Aiemmin Espanjassa asunut, nykyään Saksassa asuva ja melkein Pariisiin muuttanut suomalainen kertoo kokemuksia elämästä Euroopassa ja vertailee kulttuureja ja kieliä samalla kun suunnittelee mihin maahan sitä seuraavaksi lähtisi asumaan tai edes käymään.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Olympos-vuoren syleilyssä

Uusi viikko, uusi maa. Taas on ihan super hyper ihana pitkä viikonloppu takana ja paluu arkeen ja maanantai-aamuun oli jopa tavallistakin vaikeampaa. Onneksi Frankfurtissa on ainakin hetkellisesti kesä joten ei sentään tartte lisäksi vielä palella. Nyt vietin viimeiset neljä päivää Kreikassa, Thessalonikissa ja läheisellä Olympos-vuorella sekä tietenkin yksi rantapäivä Olympoksen adustalla olevalla rannalla.

No, tässä ei olla vielä Kreikassa vaan ylitetään vasta Alppeja. Vuoristoteemassa kun ollaan.
Nyt löytyi taas ihan erilainen paikka Kreikasta jonkalaisessa en ole ennen ollut. Nyt teillekin, jotka ette helteestä ja rannoista tykkää on sopiva kohde Kreikassa. Menkää Olympokselle vaeltamaan. Rannalla oli yli +30 astetta, mutta ylhäällä vuorella (1km korkeudessa) oli vaan +19. Autolla pääsee sinne n. kilsan korkeuteen. Sitten voi halutessaan jättää auton parkkiin ja lähteä patikoimaan. Kahden kilsan korkeudessa, jonne patikointi kestää kolme tuntia, on maja, jossa voi syödä ja tarvittaessa yöpyä. Siitä toiset kolme tuntia  käppäilyä ja kolmen kilsan korkeudessa on toinen maja. Kävelleen pääsee n. 150 metrin päähän korkeimmasta huipusta. Kiivetä ei tartte vaan siellä menee ihan polku jota pitkin voi kävellä. Seuraavalla kerralla aion kokeilla tuota vaellusreittiä, nyt kävin vaan turistina katsomassa maisemia ja kastamassa jalkojani super-hyper kylmään lampeen jonka vesi tulee vuoren huipulla olevasta lumesta. Ainakin kilsan korkeudessa oli maisemat niin mahtavat että voin vaan kuvitella mitä ne on siellä ylempänä.

Litochoron kylä Olympokselta nähtynä. Ja taustalla Välimeri.
Ja jotta paremmin tietäisitte mistä puhun, tulee tähän loppuun taas liuta kuvia. Uskoisiko että ollaan Kreikassa?







Jääkylmä lampi. On vähän kuin avannossa kävis jos tonne uskaltautuu uimaan.



keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

La primera comunión de Napoli

Nyt on sitten Napolikin nähty. Etukäteen ajattelin joutuvani suureen ja sotkuiseen kaupunkiin jossa kaikki on vanhaa ja rempallaan, liikenne kaoottista, parvekkeet täynnä kuivuvia pyykkejä, kadut täynnä ihmisvilinää ja joka ruoka täynnä mozzarellaa. Nyt siellä käyneenä voin todetta että se on suuri ja sotkuinen kaupunki jossa kaikki on vanhaa ja rempallaan, liikenne on kaoottista, parvekkeet on täynnä kuivuvia pyykkejä, kadut täynnä ihmisvilinää ja joka ruoka on täynnä mozzarellaa. Juuri niin kuin sitä on mainostettukin. Napoli on ainutlaatuinen kaupunki Vesuviuksen juurella. Siellä on meri ja vuoret ja miljoonakaupunki siinä välissä. Mitään liikennesääntöjä siellä ei noudateta, se menee joka kehtaa, mutta jotenki mua ei yhtään huolettanu istua siellä auton kyydissä. Jostain syystä se meno oli kuitenkin sujuvaa, autot antaa tietä kun vaan röyhkeästi ajaa niiden eteen. Itse en onneksi joutunut ratin taakse vaan meillä oli paikallinen kuski mukana koko ajan.

Ai kypärä? Mikä se on?
Yhden viikonlopun aikana ehdittiin viettää rantapäivä kaupungin ulkopuolella, syödä yhdellä illallisella niin paljon tuoreita meren eläviä että napa rutisi; ostereita, simpukoita, erilaisia grillattuja kaloja, grillattuja jättirapuja, mustekalaa yms (ja hinta vaivaiset 30€/hlö sisältäen viinit). Ehdittiin myös syödä pizzaa useampaankin otteeseen ja mozzarellaa aamupalaksi, lounaaksi ja illalliseksi. Yksi päivä vietettiin kaupunkiin tutustuen ja maisemia katsellen ja vielä baarissakin ehdittiin käydä. Ja sitten viikonlopun päätema oli ensimmäinen ehtoollinen. Ei meillä vaan niillä katolilaisilla pikku lapsilla. Niitä valkoisiin pukeutuneita Jeesuksen morsiamia siellä pyöri pitkin kaupunkia ja ois luullut että niillä 10-kesäisillä neidoilla ois ollut häät menossa, sen verran prameaa meno oli. Äyriäisillalliselle satuttiin samaan ravintolaan kuin (suuri ja meluisa) perhe, joka oli viettämässä yhden pojan ensimmäistä ehtoollisjuhlaa. 


Kyllä ne nuorena menee siellä naimisiin! Ei vaan tässä on niitä ensimmäistä ehtoollistaan juhlivia mukuloita
Pari Jeesuksen morsianta hevoasjelulla. Minkähänlaiset niiden häistä sitten aikanaan tulee kun nyt jo mennään niin vimpan päälle..?

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa joten nyt saatte sitten monta tuhatta sanaa kerralla kun katsotte nuo kuvat läpi. Seuraava reissu alkaa jo huomenna ja suuntautuu pitkästä aikaa Kreikkaan. Sitä odotan innolla!

Napolin vanhoja rakennuksia

Ja kapeita kujia

Vene ja Vesuvius

Napolin yleiskuvaa

Ja Vesuvius

Meri ja vuoret, mitäs sitä muuta tarvitsee?

Parvekkeilla kuivuvia pyykkejä

Parkkihallin varustelua

Italialaista teknologiaa. Ravintolan viinikartta löytyi iPadilta josta saattoi valita viinejä alueittain

Perus katukuvaa ja ihmisvilinää

Ja sit pari annosta meidän lauantain illalliselta.

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Pilvenpiirtäjäfestivaali

Frankfurtissa oli viikko sitten Wolkenkratzerfestival, eli pilvenpiirtäjäfestivaali. Musaguru syssa sattui juuri silloin olemaan vierailulla ja olin jo ajatellut täyttää viikonlopun kaikenlaisella ilmaisohjelmalla. Mm. 80-luvun suuri saksalaistähti Nena veti ilmaiskonsertin ulkolavalla ja koko keskusta oli täynnä erilaista akrobatiashowta sun muuta ohjelmaa. Lauantai-ilta huipentui aivan julmetun hienoihin ilotulituksiiin joita ammuttiin taivaalle synkronoidusti kahden eri pilvenpiirtäjän katoilta. Ne me nähtiin ja osa Nenan konserttia. Muuten jäi väliin ihan kaikki. Koska täällä satoi ja oli kylmä ja satoi ja, muistinko sanoa että v!"#¤% satoi? Sunnuntaina satoi jo siinä vaiheessa kun ensimmäisen kerran avasin silmäni eikä se sade loppunut koko päivänä edes minuutiksi. Ei poistuttu kotoa vaan katsottiin pari leffaa ja pideltiin sadetta.

Nena on edelleen timmissä kunnossa.

On kuulkaa kiva lukea facebookista kun jengi siellä Suomessa vaan hikoilee. Tänään lähdin töihin villatakkiin, nahkatakkiin ja kaulaliinaan kietoutuneena. Sateenvarjoa ei sentään tänään tarvinnut. No mut, laitan tähän vielä muutaman kuvan siitä mitä olisi voinut olla siellä pilvenrapsuttajafestarilla jos ei olisi ollut niin skeida ilma. Täällä muuten (yllättäen) joki tulvii. Tonne jokivarteen ei pääse just nyt ollenkaan heilumaan koska koko alue on veden vallassa. Eli vaikka sää sallisi lenkkeilyn, ei siitä nyt valitettavasti ainakaan tuolla joella tule mitään.






Hiekasta tehty Frankfurt skyline 
Ja siellä se jengi vetää sateessa