Ihana pikku Liechtenstein

Meillä, niin kuin teilläkin, oli maanantai vapaa ja sen kunniaksi päätettiin ystävän kanssa vuokrata auto ja ajaa hurauttaa jonnekin missä kumpikaan ei ole koskaan ennen ollut. Lähin sellainen maa on Liechtenstein, vajaa 500km Frankfurtista etelään. Mitä muuten tiedätte kyseisestä maasta? Muuta kuin että se on lilliputtivaltio jossain Alpeilla? En mäkään tiennyt juuri muuta mutta aloinpa tehdä hieman taustaselvitystä kun sinne kerta päätettiin mennä. Jostain luin että se olis tosi kallis maa kuten naapurimaa Sveitsi (Liechtensteinissa muuten käytetään Sveitsin frangia) ja se meinas hillitä intoa, mutta ei se nyt niin järjettömän kallis ollut. Väittäisin että Suomi on kalliimpi.

Vaduz, Liechtensteinin pääkaupunki

Liechtensteinin pääkaupunki on Vaduz ja siellä asuu hurjat 5000 ihmistä! Koko maassa on ihmisiä yhteensä 36.000. Niiden ainoa virallinen kieli on saksa ja mun mielestä niiden saksa oli tosi helposti ymmärrettävää. Niillä on kyllä joku oma murre mutta turisteille ne puhuu ihan normaalia saksaa. Naapurivaltiot on Itävalta ja Sveitsi, mikään noista kolmesta maasta ei yllä meren rannikolle. Täysin sisämaassa siis ollaan. Alpithan siellä pääosin hallitsee ja Liechtensteinissakin on ainakin yksi, ilmeisesti aika suosittu Malbunin hiihtokeskus. Sveitsin ja Liechtensteinin rajana on suurimmaksi osaksi joki ja meidän hotellilta joka oli Triesenbergin kylässä 930m korkeudessa oli suora näkymä jokilaaksoon ja siis pääosin Sveitsiin joen toiselle puolelle.

Ruhtinaan linna

Kovin paljon nähtävyyksiä siinä maassa ei ole; Ruhtinaan linna on toki hieno, mutta ei sinne pääse sisälle koska Ruhtinas perheineen asuu siellä. Samoin kuin "Punainen talo" jonka turistiarvoa en täysin tajunnut. Se on punainen talo, ihan hieno joo, ollut paikallaan jo 1800-luvun puolivälistä, mutta ei sinnekään pääse sisään koska se on yksityisasunto. Parasta nähtävää siinä maassa on luonto, vaellusreitit pitkin vuoria ja ihan vaan se itse maa. Siellä lepää silmä ja sielu luonnon jylhyyttä katsellessa. 

Punainen talo

Liechtenstein on myös rikas maa, sillä on maailman alhaisin ulkomaanvelka, työttömyysprosentti on vaan 1.5 ja siinä maassa on alhaisen verotuksen takia enemmän rekisteröityjä yrityksiä kuin asukkaita. Oikea pikku paratiisi siis. Paitsi kun on sumuinen ja sateinen ilma, silloin se on aika surkean näköinen paikka. Parasta siellä on vuoret ja jos niitä ei näe, ei siellä oikein ole mitään niin kuin alla olevista kuvista voitte nähdä.

Kolmas yö vietettiin Ranskan Colmarissa jonne ajettiin Sveitsin kautta. Itse asiassa kolmipäiväisen viikonlopun aikana oltiin yhteensä viidessä maassa, Saksassa, Itävallassa, Sveitsissä, Liechtensetinissa ja Ranskassa. Neljän maan läpi ajettiin yhden illan aikana. On täällä Keski-Euroopassa vaan kaikki niin kivasti käden ulottuvilla. Paitsi kesä. Se on taas kadonnu jonneki päiväntasaajan tuolle puolen eikä näytä aikovan tulla takaisin anytime soon.

Tässä vielä muutamat kuvat iloksenne:

Näkymä hotellimme parvekkeelta. Joen toisella puolen Sveitsi.

Näkymä hotellin parvekkeelta pilvisenä päivänä

Rikkaan maan rikas katukello - Rolex tottakai!

Maisemia Ruhtinaanlinnaan johtavan vaellusreitin varrelta

Mökkejä matkalla Malbuniin

Malbunin hiihtokeskus - tällä hetkellä aavekaupunki kunnes kausi alkaa taas kesällä.

Christos anesti!

Hyvää pääsiäistä! Taas kerran. Viime viikonloppuna oli vuorossa ortodoksien pääsiäinen, kuukausi myöhässä meidän kalenterista. Mä pääsin ensimmäistä kertaa seuraamaan kreikkalaista pääsiäisjuhlaa kahdessa eri Frankfurtin kreikkalaisortodoksisessa kirkossa. Perjantaina oli ensin vuorossa "Epitafios" joka on pitkäperjantai-iltana järjestettävä Kristuksen kuoleman muistokulkue. Ensin mennään kirkkoon (joka on muuten tupaten täynnä, niin että istumapaikasta on turha haaveilla) laulamaan tunniksi monotonisella äänellä jotain veisua joka on niinkuin vuoropuhelua papin kanssa. Toimitus käytiin muinaiskreikaksi joten mulla on aika vähän sanottavaa niistä teksteistä. Pystyin mä sentään tekstiä seuraamaan ja laulamaan mukana ja sen mitä ymmärsin niin siellä vilahteli sellaisia perus kirkkosanoja ja kuolemasta puhuttiin jne. Sitten se meidän lappu loppui ja esilaulaja aloitti yksinlauluosuuden. Sitä kesti varmaan kanssa tunti. Mun kreikkalainen kaveri väitti että kyseinen esilaulaja on alan parhaimmistoa mutta oikeesti jos on vaan yksi sävel jota veisataan tunti varsinkin jos ei sanoista tajua mitään niin, noh, käy se pidemmän päälle voimille. Mulle toimii paremmin perus protestanttitoimitus selkeine osioineen jossa yleisö saa laulaa, rukoilla ja käydä ehtoollisella. Kuriositeettina oli kirkon etuosassa oleva Jeesuksen "hauta", sellainen ortodoksikirkon mallinen hökötys jossa oli ikoneita sisällä. Kirkon keskikäytävällä oli koko toimituksen ajan jono kun ihmiset halus päästä suutelemaan niitä ikoneja ja sit ne sai kukan terälehtiä joita ne saattoi myöhemmin heitellä sinne päälle.

Kun "jumalanpalvelus" tai miksi sitä nyt voi kutsua oli ohi lähdettiin me varsinaiselle epitafiolle eli muodostettiin se kulkue. Etunenässä meni Jeesuksen hauta, ristisaattue ja papit helistimiensä kanssa ja sitten me muut tuhat ihmistä kynttilät kourissa. Kyllä sakemannit oli ihmiessään kun yhtäkkiä kadulla kulki lauma hiljaisia ihmisiä kynttilöiden kanssa. Se oli aika kiva kokemus.

Lauantaina oli sitten vuorossa yökirkko. Sinne mentiin klo 23:00 taas kuuntelemaan sitä papin/esilaulajan laulantaa ja vähän ennen puoltayötä sammui kirkosta kaikki valot. Sitten alttarilta pappi lähetti eteenpäin kappaleen ikuista tulta suoraan Golgatalta (tai niin me ainakin uskotaan) ja sen jälkeen oli kiva katsoa miten se tuli levisi kynttilästä toiseen melkein valonnopeudella. Jos oltaisiin Kreikassa niin se kynttilä vietäis kotiin ja pyhää tulta sälöttäis jossain siihen tarkoitukseen varatussa rasiassa tai jossain öljylampussa josta se voi sitte tuoda valoa koko vuodeksi. Täällä piti tyytyä sammuttamaan tuohus kun ei sen kanssa ois kai taksiin päässy. Ja sitten puolen yön jälkeen mentiin taas pihalle niiden kynttilöiden kanssa ja kaikki kreikkalaiset tervehti toisiaan sanoen: Christos anesti (Kristus on ylösnousst) johon vastataan Alithos anesti (totisesti on). Sen jälkeen toimitus jatkuu vielä vaikka kuinka pitkään ja siellä kirkossa ois kai ollu jotain ruokatarjoiluakin puol kolmelta yöllä. Me poistuttiin ennen sitä.

Pääsiäissunnuntaihin kuuluu sitten vielä ylösnousemusateria jossa syödään kokonainen vuohi, tai ainakin osia siitä. Mä luulin että ne söis ennemmin lammasta mutta kaikilla joiden kanssa juttelin oli ollut vuohta pöydässä. Mulle iski eilen niin paha lampaanhimo että painelin lounaalle turkkilaiseen ravintolaan kun ei kutsua kreikkalaiselle lounaalle tullut. Illalla mulle toi myös yksi ihana kreikkalainen ystävä ylijäämiä heidän pääsiäispöydästään joten tänään mua odottaa vuohi-illallinen tzatzikin ja muiden lisukkeiden kera. Nam!

Tuolla kirkossa vietimme ylösnousemusjuhlaa ja yön pimeydessä puiston keskellä vellonut kynttilämeri oli hienoa katseltavaa

Ihan metsässä

Hei taas pitkästä aikaa! Oon pitänyt vähän luovaa taukoa kirjoittamisesta kun alkoi jutut loppua. Vappuna Suomessa käydessä kuitenkin usempi lukija kyseli tekstien perään (joku siis käy täällä, jee!) ja päätin sitten tuottaa tekstinä sen kaiken mikä mun pään sisällä on muhinu viimeisen reilun kuukauden. Nyt saattaa siis tulla monta tekstiä lyhellä aikavälillä joten käykäähän tsekkailemassa! Reissannut en ole muuta kuin yhden viikonlopun Lontoossa ja Suomessa ehdin käydä sekä pääsiäisenä että vappuna.

Eilen lähdin töiden jälkeen metsään. Suomalaiselle se nyt ei varmaan ole kovinkaan outoa ja ihmeellistä mutta täälläkin on metsää. Kerran yksiin juhliin mennessä en huomannut hypätä pois ratikasta oikealla pysäkillä ja seuraava pysäkki olikin keskellä metsää. Se oli mulle metsässä kasvaneelle niin outo näky että siitä asti on tehnyt mieli mennä käymään siellä metsässä. Tällä kertaa otin kuvia kanssa (tosin huonolaatuisia kännykällä). Täällä melkein mun takapihalla Etelä-Sachsenhausenissa on siis iso metsä ja sinne pääsee sporalla. Siellä metsässä on pari pikku järveä ja se on muutenkin ihan kuin Suomessa olis. Huvittavaa on sen sporapysäkin lisäks se, että niillä metsäpoluilla on nimet. Siellä on siis katukyltit puihin pultattuna joissa lukee niitten polkujen nimet. Saksalaista järjestelmällisyyttä taas kerran. Enpä ole ennen moista nähnyt. Taakse jääneitä on ne ajat kun voi vaan mennä metsään ja eksyä. Nyt on katukyltit ja kännykän navigaattorikin toimii metsässä tosi tiukan paikan tullen. Mutta oli siellä silti kiva samoilla ja tulen varmasti jatkossa viettämään enemmänkin aikaa mun lähimetsikössä. Katsokaa muuten myös kuvista miten pitkällä kevät täällä jo on. Suomessakin oli vappuna ihana ilma mutta eihän siellä puissa ole vielä lehden lehteä.

Raitiovaunu saapuu metsään.

Järvi metsän keskellä - eikös näytä ihan Suomelta?

Metsäpolut on nimetty ettei samoilijat vain pääse eksymään.

Nyt olen löytänyt täältä suomalaisen metsän ja sen lisäksi löysin myös muutama viikko sitten suomalaisen kaupan. Marimekon Frankfurtin liikkessähän olen asioinut jo iät ja ajat sekä ostanut Kaufhofilta Iittalan lasia mutta nyt menin ensimmäistä kertaa käymään Suomi-sopissa josta saa suomalaisia elintarvikkeita, juomia, makeisia ja jopa porontaljoja. Nyt on ihan turha raahata enää Salmaria suomesta kun sitä saa tuolta sopista halvemmalla kuin Alkosta koska täällä ei ole niin kovaa alkoholiveroa. Suklaita, sinappia, karjalanpiirakoita, Oltermannia, Reissumiesta ja hapankorppuja on myös turha kantaa laukussa koska ne kaikki löytyy mun läheisestä Suomi-sopista. Eihän mun kohta tartte enää ollenkaan käydä Suomessa kun Suomi on niin mukavasti läsnä täällä!