Aiemmin Espanjassa asunut, nykyään Saksassa asuva ja melkein Pariisiin muuttanut suomalainen kertoo kokemuksia elämästä Euroopassa ja vertailee kulttuureja ja kieliä samalla kun suunnittelee mihin maahan sitä seuraavaksi lähtisi asumaan tai edes käymään.

torstai 26. syyskuuta 2013

Elefanttikaupunki Luxemburg

Mä taidan sittenkin olla pikkukaupunki-ihminen, vaikka luulin olevani joku isojen metropolien kasvatti. Luxemburg on kiva paikka ja mä voisin helposti kuvitella asuvani siellä. Kansainvälinen se toki on ja se ehkä tekee paikasta mielenkiintoisemman kuin muut saman kokoluokan kaupungit. Luxemburgin (maan) puolesta miljoonasta asukkaasta alle 50% on luxemburgilaisia, loput tulee yli sadasta eri maasta. 87% ulkomaalaisista on kuitenkin muista EU-maista. Luxemburgin kaupungissa on vaan 90.000 asukasta mutta väestö on aika nuorta (ulkkisten keski-ikä 35v) ja siellä on mm. aika vilkas yöelämä ja ILMAINEN yöbussi baarialueelle ja takas. Huono puoli on että kaikissa baareissa ja yökerhoissa saa vielä polttaa. Se toivottavasti muuttuu pian.


Tällä reissulla Luxemburgin oli vallannu elefantit. Kadunkulmat ja aukiot oli täynnä värikkäitä elefantteja jotka on osa "Elephant parade" liikettä joka jeesaa Aasian elefantteja. Niitä värikkäitä patsaita voi siis ostaa ja rahat menee sitten oikeiden elefanttien paremman elämän hyväksi. Oli aika hauskan näköistä ja mä ainakin innostuin niitä kuvailemaan.



Luxemburgissa on periaatteessa kolme virallista kieltä; saksa, ranska ja luxemburgi. Käytännössä ainoastaan ranskalla pärjää kaikkialla. Ja voi vitsit että se ranskalainen väestö on muuten tylyä! Kaupoissa ja ravintoloissa on henkilökunta pääosin ranskalaista ja mua ei ole kohdeltu niin huonosti edes Saksassa. Esimerkki vaatekaupasta: mentiin sisään tyhjään kauppaan, myyjää ei näy missään, ei tule tervehdystä, ei tule kukaan kysymään voinko auttaa. No, se on ihan normaalia joten me hiplailtiin vaatteita itseksemme ja valittiin jotain sovitettavaa. Mutta auta armias, sillä siunaaman minuutilla kun päätettiin siskon kanssa mennä kokeilemaan vaatteita ja oltiin jo suljettujen verhojen takana pukukopissa niin eikös paikalle pelmähdä hapan ranskalainen tantta joka kiskoo verhot auki (kiitti, me ollaan täällä jo riisumassa) ja alkaa huutaa ranskaksi että aina pitää näyttää myyjälle mitä aikoo sovittaa ja onhan törkeää tuollainen oma-aloitteisuus ja tämä peli ei täällä vetele. Sanoin sille että olis halvatun paljon helpompi näyttää jotain myyjälle jos se olisi jossan näköetäisyydellä tavattavissa, lehmä! Ei ostettu sieltä mitään.


Sitten mentiin kahville, paikkaan jonka nimi on CAFE Francaise. Yritettiin saada tarjoilijan huomiota ja kysyä että voidaanko saada jostain pöytä, haluttais vaan kahvia mutta ei ruokaa. Vauhdissa annettu vastaus oli "tämä on ravintola eikä mikään kahvila" ja sit se katos näkyvistä. Juu, no ei sit väkisin. Mentiin naapuripaikkaan joka oli myös nimeltään cafe jotain ja siellä onnistu saada myös pelkkää kahvia (vaikka lopulta päädyttiin tilaamaan myös syötävää, Francaise menetti hyvät asiakkaat). Siellä puolestaan yksi tarjoilija alkoi huuutaa kun meidän tuolien selkämykset oli ihan kiinni naapuripöydän tuolien selkämyksissä eikä siitä mahtunu välistä kulkemaan. Öhm, tuota, me vaan istutaan tässä, itse te ootte nää tuolit ja pöydät asettanu tälleen, lehmät! Siinä ravintolassa oli onneksi myös ystävällinen nuori tarjoilijapoika joka puhui kaikkia tarvittavia kieliä ja pelasti meidän päivän. Jos mä muutan Luxemburgiin, mun pitää ekaks oppia suoltamaan loukkauksia ranskaks. Se on ainoo tapa millä niiden halvatun patonkien kanssa pärjää.



Paikkoja joissa a) puhutaan englantia/saksaa b) saa hyvää palvelua c) ne on cooleja ja niissä soi hyvää musaa on mm. Cafe Konrad, kahvila jossa voi vaan hengailla, Urban bar, baari jossa kaikki on kohallaan, Ikki, lounge tyyppinen yökerho jossa saa hyviä cocktaileja sekä Magnum, yökerho jonne voi mennä sitten kahden jälkeen yöllä jos on vielä siinä vaiheessa hereillä. On auki kuuteen. Että siinä sulle illan ohjelma Luxissa. Kiitos serkulle vieraanvaraisuudesta ja siitä että näytit meille taas uusia kivoja paikkoja!

maanantai 9. syyskuuta 2013

Pariisissa sataa aina

Nyt se on sitten takana, viikonloppu Pariisissa. Mä en edelleenkään ole varma olisko musta ihanaa muuttaa sinne ihan asumaan, mutta kyllä se turistikohteena toimii. Musta tuntuu että pariisilaisten pääasiallinen tehtävä on käydä picnicillä. Seinen varsi on ihan joka ilta täynnä jengiä patonkien ja viinipullojen kanssa. Myös kaikki puistot on kansoitettu picnic korein varustetuin seuruein. Picnicillä käynti tuntuu olevan kaiken ikäisten juttu. Siellä on lapsiperheitä, kaveriporukoita, nuoria pareja, vanhoja pareja, herroja hienon shamppanjan kanssa, opiskelijoita halvan viinin kanssa jne. Itsekin kokeiltiin picniciä Seinellä, vastapäätä Notre Damea ja hyvää oli. Kuten muutenkin kaikki mitä siellä suuhuni pistin. Mutta voitteko kuvitella että kolme päivää ravittuani itseäni pääosin patongeilla, croisanteilla, pain au chocolatilla ja rasvaisilla juustoilla, mä painoin palattuani kilon vähemmän kuin sinne mennessäni. Terveellinen ruoka on ihan huijausta!

Picnic Seinen varrella on paras tapa viettää iltaa Pariisissa
Vapaudenpatsas ja Eiffel sulassa sovussa.

Sacre Coeur iltavalaistuksessa
Rakkauden silta. Kuinkahan moni noista lukon kiinnittäneistä ja ikuista rakkautta vannoneista pariskunnista on vielä yhdessä...?


Pariisi ei ole sitten mikään halpa paikka. Mutta sehän me jo tiedettiin. Mietin vaan miten paljon se jengi siellä tienaa kun esimerkiksi St. Germainin alueen kuuluisat kahvilat - ne samat joissa Hemingway, Sartre, de Bouvoir yms kuuluisat kirjailijat jo aikoinaan kaffitteli, tai ehkä haki muunlaista inspiraatiota kirjoitteluunsa - on ihan tupaten täynnä koko ajan. Keskimäärin kuppi kaffetta maksaa seitsemän euroa ja tortun saa siihen kaveriksi ehkä kympillä. On Pariisissa toki halvempiakin alueita, mutta esim. Montmartrella paikalliset valitti kun niiltä laskutettiin kahdeksan euroa olutlasista vaikka se enimmillään yleensä on neljä euroa (mua kiinnostais tietää missä ne normaalisti käy, mä haluun kans sinne). Turistien takia hinnat on sielläkin pilvissä. Mutta ei turistitkaan ole aina mitään miljonäärejä. Edes amerikkalaiset. Mihin noi hinnat oikein perustuu? No siihen kai että me juntit mennään ja maksetaan ne kovat hinnat kun mekin halutaan hengata niillä siisteillä alueilla.

Cappuccino 7.5 euroa, suklaatorttu 9 euroa. Kyllä on hinnat kohillaan St. Germainin alueella

Burgundinpata syödään suoraan kattilasta

Ja tilaus kirjoitetaan pöytäliinaan

Mitä säähän tulee, mun käsitys on että Pariisissa sataa aina. Ja silti jengi käy päivittäin picnicilla! Ei siellä koko päivää sada, ehkä hetki vaan ja sit paistaa aurinko ja sit menee pilveen ja sit ehkä taas sataa ja sit tuleekin kuuma kun aurinko taas porottaa. Pariisissa on tosi vaikea pukeutua niin että sama vaatetus kestäisi koko päivän kun sää koko ajan muuttuu. 


Asumista Pariisissa jos nyt ajattelee niin kämppä pitäs kyllä saada suht keskustasta ja helpon matkan päästä duunista (siitä kuvitteellisesta duunista jota mulla ei vielä ole). Huono puoli on tietty se, että asunnot just niiltä mun havittelemilta alueilta on tosi kalliita. Ja matka lentokentälle on joka tapauksessa pitkä. Ja se metrossa istuminen on tosi rasittavaa. Jos nyt istumaan pääsee. Ja metro on meluisa ja sottainen ja ahdas. Ihan toista kuin Helsingin laveat oranssit matkustajalaivat joihin mahtuu melkein ajamaan autolla sisään. Niin siis haluanko mä nyt sinne Pariisiin asumaan vai en? En mä tiedä. Ei missään ole helppoa, mutta Pariisissa ois ainakin paljon mahdollisuuksia ja tarjontaa jos vaan osaa etsiä.

Kyllä Pariisin varpuset aina Kauppatorin lokit voittaa


keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Halpalentoyhtiö nimeltä ryanair

Jostain käsittämättömästä syystä aina kesän tullen lentolippujen hinnat Kreikkaan nousee pilviin kun matkustaa Frankfurtista. Suomesta saa koko kahden viikon pakettimatkan samalla hintaa kun täältä pelkät lennot. Ihan perus Ateenan lennot on ollu koko kesän jotain 700€ luokkaa ja jos suoraan saarille haluaa niin voi olla että jopa kalliimpaa. Parhaimmillaan olen lentäny Ateenaan 99€ lennoilla kesä-elokuun ulkopuolisena aikana. Joten ei ole ihme että tällä kertaa jouduin valitsemaan Lufthansan tai Aegean Airin sijaan Ryanairin. 

Ja siitähän riittää kerrottavaa. Ensinnäkin, se ei operoi Frankfurtin kentällä, vaan lennot lähtee "Frankfurt-Hahnilta" jolla ei ole tietenkään mitään tekemistä Frankfurtin kanssa. Sinne on n. 125km matkaa ja bussimatka kestää 1h 45 minsaa. Lennot lähtee Hahnilta yleensä joskus kuuden pintaan aamulla ja siihen ehtiäkseen pitää olla bussipysäkillä valmiina jo aamuyön pikkutunneilla. Meidän bussi lähti klo 03:00 ja oli perillä Hahnissa 04:45. Bussit kulkee ainoastaan 1.5 tunnin välein ja takastullessa sain venata sitä pitkälti toista tuntia. Mulla oli suora paluulento Rodokselta mutta kun siihen lisää odotuksen ja bussimatkan niin siinä ajassa ois jo ehtiny kiertää vaikka Ateenan tai jopa Helsingin kautta. Silti säästin about 500€, joten kyllä kannatti. Ensimmäinen päivä Kreetalla meni tosin ihan harakoille. Ei siinä kyenny muuta kuin nukkumaan.

Jos ei laukku mahdu tuohon rakoon niin se menee sitten ruumaan.

Ryanair sopii parhaiten sellaiselle joka matkustaa ilman matkalaukkua, käsimatkatavaraa kun saa viedä ilmaiseksi 10kg edestä. Tosin laukun pitää olla mittojen mukainen, vähänkin isompi menee ruumaan ja maksaa sitten erikseen. Ilman matkalaukkua välttää sen karjamarkkinamenon mikä siellä lähtöselvityksessä on. Kymmenen euron lisämaksusta saa oikeuden priority jonoon,  mutta niitä priority jonoja ei ole erikseen olemassa. Älä siis tuhlaa rahojasi siihen. Viidentoista euron lisämaksulla saa varata paikan koneesta, ensimmäiset rivit ja varauloskäyntipaikat on niitä varten jotka haluaa maksaa. Jalkatilaa on enemmän ja koneeseen sisään sekä sieltä ulos pääsee ensimmäisten joukossa. Mitään bisnesluokkaa siellä ei tietenkään ole. Jos maksaa sen 15 euron paikkamaksun siihen sisältyy myös priority-jono. Laukkua antaessa se ei jeesaa, mutta koneeseen sisään otetaan oikeasti ekaksi ne joiden lippu siihen oikeuttaa. Ja sinne koneeseenhan kävellään kenttärakennuksesta jalkaisin.

Oikealla on Priority ja vasemmalla Muut -  ja kaikki samassa kasassa.

Halvimmaksi tulee jos ei varaa paikkaa, ei ota priority boardingia, ei kanna matkalaukkuja eikä osta mitään muutakaan lisähörstettä mitä ne sivuillaan tarjoaa. Oikeasti, netissä tehtävässä check-inissä menee joku vartti kun siellä kysytään niin monta lisäkysymystä. Vuokraatko auton, haluatko ryantalk - puheaikaa, varaatko paikan, otatko lisälaukkuja, ostatko matkalaukkuja ja vitsi ties mitä. Ja check-in pitää tehdä netissä. En tiedä onko se edes mahdollista kentällä mutta jos on, niin tietenkin erillistä maksua vastaan. 15kg matkalaukun laittaminen ruumaan maksaa muistaakseni 35€ ja 20kg matkalaukku 45€. Ja siellä ei sitten jousteta. Jos 15kg laukussa on kamaa 15.4 kg:n edestä niin joko maksat 20kg hinnan tai siirrät ne ylimääräiset 400g käsimatkatavaroihin. Siellä sitä jengiä sitten kyykkii laukut levällään baggage-dropin edessä ja yrittää tasata kilojaan.

Ehkä ensi vuonna voin varata kesälomalennot sen verran ajoissa ettei tartte turvautua Ryanairiin. Mulla ei ole yhtään turnauskestävyyttä tohon karjamarkkinatouhuun. Me oltiin varattu ekalta riviltä paikat menolennolla kun haluttiin mahdollisimman tilava mesta et voidaan nukkua jalat suorana ja Hahnin kentällä meidät "priority" tyypit eristettiin rahvaasta sellaseen aidattuun karsinaan odottamaan koneeseen pääsyä. Vähän niinku suomalainen anniskelualue, paitsi et ilman anniskelua. Kyllä oli priority-fiilis siellä nököttäessä.

Huomenna lennän Pariisiin (ihan kunnollisella lentoyhtiöllä) ja ens viikon alussa tulee sitten blogiin Pariisin kuulumisia. Coupe de Champagne täältä tullaan!