Hiihtoloma Norjassa

Mä tossa alkukeväästä mietin että missähän sitä viettäisi pääsiäisloman kun töistä oli vapaata koko viikko. Mietin jo urheilulomaa Zanzibarilla tai kirsikankukkia Washingtonissa kunnes ohimennen mainitsin loma"ongelmista" Suomessa asuvalle ystävälleni joka heti ilmoitti että heillä olis kyllä just iso mökki vuokrattuna Norjasta ja mukaan mahtuu kyllä. Tiedossa olisi viikoksi laskettelua. Mä en laskettele. Enkä harrasta mitään muutakaan talveen liittyvää.

Mähän olin kyllä varmaan eka meidän luokalla joka aloitti laskettelun, about vuonna 1981. Viimeisen kerran oon käyny rinteessä joskus 90-luvun puolella. Ei mulla ollut enää edes mitään rinteeseen sopivia vaatteita, mistään muista varusteista nyt puhumattakaan. Ajatus jäi kuitenkin kaihertamaan ja päätin lähteä alennusmyynteihin kattelemaan josko jotain hiihtoretkuja sais vielä ostettua. Tuskastumisen, ahdistumisen ja melkein luovuttamisen jälkeen löytyi snoukkaosastolta just passeli vaatepari jonka lopulta päätin ostaa. Laskettelijoille suunnitellut vaatteet oli ihan karseita. Ainakin ne mitä oli vielä alessa jäljellä.

Uusissa releissä on ripaus kasarivärejä
vanhojen aikojen kunniaksi

Noni, nyt kun mulla oli toppahousut ja todella tekninen takki niin enhän mä voinu enää perua Norjaan lähtöä. Vaatteistahan se kaikki lähtee. Tekstiiliurheilu on avainsana kaikessa. Sitten mä -ohops- ostin lennot ja ilmoitin kaverille että joo kyllä mä tuun. Katellaan sitten rinteessä että osaanko vielä lasketella. Hienon fleecellä vuoratun piponkin olin ostanut, mutta mitä vielä! Ei nykyään kukaan mitään pipoa käytä, siellä kuuluu olla kypärä! Ei 80-90 -luvulla kellään mitään kypärää ollut. Ei edes kersoilla. Mä olin ite kersa silloin ja ihan hyvin laskin Aavasaksanvaaraa pelkkä pipo päässä. Konsultoituani viittä-kuutta aktiivisesti laskettelua harrastavaa ystävääni ja saatuani kaikilta saman tuomion oli lopulta pakko uskoa että kypärä se olla pitää. Mä voin olla hyvä laskija (mistä ei todellakaan ollut tässä kohtaa varmuutta) mutta siellä on paljon niitä jotka saattaa tulla vauhdilla takaapäin ja teilata mut mennessään, joten parempi vaan laittaa se hevon kotelo päähän.

Sitten alkoi loman odotus. Mua niin jännitti, kuumotti ja innosti. Kerroin kaikille, joita yhtään kiinnosti kuulla, että olen menossa Norjaan laskettelemaan, että en ole lasketellut 20 vuoteen ja iih kun on jännää ja voitteko kuvitella että ihan kypäräkin piti ostaa kun siitä lajista on tullut niin vaarallinen. Ei vaan silloin meidän aikoina. Jopa meidän työpaikan kanttiinin filippiiniläinen kokki toivotti mulle ennen pääsiäistä hyvää matkaa ja käski tuoda lunta tuliaisiksi ja mä olin ihan että häh, oonko mä tollekin jo kertonu?!

Sitten se päivä vihdoin koitti. Lento Osloon oli ihan piis-of-keik, alle kaksi tuntia. Mutta sen jälkeen piti mennä kolmen tunnin matka bussilla lentokentältä itse kohteeseen, Hemsedaliin. Bussi kulkee vain kaksi kertaa päivässä ja jouduin odottelemaan kentällä kolme tuntia seuraavaa. Kävin siinä odotellessa tutustumassa Norjan koviin hintoihin syömällä elämäni kalleimman hampurilaisen, 21 euroa. Niin, mut siihen kuului vesi hintaan, et ei siinä sit mitään. Lopulta menin varttia ennen bussin lähtöä tiskille kysymään että mistähän se bussi oikein lähtee. Käskivät mennä laiturille 43. No sinne menin, eikä siellä ollut ketään. Ei yhtään ihmistä eikä yhtään bussia. 

Elämäni kallein hamppari.

Mutta on siellä Norjassa vaan kaikki niin hianoa. Tämä on lentokentän vessa.

Juuri meinasin kääntyä kannoillani ja mennä takaisin kysymään että onko se nyt varmasti oikea laituri kun eteen pysäköi taksi jossa oli Hemsedalin kyltti katolla. Taksikuski hyppäsi ulos ja kysyi että oletkos sinä se Hemsedaliin menijä. Ööö, joo, mutta odottelen tässä bussia. Siihen kuski iloisesti että ei kun sä oot nyt ainoa joka oli varannu paikan joten mennään tällä pikkuautolla. Istuin sitten kolme tuntia taksin kyydissä matkalla hiihtokeskukseen. Eihän siinä kehannu laittaa ees lappuja korville ja kuunnella musaa kun jotenki koki velvollisuudekseen "hengata" sen kuskin kanssa. Joka ei kyllä alun small talkin jälkeen ollut mikään kovin puhelias kaveri. Nuuska huulessa paahtoi vaan menemään. Mutta se oli niin kiltti että heitti mut mökille asti kun muuten kaverien ois pitäny hakea sieltä bussipysäkiltä.

Yksi tuollainen mökki oli meilläkin vuokrattuna

Ja sitten itse lomaan. Meillä oli siis 12 hengen mökki puolessa välissä rinnettä Hemsedalissa Norjassa. Mökiltä pystyi suoraan lykkimään lähimpään rinteeseen. Hemsedalia kutsutaan Skandinavian Alpeiksi, siellä on kolmelle huipulle ripoteltuna yhteensä 49 rinnettä. Huiput on nimeltään Totten, Tinden ja Røgjin, kavereiden kesken Toppen, Tinder ja Röökivuori. Ihmiset vähän ihmetteli että miksi mä Norjaan lähden kun Alpit on tossa vieressä. No, Alpeilla oisin ollut yksin, Norjassa oli yhdeksän hengen huippujengi seurana. Täytyy tunnustaa etten ole koskaan käynyt Alpeilla laskettelemassa vaikka olen Saksassa jo kohta kuusi vuotta asunut. Kattokaas kun mä en harrastanu sitä laskettelua. Ennenku nyt.

Enkka oli kaikki kolme huippua ylhäältä alas 40 minuutissa. Kuvan saa isommaksi klikkaamalla sitä.

Ja kyllähän siellä Skandinavian Alpeilla aika kova meno oli. Mulle ainakin meni täydestä kuin väärä raha. Ruuan ja juoman "salakuljetustekniikalla" tuli myös halvaksi. Kaikki siis toivat tullessaan auton takakontit täynnä elintarvikkeita ja laivalta olutta ja viiniä. Itsekin toin matkalaukussa juustoa ja makkaraa Saksasta. Se kun on täällä niin kovin paljon halvempaa. Sitten haisikin koko hiihtokerrasto Appenzelleriltä. 

Ja arvatkaas kuulkaa mitä? Laskettelu on näemmä kuin pyörällä ajo. Kun sen on kerran oppinut niin sen muistaa aina. Alkuun kaikki rinteet näytti ihan superjyrkiltä ja pelottavilta ja päätin laskea vain vihreitä (kaikista iisimipiä) mäkiä. Toka lasku olikin sitten jo punaisella merkitystä mäestä, huomasin vasta jälkeenpäin. Eipä tuntunu juuri missään. Toisena laskupäivänä hyppelin jo lasten kanssa pikku hyppyreistä. Ja musta tuli heti niiden suosikkitäti.

Sää oli lähellä täydellistä. Melkein joka päivä paistoi ainakin osan aikaa aurinko ja naama on sen näköinen. Ihan pandaa musta ei tullut koska en suostunut hankkimaan puoli naamaa peittäviä hiihtolaseja ja otin tavis aurinkolasitkin aina hississä ja tauoilla pois niin sain taattua melkein rajattoman rusketuksen. Laskettelu on itse asiassa aika siistiä hommaa. Tuolla Norjassa oli Suomen keskuksiin verrattuna myös paljon enemmän valinnanvaraa rinteissä. Pääosin siellä oli norjalaisia, ruotsalaisia ja suomalaisia. Yllättävän paljon myös brittejä. Mä en tienny että ne osaa ees lasketella!

Kerran sain pakotettua kaverit terassiskumpalle.

Oli kyllä nyt sen verran mukava loma että taidan ottaa laskettelun takaisin ohjelmistoon ihan pysyvästi. Tossahan noi Alpit tosiaan on ihan vieressä. Ehkä sinne pääsis vihdoin ens talvena käymään. Ja nythän mulla noi vaatteetkin jo on, ja kypärä. Norjassa oli tosi lämmintä, vikana päivänä jo +10 astetta että lumet suli ihan silmissä pois. Mäet oli koko ajan hyvässä kunnossa mutta muualta alkoi hyvin näkyä kevään merkit. Käsittääkseni tämän viikon jälkeen koko keskus suljetaan ens syksyyn asti. Eli kesällä keskityn surffailemiseen ja muuhun urheiluun Balilla ja laskettelurinteet kuulee musta taas sitten ens talvena. Voisin hyvin mennä toiste myös Hemsedaliin.

Terkut vaan onnelliselta vuorten valloittajalta!