Skopje

No niin, nyt on sitten viikonloppu Skopjessa takana. Olipas taas niin mahtava reissu ettei tosikaan! Mulle kreikkalaiset varoitteli että Skopje ois jotenki skämänen paikka mutta ehkä se johtuu meistä (ystävättären kanssa saadaan bileet aikaseks vaikka Antarktiksella), mutta meillä oli ihan superhauskaa. Sen kyllä huomasin että Kreikka ei ole siellä mitenkään erityisessä suosiossa. Meillä oli välillä hieman kielimuuria paikallisten kanssa ja sitten kokeiltiin vähän kaikilla kielillä. Ystäväni osaa sujuvasti venäjää, joka on ilmeisesti tosi lähellä makedonian kieltä, myös aakkoset on suurimmaksi osaksi samat. Itse huomasin että monet sanat on samoja kreikaksi ja kun asiasta huomautin, niin sain päälleni nenän nyrpistyksiä ja pontevan EI:n. Ei, ei, meillä ei ole mitään tekemistä Kreikan kanssa. No ei sitten, ei niilläkään ole mitään tekemistä teidän kanssa. Siellä oli myös paljon albanialaisia jotka asuivat omilla alueillaan sekoittumatta makedonialaisten kanssa. Albanialaiset korttelit oli vähän kuin olisi mennyt ajassa taaksepäin, jotenkin hieman nuhjuista ja vanhanaikaista ja myös itämaisempaa minareetteineen. Makedonialaiset on kreikkalaisten tapaan ortodokseja, mutta albanialaiset on muslimeja.

Biletyksen lisäksi me kyllä harrastettiin vähän ulkoilma-aktiviteettejakin. Lauantaina mentiin vaeltamaan ”Matka” kanjonille pitkin kallion reunoja. Matka on siis mestan nimi, upeat kallionrinteet joiden välissä virtaa joki. Se on kesäaikaan kiipeilijöiden suosiossa ja alueelta löytyy myös monta luolaa joihin pääsee jokea pitkin veneellä. Tosi kaunista seutua, alla olevista kuvista voitte itse todeta saman. Livenä kaikki näyttää tietty vielä paremmalta.

Tuota polkua pitkin talsittiin

Lounaaksi viereisestä joesta aamulla nostettu karppi.

Itse Skopjen kaupunki ei ole mikään maailman kaunein paikka mutta sitä yritetään selkeästi kohentaa. Jäljellä on vielä monia rumia rakennusmöhkäleitä mutta nyt jokivarteen on rakenteilla uusia, hienoja rakennuksia joka tekee ilmeestä paljon kulturellimman. Monet paikalliset on käärmeissään kun niin paljon rahaa tuhlataan heidän mielestä turhiin ja turhan kalliisiin rakennuksiin, mutta mä kyllä pidän niistä. Ehkä siksi että ne näyttää aika kreikkalaisilta valkoisine pylväineen. Patsaat on kanssa suosiossa. Joka halvatun kulmassa jököttää joku tsaari valtaistuimellaan tai joku entinen merkkihenkilö hevosen selässä. Hauskimpia patsaita on mun mielestä kuitenkin randomit katupatsaat jotka kuvastaa ihan tavallisia ihmisiä eri aktiviteettien parissa ja niitä löytyy sitten pitkin poikin keskeltä katua tai joen varrelta nurmikolla istumassa. Sillä kaupungilla on potentiaalia. Katsokaa itse kuvista jotka kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Skopje on myös halpa paikka meille normaalia eurooppalaista palkkaa saaville. Paikalliset palkathan on ihan eri tasoa, mutta me voidaan elää siellä helposti kuin kuninkaat. Siitä huolimatta paikalliset haluaa jatkuvasti tarjota kaiken eikä meillä ollut monista yrityksistä huolimatta mitään mahdollisuutta maksaa edes omia juomia baarissa.

Patsaita ja rakenteilla olevia uusia rakennuksia - arkeologinen museo ja ulkoministeriö

Taustalla häämöttää ehkä Skopjen rumin rakennus - keskuspankki.

Patsaita, kalastaja ja purkissä joen keskellä tönöttävät puut

Back to Cosmopolitan life

Terveiset Ljubljanan lentokentältä! Tää on tosi pieni mutta ystävallinen paikka ja ilmainen nettikin löytyy. Olen vihdoin matkalla Skopjeen ja ensimmäistä kertaa entisen Jugoslavian alueelle. En ole vielä edes käynyt Kroatiassa mutta (ainakin) sinne pitää mennä lähitulevaisuudessa. Skopjessa odottaa hyvä ystäva ja leffa- seka musfestarit. Siitä enemmän ens viikolla. Viime viikonloppu meni Köpiksessä traditionaalisesti siskon kanssa. Se on kylla niin mukava kaupunki. Kaikki on niin tyylikkäitä. Niin ihmiset kuin paikatkin. Skandinaavinen design on mun mieleen. Bloc Party heitti hyvän keikan joka nähtiin lähietäisyydeltä noin Tavastian kokoisessa mestassa Vegassa. Sisko oli vähän harmissaan kun ne ei soittanu paljoa biisejä niiden pari kuukautta sitten julkaistulta uudelta levyltä mutta mulle riitti kun ne soitti sen ainoon biisin jonka ma tunnen niin paljon et voin laulaa mukana. Ja se uus levy on mulle liian hevi muutenkin. 

Sisko sai 25% alennuksen ostoksestaan kun halasi mua myyjän silmien edessä. Hauska idea!

Ravintolapuolelta erityismaininnan saa tälla kertaa Fiskebaren siellä lihanpakkaamoalueella. Ihan mieletöntä ruokaa jos merenherkut kiinnostaa. Myös yön pelastaja Kebabish on hieno paikka. Nimestään huolimatta se on intialaisten pitämä yöruokala ja nimenomaan ne intialaiset safkat on maistamisen arvoisia. Kebab nyt on kebabbia missä vaan. Ei mun suosikkiruokaa. Ja sit siellä pyörii telkkarissa Bollywood musavudeot nonstoppina. Hieno paikka!

Huvittavin kohtaaminen tällä reissulla oli suolamiehen kanssa. Siellä oli yöllä joku +10 astetta ja suolamies hurutteli pikku traktorillaan ja jätti ihan mielettömat suolavanat jälkeensä. Aamulla me sit auringinpaisteessa potkiskeltiin niitä suolarakeita. Ihme meininki. Vaikka Tanska on Pohjoismaa niin se on kuitenki kiinni manner-Euroopassa ja ei kai ne sit osaa meidän lailla hallita talven tuomia haasteita.

Me oltiin yöta ihanassa ekohotellissa Vesterbrossa. Paikan nimi on Guldsmeden. Suosittelen lämpimästi. Se oli ihan sen mahtavan vietnamilaisen ravintolan vieressä jossa käytiin viime reissulla kahdesti. Nyt päästiin vaan niiden katukeittiöön kun ryökäleet oli melkein koko viikonlopun kiinni.

Saksa haltuun - vihdoinkin

Mulla on nyt siis tää missio alkaa puhua ihan kunnolla saksaa eikä vaan tätä sönkötystä mitä mun kielitaito on tähän asti ollut. Jos on lukenut pitkän saksan koulussa (joku ziljoona vuotta sitten tosin) ja asunut Saksassa jo kolme vuotta niin on noloa jos mä en puhu sitä yhtä sujuvasti kuin esim. espanjaa. Niinpä mä nyt aktiivisesti harjoitan sitä kieltä. Mulla ei edellenkään ole telkkaria, eikä ihan lähisuunnitelmissa ole sitä hankkia (rahat menee lentolippuihin, eikä mua telkkarinkatselu muutenkaan paljoa kiinnosta) mutta mulla on yks saksalainen kaveri jonka luona aina välillä hengaan ja siellä on katottu myös telkkaria. Niin paljon että oon jopa suostunu kattomaan muutaman leffan saksaks dupattuna. Norjalainen leffa saksaks dupattuna on ihan ok, ne ei puhu liikaa ja liian nopsaa, mutta en suosittele katsomaan esim. Once upon a time in Americaa dupattuna ilman tekstejä. Siitä ei tajua hevon halvattua. Ne puhuu ihan liikaa ja siinä ei ole muutenkaan päätä eikä häntää kun kohtaukset ei mene kronologisessa järjestyksessä. Onneksi mun kaveri hommas tällä viikolla uuden kanavapaketin ja nyt voi leffoista useimmiten valita myös englanninkielisen ääniraidan, vaikka sehän ei tietty mun saksanopiskelua auta. Täytyy alkaa lukea saksalaisia sanomalehtiä tai jotain. Verkkohesari ei nyt tässä kohtaa riitä. On kyllä mieletöntä kuinka monta uutta sanaa oppii joka päivä jos vaan koko ajan puhuu kieltä. Miksen mä aloittanu aikaisemmin? Tosin duunissa mua jostain syystä edelleen hävettää alkaa puhua saksaa paikallisten kollegoiden kanssa. Jos on aina puhunu niiden kanssa englantia niin ei vaan ole luonnollista vaihtaa kieltä. Nyt mä jaan toimiston yhden saksalaisen kanssa ja mua hävettää joka kerta kun mulle soittaa joku ja puhuu saksaa ja mä tiedän että se natiivi kuuntelee mua. Onneks niitä puheluita tulee harvoin.

Mä oon tutustunu myös moniin uusiin saksalaisiin ihmisiin viime aikoina. Muut iskee bileistä miehiä mutta mä poimin sieltä itelle tyttökavereita. Viime sunnuntaina yks kaveri järjesti synttäribrunssin kotonaan ja tietty ainoastaan suomalaiset ja saksalaiset on täsmällistä kansaa ja kaikki muut tuli tunnin myöhässä. No, mulla oli siinä sitten aikaa tutustua kolmeen paikalla olleeseen saksalaiseen tyttöön joista kaksi asuu vielä melkein mun naapurissa. Käytin tilaisuuden hyväksi ja puhuin niiden kaa saksaa. Siinä vaiheessa kun muut kaverit tuli paikalle ei mulla ollu enää mitään kiinnostusta hengata niiden kanssa kun meillä oli niin hauskaa niiden saksalaisten kanssa. Nyt me ollaan jo tavattu pariin otteseen ja ystävyys vaan syvenee. Torstaina olin "Small World" organisaation järjestämissä bileissä. Se on sellainen yhteisö missä pitää olla rekisteröitynyt jäsen ja bileisiin pääsee vaan kutsulla. Siellä tutustuin taas yhteen kivaan saksalaiseen tyttöön joka on kanssa asunut Espanjassa. Se lupasi lähettää mulle facebookissa ystäväpyynnön, mutta ei ole kuulunut. Pitäiskö suuttua hehe. Vähän niinku ois antanu jolleki kundille numeron eikä se sit soitakaan. Jos tapaan sen seuraavissa Small World bileissä niin esitän sit välinpitämätöntä, eiks niin?

Reissukohmeessa

Mulla on alkanu jutut vähän loppua kun en ole viime viikkoina paljoa reissannu. Aiemmin oon aina ravannu jossain lähes joka toinen viikonloppu mutta nyt kun vihdoin ei ole enää ”pakko” reissata niin oon pysynyt mieluusti Frankfurtissa. Siksi mulla ei ole paljoa uutta kerrottavaa. Tai no, voisin mä luetella taas kaikki ne bileet missä olen viime viikot käyny, esim kirjamessujen aikaan Literaturhausessa järjestetyt megabileet tai viime viikonloppuna Städel -taidemuseon pippalot jossa sai samalla katsoa ”Musta romatiikka” näyttelyn. Oon ollu tosi kulturelli viime ajat. Skopjeen muuttaneen kaverin läksiäisetki oli modernin taiteen museossa, kun täällä noilla museoilla on tapana järkkää after work yms bileitä. Tulee kulttuuri lähelle taviskansalaista. Schirn -taidemuseossa käydään usein sunnuntaibrunssilla. Niillä on japanilaiset vessat. Kandee käydä testaamassa. :) Frankfurtissa pysyminen on alkanut tuottaa myös tulosta ja alan vihdoin integroitua Saksaan enkä elä vaan mun kansainvälisessä duunikuplassa. Mulla on jo monta uutta saksalaista kaveria (duunin ulkopuolelta!!) ja mä puhun niiden kaa saksaa! Ok, usein joutuu puhumaan englantia kun isommassa porukassa on aina joku ummikko, mutta mä oon nyt päättäny ihan tosissaan puhua saksaa aina kun kykenen. Muuallakin kuin ruokakaupassa. Tekee hyvää.

Mulla on nyt kolme mainitsemisen arvoista matkaa tulossa vielä tänä vuonna ja niistä tulee sitten juttua. Parin viikon päästä on jälleen vuorossa syssa, Köpis ja konsertti. Mennään kattomaan Bloc Partya ja heilumaan Köpikseen muutamaks päiväks. Heti seuraavana viikonloppuna meen Skopjeen tapaamaan sinne väliaikaisesti muuttanutta latvialaista kaveria. Siinä on sitten mun matkakarttaan ihan uusi maa josta varmasti riittää kerrottavaa. Ja koska mä hengaan kreikkalaisten kaa niin mä en kutsu sitä maata Makedoniaks. Se on niille Skopje koko maa, mulle kelpaa myös F.Y.R.O.M. mutta se on niin vaikea että sanotaan vaan Skopje. Ja sitten 25. joulukuuta lähtee mun lentokone kohti Costa Ricaa. Siellä mua odottaa varsinainen seikkailujen matka tulivuorineen, sademetsineen, koskenlaskuineen ja Tarzanina flengailuineen. Costa Rican luonto on ihan mieletön ja ne pitää siitä huolta. Ekoturismi on muotia eikä ne tuhoa niitä sademetsiään siellä. Ehkä piipahdan jopa Nicaraguassa, en ole vielä ihan päättäny mitä haluan tehdä.