Mä oon nyt ollut Frankfurtissa kahdeksan viikkoa putkeen reissaamatta minnekään. Se on pisin yhtäjaksoinen reissuton aika elokuun 2009 jälkeen kun tänne muutin. Noiden tän vuotisten sähläysten ja viime vuotisten peruttujen lentojen jälkeen on ihan kiva pitää vähän taukoa. Viime viikolla oli esim. Lufthansalla lakko päällä. Mä oon niin onnellinen ettei mulla ollu parille viime viikolle mitään lentoja varattuna. En jaksa enää tota ikuista säätämästä ja vääntöä ja suunnitelmien muuttumista ja palvelulinjoilla jonottamista. Oonkohan mä vihdoin tullut vanhaksi?
En mä kyllä matkustamista varmaan osaa kokonaan lopettaa, mutta en aio enää joka viikko sännätä pää kolmantena jalkana jonnekin päin Eurooppaa. Tosin mulla on alkuvuodesta vielä monta matkatarinaa kerrtomatta, joten ei tää bloginpito tähän ihan kokonaan lopu. Tai ehkä tästä tulee kissablogi! Mullahan on viidettä viikkoa kämppis, kissa nimeltä Paul. Ei mun tartte enää mihinkään lähteä kun kotona odottaa sellainen ihana halauksista ja rapsuttelusta tykkäävä kavapallo.
Paul on kotoisin Istanbulista. Se on pelastettu siellä kadulta reilu vuosi sitten ja tuotu Saksaan paremman elämän toivossa. Paulilla on turkkilainen passi. Paul adoptoitiin jo kertaalleen, mutta se edellinen perhe ei voinutkaan pitää sitä. Paul on melkein sokea. Jos se olisi löydetty aiemmin, olisi sen silmät voitu laittaa kuntoon, mutta nyt sille ei enää voi tehdä mitään. Kyllä se jotain näkee, mutta sille sopii paremmin rauhallinen koti, jossa ei ole meluavia lapsia tai muita eläimiä. Ulkokissana Paulia ei voi myöskään pitää. Ei Paulista kyllä huomaa, että näkökyky on hieman rajoittunut. Hyvin se osaa hyökkäillä haukkaamaan mun peiton alla liikkuvia varpaita ja muutenkin löytää joka paikkaan törmäilemättä seiniin. Välillä musta tuntuu että se katsoo mua silmiin. Ja Paul rakastaa rapsuttelua ja mun sylissä hengailua. Minnepä mun kannattaa kotoota enää lähteä kun on tollanen kultapallero siellä aina odottamassa!
 |
| Istanbulin katukissoja katolla. Tuolta jostain on se Paulkin otettu talteen. Kuva: media.mmn.com |
Paul on kotoisin Istanbulista. Se on pelastettu siellä kadulta reilu vuosi sitten ja tuotu Saksaan paremman elämän toivossa. Paulilla on turkkilainen passi. Paul adoptoitiin jo kertaalleen, mutta se edellinen perhe ei voinutkaan pitää sitä. Paul on melkein sokea. Jos se olisi löydetty aiemmin, olisi sen silmät voitu laittaa kuntoon, mutta nyt sille ei enää voi tehdä mitään. Kyllä se jotain näkee, mutta sille sopii paremmin rauhallinen koti, jossa ei ole meluavia lapsia tai muita eläimiä. Ulkokissana Paulia ei voi myöskään pitää. Ei Paulista kyllä huomaa, että näkökyky on hieman rajoittunut. Hyvin se osaa hyökkäillä haukkaamaan mun peiton alla liikkuvia varpaita ja muutenkin löytää joka paikkaan törmäilemättä seiniin. Välillä musta tuntuu että se katsoo mua silmiin. Ja Paul rakastaa rapsuttelua ja mun sylissä hengailua. Minnepä mun kannattaa kotoota enää lähteä kun on tollanen kultapallero siellä aina odottamassa!
