylpyhuone puoliksi ulkona. Tuntui olevan trendi Balilla, sen lisäksi että kylppäri oli aina melkein isompi kuin itse huone. Meidän kylppärissä kävi kaikkia kivoja vieraita, kuten sammakoita, gekkoja, kastemato ja jotain hyönteisiä. 

meidän viidakkokylppäri

suihkukaveri

ja näitähän riitti

Sanur on vähän pienempi ja rauhallisempi alue kuin Seminyak, mutta ei sekään mikään kadonnut paratiisi ole. Siellä on hotelleja rivissä pitkin rantaviivaa ja pääkadulla on vieri vieressä ravintoloita, baareja, kauneushoitoloita, krääsäkauppoja yms. Ruoka oli kyllä hyvää ja halpaa ja rannalta löytyi myös tosi kauniita ja rauhallisempia alueita.

Meidän koskenlaskureissu oli tosi kiva, mutta ei se ollut kyllä mitään verrattuna Costa Ricaan jossa laskin koskea muutama vuosi sitten. Joki oli Balilla tosi kapea ja matala sekä täynnä isoja kiviä joihin törmäiltiin non-stop. Ei siinä oikeastaan tarttenu meloa lainkaan kun törmäiltiin vaan menemään kiveltä toiselle. Parasta retkessä oli kuitenkin laskun loppupuolella ollut neljän metrin putous. Se oli tosi kiva. Ilman sitä olisi kaduttanut koko retki.

Noni, se ois menoa nyt!

Ja opas vaan seisoo ja nauraa kun me muut kiljutaan keuhkomme puhki. Se laskee ton kerran päivässä, kuusi kertaa viikossa.

Mun koivet on siinä oikealla.

Delfiiniretki oli myös kiva. Meidän delfiineille oli pygätty kelluva allas keskelle merta ja siellä oltiin pienissä ryhmissä aina yhden delfiinin kanssa kerrallaan. Kuubassa olen jo kertaalleen uinut delfiinien kanssa ja siellä me silloin oltiin kaikki siellä samassa altaassa useamman delfiinin kanssa ja ihan oikein uitiin niiden kanssa. Balilla me seistiin altaan sivustalla olevalla korokkeella ja Nemo-niminen nuori Delfiini kävi meitä sitten vuorotellen pussailemassa ja viihdyttämässä. 

Delfiiniystävämme Nemo

Minä ja Nemo vähän pussaillaan.

Nemo tykkäs kans pelata korista.

Pyöräretki oli sitten se kohokohta jota olin odottanut jo loman alusta asti. Se oli koko päivän kestävä retki Ubudin maaseudulla ja retken aikana käytiin tutustumassa kahviplantaaseihin, paikalliseen traditionaaliseen kotiin sekä riisipeltoihin. Varsinkin se paikallinen koti teki vaikutuksen. Se oli ihan kamala! Köyhä, likainen, ankea, mutta silti meille sanottiin että ihmiset niissä kylissä on tosi onnellisia. Kukaan ei ole kateellinen toisilleen ja jos jollain on joku ongelma, kaikki muut kyllä tietävät sen, mutta muut tulevat myös joukolla auttamaan ja selvittämään ongelman. 

Fillarit parkissa riisipellon laidalla.

Pyöräretki alkoi aamupalalla näissä maisemissa.

Kahviplantaasilla kalleimman kahvin pavut käy tämän sivettikissan ruuansulatuskanavan läpi. Yäk, ei kiinnosta kyllä sitä kahvia maistaa.

Saatiin myös tee- ja kahvimaistiaiset

Jokaisessa traditionaalisessa kodissa on selkeä järjestys siinä missä päin tiluksia kukakin asuu. Normaalisti perheen nuorin poika jää vaimonsa kanssa asumaan vanhempiensa luo. Naimattoman tyttären huone on lähinnä ulkoporttia, siitä kun on sitten lyhyt matka miehen matkaan kun kosija tulee. Yksi huone on pyhitetty vainajille ja siellä olevassa sängyssä nukkuvat vain kuolleet. Ja joka talolla on oma temppelialue jonne pystytetään muistomerkit kuolleille. Keittiö on yhteinen, mutta kun taloon tulee uusi miniä, avataan keittiön seinään uusi ovi, josta miniä voi sitten kulkea. Ja talolla tarkoitetaan tässä rykelmää erillisiä pieniä rakennuksia jotka ovat kaikki samassa pihapiirissä.

Kuolleiden osasto. Tuossa sängyssä ne nukkuu ennen hautaan menoa ja siihen ei ole muilla asiaa.

Keittiö

Temppeli. Sinne me ei saatu mennä koska emme ole kyseisen perheen jäseniä.

Vanhusten makuuhuone

Nuorimman tytön huone. Se oli ihan oikeassa länsimaisen tyylisessä talossa, ulkoportin vieressä tietenkin.

Kylpyhuone. Tai ehkä vaan vessa. Mä toivon että ne kylpee jossain muualla.

Takapihan jätekasa

Oli kyllä kaiken kaikkiaan tosi mielenkiintoinen fillariretki ja koko loma Balilla. Nähtiin ja koettiin paljon ja varmasti palaamme vielä. Sit kun ne about kymmenen muuta mun matkalistalla olevaa maata on käyty läpi.

No, pitihän sitä sit totakin kokeilla.