Turboweekend Köpiksessä

Terveiset Kööpenhaminasta! Tanskalaisella bändillä nimeltä Turboweekend oli perjantaina keikka Tivolissa ja siinähän olikin sitten tarpeeksi syytä tehdä siskon kanssa treffit Köpikseen. Viimeksi me tavattiin tammikuussa Berliinissä kun The Black Keys oli siellä keikalla. Sisko kun aina tietää missä kaikki bändit keikkailee ja suunnittelee sitten matkansa sen mukaan. Koska olen Tanskassa, enkä GEMAn valvovan silmän alaisena, linkitän myös yhdet biisit molemmilta bändeiltä, ks. Turboweekend ja The Black Keys. Tai no, itse asiassa sain yhdeltä saksalaiselta kollegalta sellaisen Mozillaan liitettävän Add-onin joka jatkossa kiertää GEMAn blokkaukset myös Saksassa. Suck it GEMA!

Kööpenhamina on kiva kaupunki, ei ihme että sisko ravaa täällä melkein joka kuukausi. Ihan järjettömän kallis paikkahan tää on, mutta onneksi valuutta on tanskan kruunu ja se on vähän niinku monopolin leikkirahaa kun siinä on niin paljon nollia ettei siitä aina tajua että kuinka paljon nyt menikään rahaa euroissa. Kahvikupponen on helposti melkein kuusi euroa (40 kruunua) ja ruoka-annoksesta saa maksaa kanssa aina monta kymppiä. Sisko väittää ettei tämä kauheasti kalliimpi ole kuin Helsinki, musta tuntuu kyllä että on. Tosin mulla aina pysähtyy Helsingissäkin hengitys kaupan/kahvilan/baarin kassalla kun ruoka ja juoma on sielläkin niin kallista. Saksa (ja Espanja ja Kreikka) on siitä kivoja maita että ruokaa ja juomaa saa halvalla. Paitsi ne Kreikan viiden euron jääkahvit, mutta niihin tulee yleensä kylkiäisenä kaikkea pientä syötävää.

Tältä näyttää kuuden euron kahvi ja kuuden euron biolimu

25 euron salaatti oli kyllä hintansa veroinen! Ahh, vietnamilainen Lele ravintola.

Köpis on myös fillarijengin paratiisi. Täällä on kaikista kätevintä siirtyä paikasta toiseen polkupyörällä. Meilläkin on pyörät melkein koko reissun ajan vuokrassa. Täällä myös pyöräilijät noudattavat liikennesääntöjä, toisin kuin Saksassa, jossa saa koko ajan pelätä kuolevansa fillarikaaharin alle (lue tästä lisää). Saksassa kun valo vaihtuu punaiseksi, autot pysähtyvät, mutta pyöräilijät siirtyvät jalkakäytävälle tai menevät vain punaisia päin ja suoraan suojatiellä käppäilevien jalankulkijoiden niskaan. Tanskassa myös pyräilijät pysähtyvät valoihin omalle kaistalleen. Täällä Kööpenhaminassa myös turistit ja muut jalankulkijat pysyvät pois pyöräteiltä (toisin kuin Helsingissä, varsinkin Kauppatorilla - tuhoontuomittu alue pyöräilijän näkökulmasta!). Risteyksissä pyörille varattu alue on maalattu sinisellä ja autoilijat ottavat huomioon kevyn liikenteen edustajat. Myös pyöräilijät ilmoittavat aina käsimerkein mitä meinaavat tehdä. Suomesta tuttu viittaus oikealle tai vasemmalle aina ennen käännöstä on käytössä, mutta sen lisäksi käsi nostetaan pystyyn aina kun meinataan pysähtyä, ettei tapahdu peräänajoja. Valot fillarissa ovat myös pakolliset pimeällä tai tulee sakko. Täällä onkin useimmilla käytössä tosi kätevät pyörän renkaiden sivuun kiinnitettävät etu- ja takavalot. En tiedä kuinka moni viikoittain pyöränsä kuitenkin kadottaa, on meinaan kadunvieret sen verraan solkenaan pyöriä ja suurin osa niistä ihan keskenään saman näköisiä perus mustia menopelejä. Ja yksi juttu mitä en ole Suomessa tai Saksassa kokenut (Madridissa en ajanut fillarilla, se olisi ollut selkeä itsemurha) on fillariruuhka! Köpiksessä oli muutamaan otteeseen pyörätie niin täynnä fillareita että ihan sai jonottaa eteenpäin pääsyä.

suojaisa pyöräparkki

etsi oma pyöräsi

Eroon Saksasta

Onko kukaan koskaan yrittäny poistua Saksasta asuttuaan täällä muutaman vuoden? Eipä muuten ole kovin helppoa. Tai no, voihan sitä vaan sulkea tilin ja lakata maksamasta laskuja, mutta jos menee ihan sitä lainkuuliaisen kansalaisen reittiä niin jopas on asiat taas tehty hankalaksi. Olen tässä taas aikaa ollessanu yrittäny sulkea kaikkia mahdollisia liittymiä jo maasta poistuneen ystäväni puolesta (mä kun niin tykkään aina olla avuksi) mutta mahdottomalta tuntuu.

Täällä suurimpaan osaan paikoista pitää lähettää faksi tai ihka oikea kirje, mutta on onneksi jo niitäkin paikkoja joissa voi irtisanomiset tehdä elektronisesti. Muun muassa eräs nimeltä mainitsematon vakuutusyhtiö josta ystäväni oli ottanut kotivaakutuksen. Täytinpä sitten netissä lomakkeen vakuutuksen irtisanomisesta ja syyksi laitoin ulkomaille muuton. Reilu viikkoa myöhemmin tuli postissa kirje, jossa oli sen tuhat lisäkysymystä. He halusivat tietää 1.  jääkö pois muutavan haltuun vielä joku asunto Saksassa ja jos, niin mikä on asunnon osoite (mitä se niille kuuluu?) 2. Mitä työtä pois muuttava meinaa ulkomailla tehdä (no tää nyt ei ainakaan kuulu niille) 3. Kuinka kauan ulkomailla oleskelu kestää, ja 4. Jos kaveri ei lähde kokonaan maasta niin miltähän tililtä sais jatkossakin ottaa rahaa kuukausittain (dream on). Tai sitten oli toinen vaihtoehto jos meinaa poistua kokonaan, ikuisesti ja ainiaaksi maasta niin sitten pitää lähettää kopio maistraatin uloskirjautumisilmoituksesta. Eikö sitä nyt ihminen saa irtisanoa vapaaehtoista vakuutusta silloin kun haluaa ilman lisäselvityksiä?!

Toinen oli GEZ, eli paikallinen telehallinto. Irtisanoin tv-luvan myös siihen tarkoitetulla lomakkeella ja syyksi laitoin saman ulkomaille muuton. No eiköhän sieltäkin tullut kirje jossa vaadittiin lisäselvityksiä. GEZ ilmoitti ystävällisesti että tv-luvan maksuvelvoite ei poistu jos itse muuttaa maasta mutta laitteet jäävät Saksaan. Ihanko tosi? Ja kuinka moni muuttaa pois mutta jättää kamansa jälkeensä roikkumaan johonkin tyhjään asuntoon?! Sieltä tulleeseen kavaakkeeseen piti VÄLITTÖMÄSTI kirjoittaa mitä niille tv-luvan alaisille laitteille on tapahtunut. No mitäs luulette juntit? Ne lähti Kreikkaan omistajansa mukana. Täällä "tv-lupaa" maksetaan muuten myös radiosta ja käsittääkseni pitäisi myös tietokoneesta maksaa mutta itse en maksa mitään. Mulla ei ole tv:tä eikä radiota ja netistä en katso saksalaista ohjelmaa.

Kotipuhelin- ja nettiliittymää ei myöskään voinut sulkea vielä huhtikuussa vaan pitäisi odottaa kesäkuun puoliväliin. Paitsi että jos maksaa kerralla 27.50 niin sitten sulkeminen onnistuu myös nyt. Kännyköissä ja nettiliittymissä on täällä muuten melkein aina pakollinen 24kk sopimus ja jos sitä ei älyä perua kolme kuukautta ennen kuin 24kk jakso päättyy, niin sitten saa automaattisesti 12 kuukautta lisää (opin kantapään kautta). Jos sopimukseen tekee muutoksia sopimuskauden ajalla, alkaa siitä uusi 24kk jakso. Ja sopimus tulee ainoastaan pankkitiedot antamalla, joten kaikki puhelin- ja nettiliittymät on täällä automaattisesti suoraveloituksen piirissä. Ainoa tapa päästä sopimuksesta eroon ennen aikojaan on lähettää kopio siitä aiemmin mainitusta maistraatin todistuksesta jossa ilmenee että on oikeasti muuttanut pois maasta. Niin ja sieltä puhelinyhtiöltä tuli samana päivänä kaksi kirjettä; toisessa sanottiin että kiitos irtisanomisesta, liittymät siljetaan 12.6. ja toisessa sanottiin että irtisanominen ei nyt vielä ole mahdollista mutta jos maksat sen 27.50 niin sitten onnistuu. Nää ei ole vielä ymmärtäny alkaa säästää paperia täällä vaikka muuten Saksa onkin kierrätyksen ja luomutuotteiden supermaa.

Valittavat naapurit

Mä asun Saksassa, joten täällä on totuttava valittaviin naapureihin. Kerronpa tässä muutaman esimerkin omista kokemuksista.

Kerran olin palaamassa joltain matkalta ja ystäväni oli hakenut minut lentokentältä. Mun kotikadulla ei ole koskaan parkkipaikkoja ja auto oli pakko pysäköidä hetkeksi talon ainoan autotallin eteen (kukahan onnekas sitäkin käyttää?), jotta hän, herrasmies, pystyi kantamaan matkalaukun mulle ylös asuntoon asti. Mun Altbau talossa kun ei ole hissiä, niin kuin ei suurimassa osassa muistakaan Sachsenhausenin vanhoista taloista ja mulle itselleni olisi tietty ollut aivan liian rasittavaa raahata laukku itse. Paikalle sattui naapuripariskunta, jonka naispuolinen osapuoli katsoi autoa kovin pitkään ja intensiivisesti. Ennen kuin hän ehti sanoa mitään, ystäväni kuitenkin ilmoitti että auto katoaa siitä parissa minuutissa, hän vain vie laukun ylös. Tähän nainen totesi että ”pidähän kiirettä kanssa!”.  Kommentissa olisi ollut järkeä jos autotallissa olisi ollut hänen autonsa tai sen eteen pysäköity auto olisi jotenkin estänyt hänen muuta liikkumistaan, mutta hän tuli perässämme rappuun ja meni omaan kotiin. Häntä vain häiritsi ajatus siitä, että hänen reviirillään on edes hetken väärin pysäköity auto. Hänen miehensä oli ystävällisempi ja sanoi että ei hätää, ottakaa aikanne, jonka jälkeen sai vihaisen mulkauksen vaimoltaan. Taisi mies saada korvilleen kotona.

Toisen kerran naapuri valitti kun asuin vielä Bockenheimin kaupunginosassa jossa Frankfurtin yliopistokin sijaitsee. Eräänä iltana vähän ennen kahdeksaa olin kotona rankan työpäivän jälkeen. Makasin sohvalla aivokuolleena ja kuuntelin tietokoneelta letkeää suomalaista soulia, Tuomoa. Kohtahan jo soi ovikello ja alle kolmekymppinen naapurin sälli siellä pyysi laittamaan musaa pienemmälle, koska hänen vaimonsa ei pysty keskittymään lukemiseen (!).   Mä olin niin pöllämystyny, etten osannu muuta sanoa kuin että ok. Mutta herranjestas sentään! Jos kello olisi 12 yöllä tai mä kuuntelisin jotain Napalm Deathia niin ymmärtäisin, mutta Tuomoa kasilta illalla! (tsekkaa tästä ite miten heviä kamaa se on jos et artistia tunne) Ei pysty käsittämään.

Kolmas tapaus liittyy ystävän läksiäisbileisiin. Niistä oltiin asianmukaisesti varoitettu naapureita rappuun jaetuilla lapuilla joissa jopa kutsuttiin liittymään seuraan jos musamaku osuu yksiin. Kukaan ei valittanut koko iltana (vaikka tunnustan että musa oli tällä kertaa aika kovalla). Jälkeenpäin vuokraemäntä soitti mulle (mä saan aina hoitaa kaikki ikävät saksankieliset puhelut mun kielitaidottoman ystäväni puolesta – kielitaidottomuus is bliss) ja sanoi että joku naapuri on valittanut jatkuvasta melusta vaikka ystäväni oli siinä vaiheessa jo poistunut maasta. Mun piti oikein mennä vuokraemännän pyynnöstä tarkistamaan että ei siellä mikään meluisa leiri majaile ja kaikki on niin kuin pitää. Ei mun ystävä edes omista stereoita, joten jatkuva melu ei ole edes mahdollista. Bileisiin vuokrattiin kyllä kajarit ja DJ:kin tuli Kreikasta asti paikalle. Kyllä ne naapurit jaksaa, ois tullu vaan suoraan sanomaan jos häiritsee, kyllä me ovikello kuultiin koko juhlien ajan.

Espanjassa ei kukaan valittanu koskaan, vaikka siellä kyllä niin me kuin muutkin meluttiin pitkin yötä. Siellä oli ihan normaalia myös esim. laittaa kerrostalossa pyykkikone pyörimään klo11 illalla, yritäpä samaa Saksassa!

Suurin osa mun naapureista on kyllä tosi kivoja, vaikka ne tykkääkin puuttua mun asioihin (jos kellarikomero pitää tyhjentää remontin tieltä, niin kyllä siitä tulee mulle useampikin naapuri sanomaan ihan varmuuden vuoksi jos en vaikka ekasta lapusta tajunnut). Eikä Frankfurtissa asuminen mitenkään kamalaa ole jos sellaisen käsityksen mun teksteistä saa. Täällä on ihan jees!

Baltic Balkan groove

Ja taas on juhlittu! Täytyy nyt tähän alkuun sanoa että ei mun elämä normaalisti ole tälläistä juhlimista kun nyt näiden kirjoitusten perusteella voisi luulla, viimeinen viikko on vaan ollut hieman poikkeuksellinen. Tähän asti olen ollut viikonloppuna yökerhossa vain kaksi kertaa (!) koko 2.5 vuoden aikana mitä olen täällä asunut (molemmilla kerroilla kylässä ollut systeri pakotti). After workeissa olen toki käynyt enemmänkin. Nyt olen reilun viikon sisällä ollut ulkona neljästi. No mutta, tällä kertaa oli vuorossa balkanilaiset bileet. Mulla on täällä yksi latvialainen kaveri (yksi niistä viime viikon tytöistä jotka johdatti mut hunningon tielle), joka on aina perillä joka ikisistä bileistä mitä Frankfurtissa järjestetään. Sieltä sataa kutsua ihan jatkuvalla syötöllä ties mihin taidemuseoihin ja 20-luvun swing-klubeille, ex-pat kokoontumisiin ja ihan mihin vaan. Mä olisin ihan pihalla kaikesta ilman tätä ystävää. Tällä kertaa hän oli bongannut balkanilaiset bileet Alt Sachsenhausenin bilekortteleissa.

Alt Sachsenhausenissa on muuten varsin kiva alue, jossa on yhdessä rykelmässä kapeita katuja joiden varrella on vieri vieressä baareja ja ravintoloita. Paikalliset sanovat että se on sellainen turistialue, mutta hei, mähän oon turisti, joten sama se on siellä käydäkin. Kävin nyt tosin ekaa kertaa, vaikka asun about 400 metrin päässä siitä alueesta. Mutta niihin balkanilaisiin bileisiin siis; en tiedä mikä maailman voima mut sai sinne menemään, mutta voinpa taas sanoa olevani yhtä kokemusta rikkaampi. Siellä niitä oli rivissä neljä karvahattupäistä dj:tä jotka soitti sellaista jugurtinpolkemismusiikkia. Tosi nopeatempoista tilulilua jossa tuntui pääasiallisena soittimena olevan haitari (ilmeiseti Balkanbeats on tyylilajin nimi). Myöhemmin mukaan liittyi hyvä rumpubiitti ja sen tahtiin saattoi jo heittäytyä hieman heilumaankin (mainoksen mukaan joko BodrumSounds, Swing, Ska tai Cumbia). Vierailebvana tähtenä siellä oli Baltic Balkan Liettuasta (woohoo?). Seurassani olleet latvialainen, puolalainen ja kreikkalainen olivat kaikki aivan riemuissaan musiikista, he kun ovat kaikki tuolta Baltic-Balkan akselilta, mutta mä en ole nyt vielä ihan vakuuttunut että musta ois tullut fani.

Jälkeenpäin selvitin mikä se Baltic Balkan oikein on (ei mulle vieläkään täysin selvinnyt), mutta yhdellä nettisivulla ne mainostaa itseään näin: This musical and performance artist endeavor was inspired by listening to original Yugoslav punk rock, as well as countless musical festivals in Europe and movies with a true Balkan (and Baltic) spirits. Baltic Balkan - Party Like The Last Time in Your Life! Jep, niin tehtiin.

Sillä klubilla (Ponyhof) jossa kaikki tämä eksoottisuus tapahtui, oli muuten käytössä pantit. Ihan kätsää kun ei sitten tartte palkata plokkaria kun kaikki palauttaa lasinsa ja pullonsa suoraan baariin. Eipä siellä kyllä hinnat päätä pakottanu edes pantin kanssa; 25cl viini oli neljä euroa ja siitä sai 50 senttiä takas jos muisti palauttaa lasin. Ja se viini oli ihan hyvää. Ja äidille tiedoksi: ihan yhden vaan join! (siellä)

Vitsin nihkeä GEMA

GEMA eli Gesellschaft für musikalische Aufführungs- und mechanische Vervielfältigungsrechte on saksalainen vastine Suomen Teostolle. Ja kuten Saksalta odottaa sopii, niin se toden teolla hoitaa työnsä niin kunnolla että mulla ainakin menee hermot. Saksassa ei ole tarjolla Spotifyta, koska GEMA ei pysty käsittelemään ilmaista musiikinjakofoorumia. Mulla on vielä Spotify-tili Espanjassa, mutta sen käyttäminen Saksassa vaatisi sen, että joku kaveri Espanjassa loggautuisi sisään aina parin viikon välein, jotta ohjelma luulisi mun olevan vaan lomalla Saksassa. En voi myöskään ostaa maksullista Spotifyta, jossa olisi rajaton oikeus kuunnella ulkomailla, koska siihen tarvittaisiin espanjalainen luottokortti, mitä mulla ei enää ole. Saksalaiset kortit ei näissä hommissa pelitä. 

Youtubessa joka toisen videon katsominen ei onnistu, vaan siihen tulee teksti että GEMA ei ole antanut oikeuksia tämän videon katsomiseen Saksassa. Niin että mulle on turha lähetellä mitään kivoja musavideoita, en mä niitä pysty katsomaan. Myöskin joitain sarjoja ja leffoja on blokattu, koska niissä saattaa soida taustalla musiikkia, jota GEMA taas korppikotkan lailla vahtii. Luin yhdeltä chattifoorumilta että eräs herra oli ladannut Youtubeen omia kitaracovereitaan tunnetuista biiseistä ja eiköhän jo neljän tunnin sisällä ollut GEMA blokannut nekin videot. Tyyppi kyseli neuvoja minne voisi oikein videonsa ladata, ettei GEMA pääsisi niihin käsiksi. Mietin vaan että kuinka paljon jengiä siellä GEMAssa on töissä kun ne ehtii tohon tahtiin blokkailla ihmisten videoita. Jokainen video kun pitää blokata yksitellen. Mä oon nyt siis ihan omien (ja tietty musaguru syssan) levyjen varassa.

No ainakin ne on pahoillaan...

Panttiparatiisi

Saksalaiset rakastaa pantteja. Kaupasta ostettavista muovi- ja olutpulloista pitää aina maksaa pantti, ihan niin kuin Suomessakin. Tyhjät pullot päätyvät yleensä myös aina takaisin kauppaan, koska saksalaiset ovat tarkkoja penneistään. Ainoastaan lasisissa viini- ja mehupulloissa ei ole panttia ja ne pitää palauttaa lasinkeräyspisteisiin joita löytyy joka kulmalta. Saksalaiseen pedanttiin tapaan täällä on keräysbokseja kolme; kirkkaalle, vihreälle ja ruskealle lasille erikseen (vertailun vuoksi: Suomessa on kaksi, Espanjassa vain yksi ja Kreikassa ei taida edes olla lasinkeräystä erikseen). Mulla on välillä vaikeuksia sanoa onko mun pullo ruskea vai vihreä kun niitä sävyjä on niin monia. Ja täkäläisissä keräysbokseissa on myös ajat milloin sinne saa pulloja heittää, klo 7:00–19:00 arkipäivisin (kuka niitäkin noudattaa?!).

Mikä täällä on parempaa kuin Suomessa, on kaikenlaisten karnevaalien, katujuhlien, joulumarkkinoiden ym. viinifestivaalien panttikulttuuri. Missään ei koskaan ole mitään karsinoitua anniskelualuetta jossa pitäisi pysyä paikallaan vaan juomat saa juoda samalla kun käyskentelee kadulla ja katselee muiden kojujen tarjontaa. Jokaisesta lasista tai pullosta pitää maksaa parin euron pantti, jonka saa takaisin kun palauttaa pullon poletteineen johonkin myyntikojuun. Pantti maksetaan myös mm Flammkuchenin (paikallinen neliskulmainen pizzatyyppinen eväs) alle tulevasta laudasta ja kaikesta mahdollisesta muustakin. Suomessakin olisi paljon mukavampaa katsella kojuja esim. jouluisilla Tuomaan markkinoilla jos kädessä voisi pidellä höyryävää glögiä. Viimeksi kun itse kyseisillä markkinoilla kävin, oli asteita noin -10 enkä todellakaan jäänyt sinne pyörimään yhtään pidemmäksi aikaa kuin mitä Lapin mieheltä hankkimani kylmäsavulohen osto kesti. Glögi olisi saattanut pidentää visiittiä.

Mikä Saksassa on puolestaan huonompaa, on se, että saksalaiset vie nää jutut aina välillä vähän liian pitkälle. Viime sunnuntaina kävin kotini läheisessä kahvilassa ja tilasin itselleni pullon mineraalivettä. Hinnastossa luki että se on 1.70 euroa (ja mulla oli tietty kädessä valmiina ne pennit kun olin tehnyt kolikkoinventaarion lompakossani), mutta kassalla multa pyydettiin 1.95 euroa. Kun asiaa ihmettelin, niin vastaus oli että 25 senttiä on pullon pantti. Anteeksi kuinka? Jos tilaan kahvilassa veden jonka aion juoda siellä kahvilassa istuessani niin miksi mun pitää maksaa pullosta pantti? Ihan kostoksi otin pullon mukaani pois lähtiessäni. Taisin käyttäytyä vähän saksalaisesti siinä kohtaa. :)



Saksalaisen lasipullon elämänkaari (kuva: http://www.kinder-nachrichten.de/)

Saksalainen saunakulttuuri

Pari sanaa saunasta. Saksalaiset, kuten suomalaisetkin, ovat innokasta saunakansaa. Täällä on vain se ero että saunat ovat sekasaunoja (!). Ja siellä saunassa ollaan siis aivan ilkosillaan, miehet ja naiset iloisesti sekaisin. Itse rakastan kylpylöitä, mutta olen sen verran konservatiivinen alastomuuden suhteen että en kuuna päivänä lähtisi sekasaunaan hillumaan. Joten en voi harmikseni käydä saksalaisessa saunassa. Meillä töissä saa välillä ostaa alelippuja Taunus Thermeen, joka on iso kylpylä Frankfurtin lähistöllä. Tiedän että mm. pomoni (62 v. mies) tykkää siellä käydä. Ajatelkaa, jos kerran päättäisin sinne mennä ja sitten tulisi pomo vastaan munasillaan saunan lauteilla. Ja sitten seuraavana päivänä toimistossa muina miehinä suunnitellaan viikon kokouskalenteria kuin mitään ei olisi tapahtunut. Juu ei, en mene. Eräs suomalainen ystäväni meni kerran kyseiseen kylpylään, mutta piti pyyhkeen päällään saunassa ja eiköhän joku innokas saksalainen tullut sitten siitäkin valittamaan. Mitä se pyyhe ketään häiritsee? Uimapuvut voi olla hygieniasyistä kiellettyjä, mutta mitä puhdas pyyhe haittaa ketään? Joskus kerron lisää saksalaisista, miten ne tykkäävät kytätä toisten puuhia ja valittaa kaikesta.

 



Taunus Thermen saunoissa ollaan alasti
(kuvat: http://www.taunus-therme.de/)



Kanadalainen kollegani, joka on naimisissa saksalaisen kanssa, kertoi kuinka miehensä ennen heidän seurusteluaan oli mennyt erään saksalaisen tytön kanssa ensitreffeille saunaan. Ei itsellä ehkä ihan heti olisi tullut mieleen. Vaikka toisaalta siinähän sitten on kaikki kortit jaettu heti ekatreffeillä. Kyseisessä tapauksessa se oli ollut vielä se tyttö joka saunatreffejä ehdotti. Sama kanadalainen ei myöskään sekasaunoja kannata ja oli kohteliaasti kieltäytynyt koko suvun yhteisestä kylpyläreissusta. Hän ei olisi voinut kuvitella istuvansa appiukon ja koko muun suvun kanssa samoilla lauteilla ilman rihman kiertämää. No en voisi kyllä minäkään.

Espanjassa asuessani kävin kahdessa eri kylpylässä, Galiciassa La Tojan kuuluisalla kylpyläalueella sekä ihan Madridin keskustassa "Baño árabessa" jossa on Hammam tyyppinen turkkilainen sauna. Espanjassa oli molemmissa paikoissa myös sekasaunat, mutta Saksasta poiketen saunoissa ei saanut olla ilman uima-asua. Toimii mulle paljon paremmin. Espanjssa ollaan muuten vielä jopa muakin konservatiivisempia alastomuuden suhteen ja pukuhuoneissa on lukolliset kopit joissa voi vaihtaa vaatteet jos ei halua edes muiden naisten näkevän itseään alasti. Myös naisten puolen suihkut oli ovellisia yksittäisiä koppeja.

Baño árabe Hammam Al Andaluz Madridissa (kuva: http://madrid.hammamalandalus.com/)

Frankfurtissa on tietämäni mukaan yksi kylpylä jossa ei ole sekasaunoja. Se löytyy Villa Kennedy hotellista. Se onkin sitten aivan ihana paikka. Sieltä voi tilata mm. romantic massage –paketin pariskunnille johon sisältyy ensin puolen tunnin jalkakylpy/hieronta, sitten 60 minuutin kokovartalohieronta vierekkäisillä hierontapöydillä, jonka jälkeen pakettiin kuuluu pullo shamppanjaa ja suklaaseen dipattuja mansikoita. Niitä voi nauttia lepoalueella josta saa myös ilmaiseksi inkivääriteetä ja hedelmiä ja jokaiseen löhöilytuoliin kuuluu kuulokkeet joista voi kuunnella valitsemaansa musiikkia. Hieronnan hinnalla saa tietysti käyttää myös saunaa ja uima-allasta sekä kuntosalia. Siellä vierähtää helposti koko päivä. Suosittelen.

Villa Kennedy spa (kuva http://www.villakennedy.com/)

Villa Kenney span rentoutumisalue

Tico tico!

Huomenta!

Tätä ei ole käynyt sitten Erasmus-aikojen, mutta minäpä olen ollut tanssimassa aamukuuteen asti! En edes tiennyt että sellainen on Frankfurtissa mahdollista. Ilta alkoi ihan viattomasti Friedbergerplatzin viinimarkkinoilta jonka jälkeen mentiin tyttöjen kanssa illalliselle ja yhteen konserttiin joka oli eräässä hotellissa (kivan näköinen hotelli muuten, tsekatkaa pois http://www.25hours-hotels.com/levis/?lang=en) hieman huonomaineisella Bahnhofsviertelin alueella. Miten se onkin että joka kaupungissa rautatieaseman ympäristö on aina se epämääräisin seutu? Täälläkin kyseiset korttelit on taynnä tyttöbaareja ja bordelleja ja kadulla narkkarit piikittää itseään avoimesti suoneen. Itse en ole kyseisillä kaduilla koskaan varsinaisesti liikkunut ja noin läheltä sitä villiä menoa nähnyt. Uskomatonta että muutaman sadan metrin päässä on Frankfurtin bisnesalue pilvenpiirtäjineen ja sitten ihan vieressä aivan toisenlainen maailma.

Konsertin jälkeen pysyttiin samalla alueella ja siirryttiin siihen tietämämme mukaan alueen ainoaan siistiin ja hyvämaineiseen baariin, Plankiin. Vaikka löytyihän sieltä sitten muitakin kivoja paikkoja kun vähän tarkemmin katsottiin. Illan aikana tutustuttiin muutamiin eri maalaisiin ihmisiin (espanjalainen, saksalainen ja italialainen) ja joku heistä tiesi että yhdessä niistä tyttöbaareista, johon en olisi ikimaailmassa oma-aloitteisesti astunut sisään, on hyvä tanssiklubi siihen aikaan yöstä. Minua sai todella painostaa että suostuin astumaan sisään siitä ovesta jonka molempia reunoja koristi alastomien tyttöjen kuvat, mutta sisällä odottikin yllätys. Se tosiaan oli taynnä ihan normaalin näköistä jengiä, kaikilla vaatteet päällä ja todellä hyvä musiikki soi taustalla. Tanssittiin siellä sitten aamunkoittoon asti. Taksikuskikin kyseli kotimatkalla että mikäs paikka tuo oikein on kun sinä sieltä ulos tulet ja toivotteli hyvät huomenet kun jätti minut kotiovelle. :)

Yksi hyvä puoli Frankfurtissa on muuten kohtuullisen halpa taksi. Alkumaksu on varmaan kaksi-kolme euroa yölläkin ja n. kolmen kilsan kotimatka maksoi alle 10 euroa.

Terveiset Ateenasta

Tänä vuonna vietin pääsiäisen Ateenassa. Olisi ollut ihana tulla Suomeen, mutta kun kuulin että siellä vieläkin sataa lunta niin eipä paljoa harmittanut suunnata pohjoisen sijasta etelään. 

En tiedä mikä oli asuntojen hintataso Ateenassa ennen kriisiä, mutta nyt ainakin sieltä lähtisi vuokra- ja miksei omistusasuntokin tosi halvalla. Ihan keskustasta saisi aivan uuden kaksion 550 eurolla. Vanhemmista riittää kun pulittaa n. 300 euroa kuussa. Siitä voi Helsingissä ja Frankfurtissa vaan haaveilla. 100 neliön tuliterän asunnon merinäköalalla hieman kauempaa hyvältä alueelta saisi ostaa alle 300.000 eurolla.

Tämä näkymä lähtisi nyt halvalla

Kun tulin takaisin Saksaan, kaikki kysyivät että miten se kriisi nyt sitten näkyy siellä Kreikassa ja täytyy sanoa että ei kyllä mun silmiin juuri mitenkään. Siellä kun ei ole tapana jäädä kotiin nyhjäämään ja valittelemaan kohtaloaan. Sunnuntaina yritettiin mennä yhteen rannan läheisyydessä olevaan isoon kahvilaan, mutta aikamme siellä pyörittyämme lähdettiin pois koska sieltä oli mahdotonta löytää yhtään istumapaikkaa. Sama homma kaikissa naapurikahviloissakin. Siellä sitä ihmiset nauttivat iloisesti viiden euron jääkahvejaan ilman huolta huomisesta. Olihan Ateenassa toki monia liiketiloja tyhjillään ja asuntojakin on tarjolla enemmän kuin ottajia olisi, mutta kahvilat, ravintolat ja baarit kukoistavat. Tupakkalakikin astui Kreikassa voimaan viime vuonna, mutta koska nyt on jo muutenkin niin rankkaa kun pitää kriisin keskellä elää, niin kukaan ei lakia noudata edelleenkään. Eikä sitä kukaan millään tavalla vahdi. Joten siellä viiden euron kahvilla istuessaan saa saletisti savun hajun mukaansa kaupan päällisiksi.

kreikkalaisten käsitys PSI:stä :)

EU vastaisuus on näkyvissä seinäkirjoituksissa

After Work bileet

 

Saksassa on yksi hauska ilmiö johon en ole paljoa muissa maissa törmännyt. Nimittäin After Work bilekonsepti. Täällä on joka arkipäivä eri klubissa After Work -ilta joka yleensä alkaa kuuden maissa ja sisäänpääsyn hinnalla saa myös ruokaa seisovasta pöydästä. Kahdeksan aikaan tanssilattia on jo täynnä jengiä ja kymmeneltä voi sitten halutessaan lähteä kotiin, eikä yöunet kärsi. Mun mielestä ihan mahtava keksintö! Ei tarvite odottaa puolille öin että yökerho alkaisi täyttyä ja bilettäminen on mahdollista myös arki-iltaisin. Ja koska konseptin nimi on After Work, voi sinne mennä suoraan töistä työvaatteissa. Suurin osa miehistä onkin puvut päällä, mutta useat naiset on kyllä selvästi käyny kotona laittamassa glitteriä päälle tai sitten niilla on tosi oudot työpaikat :)

Muutenkin Frankfurtissa on enemmän tapana käydä ulkona istumassa iltaa ja terassithan täällä on auki melkein läpi talven. Täällä on myös pankkikeskittymän ja messukeskuksen ansiosta todella paljon hyviä ruokaravintoloita. Asiakkaita kun riittää myös kalliimpiin paikkoihin. Yksi aivan ihana, mutta todella kallis paikka on ravintola Silk. Täysin valkoinen ravintola jossa ruoka syödään sängyissä maaten ja mukavaa lounge-musiikkia kuunnellen. Illan ohjelmaan kuuluu 12 ruokalajin illallinen jonka lisäksi kokki lähettää 3-4 pientä lisämaistiaista. Siinä saa kyllä maistella ihan melkein kaikkea mahdollista ja on se hintansa väärti ainakin kerran elämässä.

Ravintola Silk (kuva: www.cocoon.net)