Ja sähläily senkun jatkuu

Mä ajattelin, ja sanoinkin kollegalleni viime viikolla ääneen, kirjotettuani viimeisen blogitekstin, että aika paljon mulla on ollut noita läheltä piti -tilanteita, mutta koskaan en olekaan vielä omasta syystäni myöhästynyt lennolta, että kyllä varmaan sekin vielä joskus tapahtuu. Enpä olis arvannut että heti samana viikonloppuna...

Menin viime viikonloppuna taas Suomeen veljentytön syntymäpäiville. Ainoa vaan että koko juhlat jouduttiin perumaan koska veljelläni on keuhkokuume. Menin siis jo lähtökohtaisesti "turhaan" Suomeen ja olisin jättänyt reissun väliin jos liput olisi olleet sellaisia että ne vois muuttaa. Äitiä on toki aina kiva käydä katsomassa, mutta kun olin ollut Suomessa juuri kaksi viikkoa aiemmin, niin ei pelkästään sen takia nyt olisi heti taas uudestaan tarttenut mennä. Äiti oli kuitenkin ostanut mulle synttärilahjaksi lennot, joten päätin silti mennä. Ja koska en itse ollut maksanut lennoista mitään, ajattelin että on ihan ok käyttää 69 euroa siihen että korotan matkustusluokan bisnekseen. Menomatka meni siis tosi hyvin, mikäs siellä on bisnesluokassa lennellessä.

Suomi tarjosi parastaan lauantai-iltana.

Ongelmaksi muodostui paluulento. Lensin pitkästä aikaa Finnairilla ja se lähtee tuntia aiemmin kuin Lufthansan paluulento Helsingistä. Molemmat lähtee mun mielestä liian aikaisin, ja sen yhden ylimääräisen tunnin takia valitsenkin usein Lufthansan. Mut toimitettiin lentokentälle tosi hyvissä ajoin, tunti ja 40 minuuttia ennen lennon lähtöä. Ajattelin että on hyvin aikaa käydä ostoksilla, juomassa kahvit ja lukea kirjaa. Kun pääsin läpi turvatarkastuksesta, en edes katsonut ruuduilta että mikä mun lähtöportti on, kun siihen oli vielä niin paljon aikaa, eikä puhelimen Finnair- appissakaan näkynyt vielä lähtöporttia. Ostosten jälkeen menin kahvilaan istumaan; nautiskelin latteani ja luin kirjaa odotellessani ajan kulumista. Jossain vaiheessa Finnair appiin ilmestyi portin numero, mutta siinä luki että gate closed. Aattelin, että portti on suljettu vielä ENNEN kuin boardaus alkaa.

Sitten katsoin kelloa, se oli 17:15. Katsoin myös rannekelloa. Sekin oli 17:15. Katsoin uudestaan kännykän kelloa. Se oli edelleen 17:15. Mitä halvattua! Finnairin lento lähtee 16:55. Mä en kerta kaikkiaan tajunnut miten se voi olla mahdollista. Mun kone on siis lähtenyt 20 minuuttia sitten ja mä vaan litkin lattea ja luen kirjaa. Olinko mä muka lukenu jo toista tuntia huomaamatta ajan kulua? En tajunnu mitä siinä oli käynyt. Lähdin sitten nopeasti juoksemaan kohti Lufthansan tiskiä, jos oisin saanu itseni vielä tungettua sille Lufthansan lennolle, joka lähtee klo 17:50. No en saanu, se oli loppuunmyyty. Mun käskettiin mennä Finnairin Transit-tiskille neuvottelemaan jatkosta.

Menin sinne inisemään ja mulle tarjottiin kaksi vaihtoehtoa. Koska lippuni ei ollut mikään flexilippu, niin mun pitäisi ostaa se uusi paluulippu. Olisin päässyt joko suoraan Frankfurtiin seuraavana aamuna klo 07:50 maksamalla 500€. Tai sitten oisin päässyt vielä samana iltana Berliiniin (josta voisi sitten ehkä jatkaa Frankfurtiin junalla tai jotain) vaatimattomalla 800 euron hinnalla. Meinasin pyörtyä. Ystävällinen virkailija ehdotti että menen viereiselle penkille istumaan, koska molempien lentojen lähtöön olisi vielä reilusti aikaa ja voisin ehkä samalla itse katsoa muiden lentoyhtiöiden tarjontaa. He kun pystyivät tarjoamaan vaihtoehtoja ainoastaan Finnairin kiintiöistä.

Samalle illalle ei tosiaan löytynyt mitään alle 800 eurolla, mutta maanantaille oli joko Latvian kautta 162 eurolla tai Köpiksen kautta 175 eurolla. Johan alkoi kuulostaa paremmalta. Päätin ottaa Köpiksen kautta, siksi että siellä oli lyhyempi vaihto sillä lennolla ehtisin vielä töihin pariksi viimeiseksi tunniksi niin, että kollega voisi lähteä kotiin. Ajattelin että jos mulla viiden tunnin vaihto Riikassa (vai sanotaanko se Riiassa?), jossa en ole koskaan käynyt, tulee mulle hinku käydä vähän kylillä pyörähtämässä ja sitten missaan senkin jatkolennon. Köpis on turvallisempi.

Ei muuta kuin soittoa siskolle, et hei hani, saaks sun luo tulla yöks. Siskoa en olisi muuten tällä reissulla nähnytkään, kun hän oli ollut koko viikonlopun työhönsä liittyvässä koulutuksessa. Joten eihän tässä niin huonosti käynyt. Kollega antoi myös siunauksen kuuden tunnin pikalomaan, joten kaikki oli oikeastaan ihan hyvin.

Mitäs jos myöhästyy lentokoneesta...?

Vasta illalla siskon kanssa asiaa puidessa tajusin, että mähän olin jo lähtökohtaisesti menny sinne lentokentälle tuntia myöhemmin mitä mä luulin. Mulla tuli joku ajatusvirhe ja laskin kaikki ajat päin seiniä. Eli ei mulla ollutkaan 1h40min aikaa, ainoastaan 40min. Mikä olisi kyllä riittänyt jos olisin vaan osannut mennä suoraan lähtöportille. Mutta se, että Finnair-app ei käskenyt mua missään vaiheessa portille, tai se, ettei portin numeroa ees näkynyt on musta hiukka outoa. Syytetään siis niitä.

Lähdin tänä aamuna klo 9:30 Finnair-bussilla kentälle ja saavuin töihin klo 17:30. Aika pitkä paluumatka tuli, mutta ei lainkaan pöllömpi. Köpiksen kenttä kun on jo niin tuttu ja mukava paikka. Plus ihan hiukka vaarallinenkin, noin niinkuin lompakolle. Loppuvuonna en enää matkusta minnekään. On tässä tullu tuhlattua vuoden ekat 10kk sen verran paljon.

Köpiksen lentokentän must see -mestat: Joe & The Juice

Check

Victoria's Secret 

Check

Pilgrim

and check.

Ja tällä kertaa bonuksena Bang & Olufsen. Noissa on niin hyvä saundi, että meinaa ihan itku tulla. Saksaan saavuttuani tarkistin ihan uteliaisuudesta mitä ne täällä maksaa. Ne ois ollu paljon halvemmat täällä. Ei ollut järjenkäytöllisesti ihan mun paras viikonloppu. En tiedä miksi en googlettanu jo siellä Köpiksen kentällä ollessa noiden hintoja Saksassa. Oletin vaan että tanskalainen design on halvempaa Tanskassa ja lentokentällä luulis olevan vielä sitäkin edullisempaa. Ei sit ollut. No mut, kerrankos sitä. Samaan konkurssiin menee noikin.

Lisää sähläilyä matkalla Madridiin

Tulipa mieleen yks toinenkin juttu toiselta tän kesän Madridin-reissulta. Olin lyhyellä varoitusajalla taas kattonu lennot Madridiin, kun en keksiny mitä muutakaan just sinä viikonloppuna tekis. Silloin Madridissa asuessa lensin tosi usein LAN Chilen koneilla kun niillä oli ihan sairaan halvat lennot. Koneet oli isoja ja hyvin varusteltuja, koska ne teki Madridissa vaan välilaskun ja jatko siitä Santiago de Chileen. En ollu pitkään aikana lentäny LANilla ja koska niiltä sai kaikista halvimman lipun, niin päätin mennä sillä. LAN on tässä välissä yhdistyny TAMin kanssa ja siitä on tullu LATAM. En aatellu että sillä ois mitään vaikutusta mun matkaan. Kuuluisat viimeiset sanat.

Saavuin Frankfurtin lentokentälle hyvissä ajoin. Siis mulle hyvissä ajoin, normaali ihminen ois ollu siellä jo tuntia aiemmin. Noissa Chile-koneissa on ainoastaan se huono puoli, että pitää mennä passintarkastuksen läpi, joten aikaa pitää varata hiukka enemmän. Menin kentälle suoraan duunista, joten saavuin junalla, joka menee ainoastaan 1-terminaaliin. Vanhasta muistista tiesin et LANin koneet lähtee aina kakkosesta, joten sinne piti siirtyä skytrainilla. Kun savuin lentokentän skytrain asemalle, näin että koko hevon juna on rempassa ja 2-terminaaliin pääsee ainoastaan bussilla, joka lähtee terminaalin edestä. No, laukkasin sitten sinne, ei tässä vielä kamala kiire ollut, melkein tunti vielä aikaa koneen lähtöön.

Löysin bussin hieman seikkailtuani ja se siitä melkein heti lähtikin ajamaan kohti 2-terminaalia. Perille päästyäni yritin katsoa ruuduilta että miltä portilta mun kone lähtee, mutta kun en sitä sieltä heti bongannut niin menin taas vanhasta muistista ei-Schengen alueen porteille. Näytin matkalippuni viivakoodia portille ja sieltä kuului piip, tuli punainen valo, eikä mikään auennut. Ihmettelin siinä, että mitäs nyt ja pari ystävällistä lentokenttävirkailijaa riensi hätiin katsomaan mitä mulla on siellä menossa. Näytin matkustuskorttia ja sanoin että tonne LANille pitäs päästä. Toinen niistä totesi siihen, että ei, toi on nyt LATAM ja se lähtee terminaalista 1. LANin koneet lähti kyllä aikoinaan täältä kakkosesta, mutta sitten se muuttui.

Eheheh. Mun pitäis siis taas ottaa alleni se hidas terminaalibussi ja palata sinne ykköseen josta juuri kauhealla vauhdilla tulin tänne kakkoseen. Aikaa koneen lähtöön oli ehkä 45 min. No mut eihän tässä tule vielä edes kiire!

Painelin taas pihalle ja terminaalibussi olikin siellä jo odottamassa, mutta ilman kuskia. Bussin etuosassa oli joku henkilökuntaan kuuluvan näköinen jolta kävin kysymässä et lähtiskö tää bussi pliis pian. Se sano että joo, ihan kohta, mutta kuski lähti just käymään vessassa. Nähtyään mun tyrmistyneen ilmeen se sanoi että noi kuskitkin on ihmisiä. Joo niin varmaan, mutta tartteeko olla ihminen just silloin kun mun kone on lähdössä!

No, tuli se kuski sit sieltä vessasta ja ajo mut takas lähtöpisteeseen. Onneksi matkustin bisnesluokassa eikä tarttenu turvatarkastuksessa jonottaa. Passintarkastuksessakaan ei ollu jonoa, joten loppu hyvin, kaikki hyvin. Ehdin koneeseen taas kerran ajallaan.

Huhhuh, ja vihdoin koneessa shamppanjan äärellä.

Vaikka LATAM ei ihan Lanin tasoon yllä niin oli sielläkin aika hulppea bisnesosasto.

Koneessa sai vaan kylmän salaattiaterian, mutta kyllä sekin hyvin maistui.

Ja loppumatka menikin leffaa katsellessa.