Floor wars

No pääasiallinen syy miksi Köpikseen menin oli tietenkin Floor wars - Breakdance kisa. Tainojoo, mä menin tapaamaan mun siskoa joka oli menossa kattomaan Floor warsia. En kai mä nyt ite tollasia cooleja tapahtumia osais bongata. Sisko on mua houkutellu jo kaks vuotta mukaansa ja jostain syystä en aiemmin päässy menemään. Kolmannella kerralla menin ja kyllä kannatti. Toi breikkaus on aika marginaalilaji ja kaikki joille olen reissusta kertonu on ollu hieman otsa kurtussa että joopajoo, varmasti oli kivaa. Mutta ihan oikeesti oli. Mieletöntä osaamista ja akrobatiaa ja seitsemän tunnin seisominen ei edes tuntunu kovin pahalta kun koko ajan tapahtui jotain. Ensi kerralla kannatta sinunkin liittyä mukaan!

Meidän suosikkijoukkue oli yks venäjäinen revohka jossa oli mukana kisan nuorin sälli, 13v. Alaikäräjä on just sen 13 noihin kisoihin. Mutta ei me sen pikkupojan takia niitä valittu vaan ne vaan oli tosi hyviä, varsinkin toinen niistä isommista pojista. Niillä tuli neljännesfinaalissa tasapeli ja sit ne joutu vetään ylimääräsen kierroksen ja tuomarit valkkas sen toisen ranskalaistiimin jatkoon. Meidän mielestä siinä tapahtui suuri vääryys, mutta joo olihan siellä taitoa joka tiimissä että ei ne toisetkaan mitään huonoja ollu. Tässä teille se pudotusvideon katsottavaksi, klikkaa linkkiä. Meidän venäläiset on siinä vasemmalla. On se 13 vuotiaskin aika marakatti kun tota uudestaan katsoo.

Alla muutamia Köpiskuvia lisää.

Akrobatianäytteitä kisoista © syssa

Taukojen aikana tulevat breikkarit valtas lattian

Köpiksessä on sovituskopitkin coolimpia

Kødbyenin Fiskebarenin kampasimpukat. Ihan järjettömän hintaista mutta ah, niin hyvää.

Bisset narikasta. Eipä vaan Suomessa. 

On noita tuplapönttövessoja muuallakin kuin Sotsissa. Tosin vaihtoehtona oli tarjolla myös sinkkuboksi.

Ihana Kööpenhamina

Se on vaan niin että Köpis on todella mukava paikka. Siellä on kaikkea kaunista ja tyylikästä, sieltä saa hyvää ruokaa, siellä on kivoja tapahtumia ja ne ihmiset, ne on ehdottomasti parhaita. Palvelu pelaa hymy suussa ihan joka paikassa. Ihan sama kuinka vaikeita kysyy niin aina saa ystävällisen vastauksen ja ratkaisun ongelmaansa. Ne ei ole naapurikateita niinku suomalaiset eikä turhantärkeitä nipottajia niinku saksalaiset. En mä yhtään ihmettele että se mun syssa niin tykkää ravata Köpiksessä. Mä jo mietin että koska menis seuraavaks. Ainoot ongelmat on samat kuin Suomessa, sää ja kalleus. Tosin sää on Suomeen verrattuna parempi. Lauantaina paistoi aurinko ja sunnuntaina tihkutti vettä, samaan aikaan Suomessa satoi 10cm uutta lunta. Mä otan auringon ja tihkun, kiitos. Ostin jopa hienon uuden sadetakin. Kyllä nyt kelpaa tihkussa käppäillä ja sotkea Frankfurtin päässä jopolla jopa sadesäällä.

Tällä kertaa keskityttiin monen muun toiminnan  ohella aika paljon Torvehallenin tarjontaan. Se on Köpiksen suurin ja paras kauppahalli josta saa kaikkea ihanaa syötävää ja juotavaa. Alla muutamia syssan ottamia kuvia.

Täältä saa Köpiksen (tai vaikka koko maailman) parhaat kahvit

Ja täältä parhaat teet. Suosittelen lakritsiteetä.

Kreikan ääni

Jos et seuraa Voice of -ohjelmia eikä sua vois vähempää kiinnostaa reality laulukisat niin lopeta lukeminen tähän. Tässä meinaan taas aion jauhaa ihan vaan ja pelkästään Kreikan Voicesta.

Mun ollessa Madridissa oli Kreikassa saatu tuotettua jopa kaksi jaksoa ulos teeveestä. Viimeinen "ääni ratkaisee" - jakso ja ensimmäinen "battle" -jakso. Mä löysin vihdoin vikasta jaksosta myös yhden naispuolisen suosikkilaulajan. Se on sellanen 16v tyttönen jolla on tosi makee tyyli laulaa, mutta sen ääni kuulostaa ehkä enemmän 5-vuotiaalta. Joitakin se saattaa ärsyttää, mua se ihastuttaa. Tsekkaa tästä ensimmäinen esitys. Vain kaks tuomaria käänty koska niillä kahdella muulla oli jo ryhmä kasassa eikä ne saanu ottaa lisää kilpailijoita joukkoonsa. Sama mimmi oli jo heti samana viikonloppuna parikisassa ja pääsi jatkoon. Sillä oli kyllä tosi hyvä pari siinä laulussa ja sääliksi käy ettei Kreikassa ole sitä hienoa kaappausmahdollisuutta mikä Suomessa on, koska se toinen tyttö läks siitä himaan. Tästä näet sen parivideon.

Muutoin pistää vihaksi toinen pari jonka valmentaja oli suuressa viisaudessaan laittanu yhteen. Ne oli molemmat tosi hyviä ja valmentajakin tartti aikalisän päättääkseen kumman kanssa jatkaa. Mä oon samaa mieltä siitä, että se joka valittiin jatkoon lauloi hieman paremmin, mutta se toinen oli ihan superhyvä esiintyjä joka näytti olevansa kotonaan lavalla. Ja paljon parempi laulaja kuin jotkut muut jotka pääs jatkoon koska niille oli laitettu niin surkea vastustaja. Tässä mun murheenkryyni -video. Sillä vaaleammalla niistä päätyi kisa tähän. Se on puoliks englantilainen. Se toinen on jo ollu aikanaan jossain kreikkalaisessa poikabändissä mutta se on unohdettu tähti joka kaipaa comebackia. Huomaa kyllä et sillä on jo kokemusta.

No mut jotain positiivistakin, mun top 3 tyypeistä ainakin yks on jatkossa, tsekkaa Panos. Tosin tästäkin täytyy todeta että sen taistelupari lauloi tosi hyvin (ehkä jopa paremmin?) mutta koska mä oon Panos fani niin mä riemuitsin sen jatkoon pääsystä. Surku kävi totakin taisteluparia koska jonku toisen kanssa kilpaillessa se ois varmasti päässy pidemmälle (eiks se ollu vähän ku nuori George Michael?). Näiden lisäks jatkoon meni liuta nobodyja. Ei kolahtanu mulla kyllä yhtään ne muut. Siellä oli mm yks tyttöpari jonka mä oisin voinu lähettää hevon kuuseen ja vaihtaa siihen että se puoliks englantilainen Haris ois otettu takas kisaan.

Ens viikonloppua odotellessa.

Halvatun potkupallo

Mitä tekemistä on Frankfurt Eintrachtin Eurooppa Cupin matsilla ja mun lennolla Madridiin? Ihan heti ei arvais että mitään, mutta niinpä vaan oli. Meidän Eintracht oli viime torstaina saanu vieraakseen FC Porton ja peli pelattiin Frankfurtin Stadionilla klo 19:00. Stadion on siinä yks pysäkki ennen lentokenttää keskustasta junalla tullessa. Mun lento Madridiin lähti klo 19:50. Joko alkaa yhteys löytyä?

Mä olin tällä kertaa varannu lennot LAN Chileltä kun ne oli niin halvat ja koska niillä on isot ja ihanat koneet joissa on jokaisella oma viihdekeskus josta voi läpi matkan katsella leffoja ynnä muuta. Ärsyttävä puoli siinä on se, että joutuu menemään passintarkastuksen läpi koska Madridissa on vaan välilasku koneella joka siitä sitten jatkaa Chileen. Jostain syystä kun tsekkasin itseni jo hyvissä ajoin tiistai-iltana lennolle ei mulle annettu lainkaan istumapaikkaa. Mä yleensä haluan käytäväpaikan ja mahdollisimman edestä konetta, mutta tällä kertaa sain vaan xxx:n ja lupauksen että mulle on kyllä paikka koneessa. Päätin siis kerrankin lähteä ajoissa kentälle, heti duunista päästyä klo 17:30, jotta ehdin selvittää siellä portilla että missä mun paikka on. Aattelin et jos ne on ylibuukannu koneen tai jotain niin en halua riskeerata että jään kyydistä.

Rautatieasemalta lentokentälle kestää junalla yleensä 12 minuuttia, mä just missasin edellisen junan, mutta seuraava oli tulossa 10 minsan päästä, joten ei hätää. Ihmettelin vaan miten siellä laiturilla oli niin paljon jengiä ja ne kaikki näytti odottavan sitä mun junaa kunnes hokasin että ne on kaikki miehiä ja niillä on kaikilla jotain Eintracht krääsää päällään ja suurimmalla osalla myös olutpullo kourassa. Jaahas, matsi tulossa, no ei kai siinä mitään. Kun juna lopulta tuli, oli meitä niin paljon ettei me kaikki mahduttu siihen junaan. Siellä ois tarttenu työntäjiä vähän niinku Tokion metrossa. Kukaan ei tietenkään antanu periksi ja jääny venaamaan seuraavaa junaa vaan se meidän juna seisoi siinä ikuisuuden venaten että kaikki raajat on poissa ovien välistä ja ovet pystytään sulkemaan. Mä en ylettäny pitämään mistään kaiteesta kiinni, mutta ei ollu tarvetta siinä tungoksessa enkä mä tiedä kenen varpaiden päällä mun matkalaukku seisoi kun en ylettäny kattomaan.

Siinä sitten köröteltiin menemään kuin sillit suolassa yks pysäkin väli aina Niederradiin asti. Niederradissa meni kaikki hyvin siihen asti kunnes ovet oli taas suljettu mutta sit me ei liikuttu mihinkään. Meni viis minsaa, kymmenen, kukaan ei sano mitään kun niillä faneilla oli niin hauskaa keskenään haastellessa. Mulla alko jo tuskan hiki valua koska siinä vaiheessa viiden minuutin matkaan oli jo menny pitkälle yli 20 minsaa. Ja sitten tuli kuulutus; kaikki ulos junasta, juna meni just rikki. Eheheh. Niederradissa, siis kaikista mahdollisista paikoista sen junan piti hajota Niederradissa jossa ei ole mitään, siis ei mitään! Seuraavaa junaa oli turha jäädä venaamaan sillä vaikka se ois tullukin ja se hajonnu juna ois saatu sitä ennen alta pois niin se uus juna ois ollu jo valmiiks ylitäynnä ja mua ei ois kinnostanu alkaa tapella paikasta junassa niiden futishullujen kanssa. Eiku sitten taksia etsimään. Paikassa missä ei ole takseja. 

Juoksentelin hetken aikaa katuja ylös alas kun alkoi paniikki iskeä. Vitsi jos mä en ehdi täältä lentokentälle ajoissa. Oisin tilannu taksin mut en ees tienny millä halvatun kadulla mä oon. Näin pidemmällä yhden pizzerian ja päätin mennä sinne kysymään jos ne vois soittaa taksin. Pizzerian edessä oli kolme liikemiestä matkalaukkujen kanssa ja menin niiltä kysymään et hei onks teil hajuu miten täältä pääsis lentokentälle. Ne osoittautu mukaviksi itävaltalaisherroiksi joista yksi oli jo käyny Pizzeriasta tilaamassa taksin ja ne sano että mä voin tulla niiden kyytiin. Taksissa istuessa kuski ystävällisesti kertoi meille näkevänsä laitteestaan että lentokentälle vievä valtatie on sit ihan tukossa. No kiitos vaan tuosta tiedosta, sehän rauhoittaa mut täysin.

Päästiin me lopulta kentälle kun mun koneen lähtöön oli 60 minuuttia. Mulla oli sit turvatarkastuksen lisäksi vielä se passintarkastus edessä. Eihän tässä tullut edes kiire. Paitsi että turvatarkastuksessa oli about puolen tunnin jono. Mä en kestä! Miksi nyt pitää kaiken mennä vaikeimman kautta? Business jonossa ei näyttyny olevan kuin viisi tyyppiä, eikä kukaan vahtimassa. Hmm, uskaltaisinkohan mä...? No ei tässä muu auta, eiku jonoon vaan ja tosi liikemiesmäinen ilme päälle. Jostain kumman syystä kukaan ei tarkastanu tällä kertaa business jonon matkalippuja ja mä pääsin siitä läpi jonottamatta puolta tuntia rahvaan seurassa. Sit oli enää passintarkastus jossa ei onneks ollu pitkät jonot ja pääsin lähtöportille lopulta kymmenen minsaa ennen kuin boardaus alkoi. Niillä oli siellä mua jo oottamassa tulostettu paikkalippu, keskipaikka koneen perällä. Ihan sama, siinä tärinän tilassa olin vaan onnellinen että ehdin kyytiin.

Takastullessa onnistui varata paikka jo lennolle tsekatessa mutta koneessa oli joku vika ja viime minuutilla meille annettiin jonku toisen yhtiön kone. Mikä tarkoitti sitä että heihei viihdekeskus ja heihei paikkaliput. Uuden koneen numerointi ei vastannu sitä mitä meidän matkalipuissa luki joten se oli aika Ryan Air meininki ja kaikki sai ottaa sen paikan minkä onnistui. Lisäksi Madridissa oli ollu jotku Saksan vaeltajaliiton kokoontumisajot ja kone oli täynnä jengiä jotka kaikki näytti tuntevan toisensa ja ne huuteli toisilleen mun pään yli. Kaikilla niillä oli vaelluskengät jalassa ja reput selässä ja ne oli aika sellasia just metsästä tulleen näkösiä. Sen lisäks meidän lähtöportti vaihtu kolme kertaa ja mä ravasin kenttää ees sun taas kunnes lopulta se vaihtukin siihen alkuperäseen joka on taas ihan toisella puolella kenttää ja jossa mä olin jo kerran ollu.

Niin ja sit mä olin jättäny aikaa kentällä shoppailuun kun siellä on kivoja kauppoja. No koko hevon terminaali oli rempassa eikä yksikään vaatekauppa ollu auki. Tosi kivoja sellasia oli kyllä tulossa. Ehkä sit ens kerralla...

Lisäks Madridissa oli ihan schseisse ilma, satoi ja tuuli ja oli kylmempää kuin Frankfurtissa. Joten ei nyt menny ihan putkeen tuokaan reissu. Mutta oli ihana nähdä kavereita ja itse reissun sisällöstä kirjoitan erikseen.