Viiden tähden sairaala

Mä oon aina pelännyt että tulisin niin kipeäksi että joutuisin sairaalahoitoon. Tähän asti en onneksi ole joutunut Suomessa sairaalaan muuta kuin tapaamaan sukulaisia ja kerran olin pari kuukautta siellä töissä. Nyt kuitenkin tuli sellainen tilanne että mä jouduin leikkauspöydälle, mutta onneksi mun nykyinen sairasvakuutus (jolla ei ole enää mitään tekemistä Kelan kanssa) sallii valita itse lääkärin, sairaalan ja maan. Mä valitsin yhden alan spesialistin Lontoosta ja pakettiin kuului sitten pari yötä yksityisessä sairaalassa täällä dearien ja darlingien maassa. Ja voi hyvänen aika että musta pidettiin siellä hyvää huolta!! Voitteko kuvitella että mulla on ikävä sairaalaan? Varsinkin niitä sairaalan ruokia. Oletteko koskaan kuulleet että joku kaipaa sairaalasta ruokia?

No, näillä täkäläisillä ruuilla ei ollut mitään tekemistä Meilahden vihreiden soossien ja muovisten nokkamukien kanssa. Siellä sairaalassa oli ihan oma catering-osasto joka toimitti posliiniastioista hopeakupujen alla tarjoiltujen annosten menut aina etukäteen ja niistä sai sitten rastia mitä kaikkea seuraavalla ateriallaan halusi syödä. Harmi, että ekana iltana leikkauksen jälkeen oli kurkku niin kuiva päivän paaston jälkeen (ja muutenkin oksettava olo) että herkullinen savulohisandwich vaan takertui kurkkuun enkä saanut siitä sen ansaitsemaa iloa irti. Alla kuitenkin muutama todiste herkkuruuista kuvien muodossa. Ja noi on siis mun omia valintoja, ois sieltä saanu raskaampaakin settiä niin halutessaan, mutta mä tykkään kasvispitoisesta ja suht terveellisestä ruuasta.

savuohisandwich, hedelmäsalaatti ja iltatee

aamiainen - huom. pain au chocolat (se oli lämmin)

lounas - toi pasta oli tai-vaal-lis-ta

illallinen - tossa etualalla on avokadosta ja jokiravuista tehty kakkunen

mustaherukkajäde :)

Sitten siellä sairaalassa oli ihan mielettömän paljon henkilökuntaa ja todella henkilökohtainen palvelu. Ihan jo alkaen siitä kun saavuin paikalle niin vastaanoton täti tiesi heti kuka mä olen ja mitä sieltä haen kun vaan ilmoitin nimeni. Sain odottaa hetken odotushuoneessa, joka näytti enemmänkin jonkun ison kartanon seurusteluhuoneelta antiikkihuonekaluineen ja hienoine tauluineen. Sitten paikalle tuli nuori mies jonka ainoa tehtävä oli noukkia mut sieltä aulasta ja eskortteerata mut mun huoneeseen. Näin sen toistamiseen sairaalasta poistuessa. Mulle oli annettu oma nimikkohoitaja mutta sen lisäksi mua kävi sen ja yökön lisäksi katsomassa ainakin kolme-neljä muuta hoitsua. Kaikki eri maalaisia. Oli intialaista, afrikkalaista, venäläistä, aasialaista ja jopa yksi suomalainen, josta kuulin vaan äänen käytävällä, mutta en kyennyt juoksemaan perään. Oma hoitaja vahvisti että siellä tosiaan on yksi suomalainen töissä.

Sitten oli verimies; sen ainoa homma oli kulkea ympäriinsä ottamassa jengiltä verinäytteitä. Hoitsut ei tehny sitä. Niin, ja hoitsut ei koskenu myöskään ruokaan vaan kaksi eri catering-henkilöä vuoroitteli siinä hommassa. Anestesiahoitaja oli saksalainen, leikkaava lääkäri kreikkalainen. Lääkärillä oli kierroksillaan aina mukana yks hoitsu jonka funktio ei mulle selvinny. Se ei ollu kukaan niistä jotka oli hoitanu mua, se vaan nökötti siinä mukana ja katsoi. Sitten anestesiahoitajan lisäksi siellä nukutussalissa oli joku äijä joka vaan pisti sen neulan mun käteen josta sitten anestesiahoitaja pumppasi unettavat lääkkeet. En tiedä kuinka monta tyyppiä itse leikkauksessa oli läsnä. Luonnollisesti kaikki sairaalahuoneet oli yhden hengen huoneita. Eihän sitä nyt niin heikossa tilassa sovi joutua johki halliin jakamaan huone viiden muun kanssa.

Nyt mä sitten vaan makoilen ja toivun mun rankasta sairaalakokemusessta. Ahh pääsispä takas sairaalaan!

Ai niin, unohdin sanoa että sairaalassa oli myös aika laaja viinilista. Itse olin niin vähän aikaa ja niin pumpattu täyteen lääkkeitä ettei maistunut, mutta jos ois ollu pidempään niin ois voinu tilata palan painikkeeksi lasin viiniä. Tai pullon shamppanjaa!

Tekstitys vs. dubbaus

Suomalaisena mä oon tottunut katsomaan leffat alkuperäiskielellä ja lukemaan tekstit siitä ruudun alaosasta. En ole koskaan ymmärtänyt miksi ne leffat pitäisi dubata. Miksi alkuperäisen näyttelijän ääni pitää pilata jonkun muun äänellä ja sitten huulen liikkeet ei edes seuraa ääniraitaa. Ainakin Espanjassa se kuulostaa ihan kamalalta! Sama nelikymppinen nainen esittää 15-vuotiasta kundia ja 30-vuotiasta naista. Kuinka kukaan espanjalainen voi tietää että onko joku näyttelijä hyvä kun ne ei ole ikinä kuullu sen omaa ääntä? Ja mitäs ne tekee sit jos sama tyyppi on dubannu kahta eri näyttelijää jotka esiintyykin samassa leffassa? Toisellahan niistä vaihtuu sitten ääni! Mun mielestä espanjalaisilla dubbaajilla on liian matalat äänet, sellaset dokumenttilukijan kuuloiset. Mä en kerta kaikkiaan kyennyt siellä katsomaan mitään dubattuna. Onneksi meillä kotona sai telkkarista valita useimpien leffojen kohdalla alkuperäisen ääniraidan ja teksti-tv:ltä sai sitten tekstit päälle. Munkin ex oppi arvostamaan alkuperäiskielisiä versioita ja katsoo nykyäänkin kaiken OV:na. Se jopa alkoi tykätä joistakin näyttelijöistä joista se ei ennen tykänny koska niiden oma ääni oli kivempi kuin dubbaajan ääni! Ja englantia se puhuu nykyään sujuvasti.

Saksassa on sama homma. Täällä dubataan kaikki. Mulla ei ole edes telkkaria kotona kun en kestä sitä kattoa. Tosin täytyy myöntää että sen vähän perusteella mitä olen saksalaista dubbausta kuullut (katsoin yhden leffan entisessä valmiiks sisutetussa kämpässä jossa oli tv) niin saksalaiset äänet sopii paremmin niille näyttelijöille eikä se kuulostanut ihan yhtä kamalalta. Ai niin ja kerran menin leffaan katsomaan OV esityksenä Lars von Trierin Melankoliaa mutta leffateatteri oli vahingossa saanu dubatun version maahantuojalta. Aika kova shokki oli! Saatiin seuraavaan leffaan ilmaiset liput. Ja kun myöhemmin katsottiin kotona englanninkielinen versio, niin mä olin tajunnu kaiken ihan väärin! Eli kyl mä ne tekstit vielä tartten jos saksaks meinaan kattoa.

Täällä pyörii muutamassa leffateatterissa leffoja alkuperäiskielellä ja saksalaisilla tekstityksillä mutta ei kovin paljoa eikä kovin hyviä leffoja. Kaikki isot Hollywood leffat löytyy, mutta näyttöajat on arkisin jotain klo 17:00 tai sunnuntaina klo 11:00. Kuka siihen aikaan pääsee tai ees haluaa mennä? Ongelmaksi muodostuu jos leffassa puhutaan muutakin kuin englantia. Tekstityshän on ainoastaan saksaksi. Itse luen saksaa ihan sujuvasti, mutta ei kaikki täällä lue. Käytiin kerran saksaa taitamattoman kaverin kanssa katsomassa Quentin Tarantinon Inglourious Basterds, siinähän puhutaan myös ranskaa ja saksaa. Ranska oli mulle ihan ok, koska sitten sai saksalaiset tekstit mutta kun Hitler alko suoltaa käskyjä itävältasaksalla meni se kyllä multakin iloisesti ohi. Saatikka sit kaverilta joka ei osaa ollenkaan saksaa. Tänä viikonloppuna olen menossa katsomaan Woody Allenin uutta Rooma-leffaa. Siinä puhutaan kanssa puolet ajasta italiaa. Saa nähdä miten selvitään. Mä ehkä joudun kääntämään teksit mun kaverille, vähän niinku äidit aina luki lapsena leffatekstit lukutaidottomille lapsilleen.

Mä oon sitä mieltä että sekä saksalaisten että espanjalaisten heikko englannintaito johtuu just siitä että ne ei sitä kuule missään. Ne vaan kuuntelee espanjaa/saksaa joka paikassa. Jos leffat ois englanniksi, puhuis tääki jengi paljon parempaa enkkua. Kuten suomalaiset, muut pohjoismaalaiset ja esim. kreikkalaiset joilla ei dubbailla. Piirettyjä saa mun mielestä dubata niin paljon kun haluaa. Niissähän alkuperäiset äänetkin on dubbauksia. Mutta jättäkää please oikeiden ihmisten näyttelemät oikeat leffat rauhaan! Tosin sitten dubbaukseen tottuneet sanoo että puolet kuvista jää näkemättä kun tuijottaa vaan ruudun alareunaa ja yrittää ehtiä lukea. Ja tekstit peittää osan kuvasta ja pilaa sen. No ei se sitä niin paljoa pilaa kun joku dubbaajan ääni!

Ei hyvää päivää Englanti!

Oon tässä päässy hieman seurailemaan asunnonvuokrausta Lontoossa. Ihan oikeesti en ymmärrä miten homma voidaan tehdä niin hankalaksi. Jotta edes pääsee kilpailemaan asunnon saannista, pitää alkajaisiksi tehdä (kirjallinen) tarjous ja siirtää yhden viikon vuokra asunnonvälittäjän tilille. Rahan saa takas jos vuokraisäntä ei hyväksy tarjousta, mutta sen menettää jos tarjous hyväksytään ja jos siinä vaiheessa ei itse enää halua vuokrata kyseistä asuntoa. Tämänhetkinen kohdeasunto on vapaa, siellä ei asu kukaan ja sinne ois voinu muuttaa jo viime viikonloppuna, mutta, sinne ei voi muuttaa ennen kuin välittäjälle on toimitettu:

Vuokrakämpän hakulomake

Kopio passista

Kopio työsopimuksesta

Työnantajan lähettämä kirje jossa duunia tarjotaan (palkka pitää näkyä)

Työnantajan yhteystiedot jotta ne voi vielä lisäksi tarkistaa siltä että tyyppi on oikeesti siellä töissä

Todistus palkasta (siis erikseen vielä palkkakuitti)

Sähkölasku tms. edellisestä asunnosta jolla voi todistaa asuneensa siellä

Suosituskirje entiseltä vuokraisännältä

Suosituskirje joltain ystävältä jonka pitää kertoa kuinka potentiaalinen vuokralainen normaalisti käyttäytyy ja onko sillä tapana pitää lupauksensa (!!)

Kuukauden vuokra etukäteen sekä 10 viikon takuuvuokra sekä välityspalkkiot. Sisään ei voi muuttaa ennen kuin rahat on välittäjän tilillä. Rahojen pitää olla tilillä 24h ennen avainten luovutusta.

Vuokranmaksusta pitää tehdä suoraveloitussopimus (miks hitossa ne tarttee kaikki palkkakuitit ja luotettavuustodistukset jos kuitenki menee suoraveloituksella??)

Vuokrasopimus pitää allekirjoittaa ja joka sivu pitää kuitata nimikirjaimilla. Mitään päivämääriä yms. ei saa muuttaa sopimuksessa koska muuten homma alkaa alusta. Vuokrasopimus on 26 sivua pitkä.

No, onneks mä en ole muuttamassa Englantiin. Saksassa on niin helppoa tohon verrattuna. Englannissa on myös sellainen ns. Council Tax jota jokaisen vuokralaisen pitää maksaa vuokran lisäksi. Kyseisen veron laskentataulukko on tosi monimutkainen ja riippuu asunnosta, sijainnista, talon uutuudesta yms. Luulisin että kaikista korkeinta Council Taxia saa maksaa Lontoossa olevasta uudesta asunnosta. No mites sattuikaan että sellanen on just haussa. Kyseisellä verolla maksetaan sitten julkiset palvelut, kuten poliisi, palokunta, koulut, puistot, kierrätys ja roskíen keräys yms yms. Sitä ei ole mitenkään suhteutettu asukkaan tuloihin ja keskimääräinen vuosimaksu on toista tuhatta puntaa. Pienituloiset voi hakea jotain avustuksia veronmaksuun mutta kaiken kaikkiaan hankala systeemi. Yksin asuvat saa kanssa jotain alea koska perusvero on laskettu kahden asukkaan mukaan. Englanti vaikuttaa tosi jämptiltä paikalta, love.

Lontoo kutsuu

Nyt on sitten takana eka reissu Lontooseen. Ja pitkästä aikaa se oli sellainen reissu että asustelin ihan kaiken keskellä Notting Hillissä ja pääsin pyörimään vähän enemmän ihan ydin-Lontoossa. Viimeiset kerrat kun olen siellä käyny, olen budjaillut Essexissä jossa paras kaverini asuu. Siellä on kuulkaa pistetty paikallisen pubin karaoke ylösalaisin laulamalla Mombasaa ynnä muuta englantilaisille tuntematonta musiikkia. Tällä kertaa kuitenkin suurin osa ajasta meni Canary Wharfissa kämppäjahdissa. Se on idässäpäin oleva businessalue jossa on tosi hienoja ja moderneja asuintaloja. Osassa on jopa kuntosali, sauna, kauneushoitola ja leffateatteri jotka kuuluu vuokran hintaan. Yksi kiva ja kohtuuhintainen (Lontoon tasoon verrattuna) kämppä löytyi ja siitä lähti tarjous menemään. Englannissa on kyllä niin monimutkaista jopa ihan vaan kämpän vuokraaminen että ei se ole vielä tällä sanottu että kaveri sai ton kämpän. Vuokranantajalle pitää toimittaa suosituskirjeitä entisiltä vuokranantajilta yms ja kaiken pitää mennä niin sääntöjen mukaan että. Jopa Saksassa on asunnon vuokraus helpompaa! Itse asiassa täällä se on tosi helppoa; nimi alle vuokrasopimukseen ja se oli siinä. Ja sit takuuvuokra pitää laittaa jolleki tilille.

　

Portobello Roadin värikkäitä taloja ja Lontoon värikkäitä olympiaviirejä

Nyt alkoi kyllä ehkä vielä enemmän haluttaa kämppä Notting Hillistä. Se on ihanaa seutua! Ja siellä on joka illalle eri maalainen ruokaravintola jos ei jaksa kotona kokata. Näin ihan parin korttelin alueella thailaisen, kreikkalaisen, persialaisen, marokkolaisen, italialaisen, sisilialaisen, kiinalaisen, indokiinalaisen (!), japanilaisen, amerikkalaisen, libanonilaisen, intialaisen, ranskalaisen ja ööö brasilialaisen ravintolan. Ainaki. American diner and milkshake bar mainosti ruuan olevan Halalia, se hieman huvitti. Ja sit siellä on ihania aamiais-luomutila-brunssipaikkoja ja kahviloita ja pikku kauppoja ja isoja kauppoja ja Portobello Road ja vaikka mitä. Mutta ne asunnot on sitten vieläkin kalliimpia kuin Canary Wharfissa, ilman hissiä, ahtaita, vanhoja ja niin edelleen. Muutamaa paikkaa voin tässä nyt ihan suositella jos joku on sinne menossa. Beach Blanket Babylon on mahtava ravintola Notting Hillissä. Katutasossa soi kova musa ja on jatkuvat bileet ja kellarissa on sitten kotoisia ruokailualueita illallistamista varten. Ruoka on tosi hyvää, palvelu aivan mahtavaa ja tarjoilijoilla muutenkin kova svengi päällä koko ajan. Sisustus on tosi hauska, baarikerros on täynnä kaikenlaista Intia-tyyppistä koristeromua ja alakerta on kuin joku tippukiviluola.

Aamiaista varten voin suositella pariakin eri paikkaa, niitä mestoja on kyllä joka kulmassa. Yksi missä käytiin on 202 muotivaatekauppa ja ravintola samassa tilassa. Paljon kivaa katseltavaa ja muutenkin mielenkiintoinen mesta. Toinen aamiaismesta missä käytiin on Daylesford luomukauppa. Englannissa on samanniminen farmi jossa kaikki raaka-aineet kasvatetaan ja siellä järkätään myös luomukokkauskursseja yms. Sitten niillä on kahvila-kauppa Notting Hillissä jossa voi sekä ostaa tuotteita että käydä syömässä. Sieltä ois tehny mieli ostaa vaikka mitä myös mukaan. Sitten jos haluaa luksusluokan leffanautinnon niin kannattaa mennä Odeon "The Loungeen". Siellä maksaa yks leffakerta rasvaiset 20 puntaa mutta rahalle saa kyllä mukavasti vastinetta. Leffatuolit on isoja kahden hengen nojatuoleja joista saa selkänojan alas ja jalkatuen ylös. Oman ja naapurin parituolin väliin on kanssa jätetty mukavasti hajurakoa. The Loungessa toimii ruoka- ja juomatarjoilu läpi koko leffan ja tarjoilijan saa paikalle nappia painamalla. Leffa itsessään oli tosi huono; Bourne Legacy. Multa on vissiin jääny liian monta jatko-osaa välistä koska mä en tajunnu siitä mitään ja vietin koko leffan venaten että koska Matt Damon astuu valkokankaalle. Ei astunu. Se on vissiin kadonnu jo edellisen leffan aikana (lue: saanu tarpeekseen tosta loppumattomasta jatko-osien tekemisestä) ja tilalla oli nyt uus kova jätkä. Edward Nortonkin oli niin tylsässä roolissa, ettei siitäkään ollu mulle iloa. Mutta shamppanja oli ihan hyvää.

Daylesfordin koiraparkki

Daylesfordin myyntiartikkeleita

Luomujuustotiski

Englannissa pisti silmään ihmisten ylenpalttinen ystävällisyys. Mä oon kaikille dear tai love ja aina kuulee thankjuuta ja ekskjyysmia joka välissä. Ihan ekana kun saavuin maahan sanoi passintarkastuksen keski-ikäinen tantta "lovely" nähtyään että mulla on passi kunnossa. Sanooko Suomessa (tai Saksassa!!!) joku et ihanaa et sulla on käypä matkadokumetti, tervetuloa vaan. Ja joka kerta kun pysähdyin johonki kadun tai tavaratalon kulmaan ihmettelemään niin eiköhän joku tullu kysymään että voiko olla avuksi. Meidän eka kiinsteistövälittäjä oli kuitenkin silikonilla ja botoksilla naamansa turvottanu newyorkilainen blondi. Se oli taas toisella tavalla ystävällinen, tosi ihana ihminen jonka seurassa tuli sellainen olo että se oikeasti välittää meistä. Sellainen amerikkalaisen ystävällinen joka tulee myös henkilökohtaiselle tasolle. Englantilaset kun on sellaisia kohteliaan ystävällisiä, ei mitään tungettelevaa. Tältä amerikkalaiselta ystäväni sitten kämpän ottikin. Tai no, kunhan kaikki muodollisuudet menee läpi niin katsotaan sit ottiko vai ei.