Kreikan kieli

Mä hullu opiskelen kreikkaa ja tänään on taas yksi niistä päivistä kun kaduttaa koko juttu. Se kieli on ihan mahdoton! Jos luulette että erilaisten aakkosten oppiminen on vaikeaa, niin se on pienin huolista kun alkaa opiskella kreikkaa. Aakkoset opin jo 15-vuotiaana kun kävin ekan intensiivikurssin ihan omaksi huvikseni. Viime kesänä aloitin uudestaan, jotta voin jatkossa paremmin seurustella kreikkalaisten ystävieni kanssa. Kielistä mä oon kyllä aina tykänny, mutta tässä taitaa mennä mun raja. Tai sitten mun vanha pää ei kerta kaikkiaan vaan enää pysty sisäistämään uutta tietoa samaan tahtiin kuin ennen. Mä asensin eilen duunin näppäimistöön kreikankieliset aakkoset jotta voin lähettää viestejä Κreikkaan kreikaksi. Ne pari hassua jotka sain aikaiseksi, oli täynnä virheitä, kahdesta eri syystä. Siksi, että kreikan verbioppi on jotain sellaista mitä mä en vaan kykene käsittämään ja siksi että saman kirjaimen voi kirjoittaa viidella eri tapaa. Kyllä, i-kirjaimelle on aakkosissa kolme eri kirjainta (η) ita, (ι) jota ja (υ) ypsilon, ne laustutaan kaikki ihan samalla tapaa. Sen lisäksi kirjainyhdistelmät (οι) omikron-jota ja (ει) epsilon-jota lausutaan myös i:nä. Sitten aakkosissa on myös kaksi eri o:ta, (ο) omikron ja (ω) omega. Ne oli vissiin antiikin aikaan rikkaita kun oli varaa ostaa noin monta vokaalia. Mun puolesta ne vois nyt myydä niistä muutaman pois, josko sillä se kriisikin sutviintuisi. 

     

Ja ne verbit. Joka verbi tietty taipuu aina tekijän mukaan niin kuin suomessakin, joten persoonapronomineja ei välttämättä tarvita. Mutta sitten on tietty meille suomalaiseille tuntematon käsite eli futuuri. Se, kuten mennyt muotokin, taipuu kahdella eri tapaa riippuen tehdäänkö jotakin kerran vai jatkuvasti ja pitkäkestoisesti tai monta kertaa. Espanjassa on samantyyppinen juttu, mutta vaan menneessä muodossa (preteriti vs. imperfekti) mutta se on tosi helppo! Kreikassa ei ole mitään tolkkua! Sitten on tietty epäsäännöllisiä verbejä jotka taipuu ihan miten niitä sattuu huvittamaan ja sen lisäksi vielä passiiviverbejä jotka on mun mielestä kaikista pahimpia. Siis se on "passiiviverbi" mutta se taipuu iloisen aktiivisesti kaikissa persoonamuodoissa ja vielä tosi hankalalla tapaa. Mulla menee tunti kun yritän muodostaa yhden lauseen kun joudun miettimään että kuka tekee, mitä tekee, monta kertaa tekee, tekikö eilen vai monta päivää sitten. Siinä vaiheessa kun saan jotain ulos suustani, ei kukaan enää tajua että mistä puhun kun ne on ehtiny vaihtaa puheenaihetta jo neljä kertaa. Tai siis, enhän mä ole vielä kertaakaan onnistunu seuraamaan kokonaista kreikkalaista keskustelua, saatikka sitten osallistumaan siihen. Ne puhuu niin nopsaa ja kayttää sellasia sanoja mitä mun sanakirjasta ei ees löydy. Onneks kreikkalaiset puhuu yleensä myös ihan hyvää englantia joten ei ole pakko yrittää jatkuvasti yrittää puhua kreikkaa niiden kanssa. Ja onneks ei tartte yrittää opetella suomea vieraana kielenä!

Tällä tasolla ollaan (kuva: http://www.anotek.com/)

Kaikista ylpein olin itsestäni, kun viime reissulla Ateenaan jouduin viettämään toista tuntia yksin ystäväni tädin ja sedän seurassa. Ne on niin ihania kun ne jaksaa puhua hitaasti ja pitää keskustelua yllä jopa mun tasoisen ääliön kanssa. Ne kysyi multa kysymyksiä ihan non-stop ja ainaki 85 prosenttiin kysymyksistä kykenin vastaamaan suoralta kädeltä edes jotain, muutamaa ne joutu hieman uudelleen muotoilemaan ja näyttelemään että tajusin. Mä olin tosi ylpeä itsestäni joku viisi minuuttia. Sitten mun ystävä tuli paikalle ja keskustelu kiihtyi normaaliin tempoon. Mä putosin keskustelusta kuin mummo jakkaralta, enkä tajunnu enää edes yhtä kokonaista lausetta. Joo, ei kannata vielä ylpistyä. Silti mä yritän (siis opiskella, en ylpistyä). Kyllä mä kuitenkin opin joka viikko uusia sanoja ja nyt kun myös yritän kirjoittaa enemmän, niin Outlook jeesaa mua oikeinkirjoituksessa ja puhelimessakin mulla on kreikan tekstisyöttö joka antaa vaihtoehtoisia sanoja valmiiksi oikein kirjoitettuina (paitsi että välillä se huijaa mua valitsemaan väärin kirjoitetujua sanoja - täytyy laittaa reklamaatiota Samsungille!). Ehkä mä vielä joskus pystyn kirjoittamaan yhden blogitekstin kreikaksi (haaveilu on ilmaista...). Tosin kyllä mä vielä muistan ajan joskus 15 vuotta sitten kun sanoin panamalaiselle kaverilleni että kyllä mä joskus vielä sulle kirjoitan kokonaisen kirjeen espanjaksi ja nyt me kirjoitellaan ja puhutaan jatkuvasti espanjaa. Mutta espanja on siis helppo kieli verrattuna kreikkaan, tai kaikki kai on helppoa minkä osaa :)

(kuva: greekliving.net)