Aiemmin Espanjassa asunut, nykyään Saksassa asuva ja melkein Pariisiin muuttanut suomalainen kertoo kokemuksia elämästä Euroopassa ja vertailee kulttuureja ja kieliä samalla kun suunnittelee mihin maahan sitä seuraavaksi lähtisi asumaan tai edes käymään.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Rikas rannikko


Costaricalaiset on aina myöhässä joka paikasta, niin myös silloin kun aikojen alussa Jumala jakoi tontteja eri maille. Kaikki maat oli jo jaettu kun costaricalaiset vihdoin saapui paikalle ja jäljellä oli enää maailman kaunein alue jonka Jumala oli varannut itselleen. Ei siinä auttanu muuta kuin antaa tuo pieni maapläntti ticoille asuinmaaksi ja siitä asti sitä maata on kutsuttu Costa Ricaksi. Tarinan kertoi mulle yksi paikallinen taksikuski, eikä totuus ole kovin kaukaa haettu. Ticot on tosi ylpeitä kauniista luonnostaan ja ne tekee kaikkensa suojellakseen sitä. Ekoturismi on siellä muotia, eikä luontoon Intian tavoin heitellä mitään roskia. Täytyy sanoa että se maa on ihan järjettömän kaunis eikä mun pokkarikuvat tee lainkaan oikeutta sen kauneudelle. Siellä on kaikkea; meri, vuoret, vihreyttä, tulivuoria, vesiputouksia, hiekkarantoja ja ihan vaikka mitä. Ja elukoita löytyy kanssa joka lähtöön. Ehdottomasti kannattaa jokaisen joskus käydä siellä jos vaan mitenkään on mahdollista. Ja sitten jos ei jaksa vaan katsella puita ja apinoita niin siellä voi tehdä jos jonkinlaista aktiviteettia; koskenlaskua, köysiratoja, kiipeilyä, kajakointia, tarzanflengailua viidakossa, mönkijäsafaria tai sitten vaan pötkötellä rannalla . Siellä on turismi (ja kaikki muukin) paljon kehittyneempää kuin Nicaraguassa ja siellä pärjää kyllä englannilla. Nicaraguassa olisi parempi osata espanjaa, mutta kyllä sielläkin pärjää jos vaan haluaa.

Tässä tulee nyt pienellä viiveellä näitä Costa Rican kuvia kanssa.


http://pacuarelodge.com/photos/rafting/02.jpg
Koskea kävin laskemassa Pacuare joella. Ihan mielettömät näkymät sielläkin. Välillä meinasi pudota veneestä kun unohtui katselemaan upeita maisemia.
Baldin kuumat lähteet Arenal-tulivuoren läheisyydessä. Veden lämpötila oli altaasta riippuen n. 38-44 astetta ja se oli siis tulivuoren lämmittämää vettä.
  

Näkymää Arenal-järveltä matkalla Monteverdelle

Monteverden pilvimetsässä päästiin roikkumaan henkseleistä tollaisessa ziplinessa. Pisin rata oli 1000 metriä.
Yksi Monteverden apinoista

Monteverdessä on myös kattava riipusiltaverkosto.


Vesiputous jossain Manuel Antonion läheisyydessä. Sinne ajoin mönkijällä. Olen todella ylpeä kaaharintaidoistani :)

Manuel Antonion rantaviivaa

Tuolla mangrovemetsässä menin kajakilla. Olin ainoa joukosta joka oli varannu kajakkikierroksen, muut turistit meni mukavasti katetussa veneessä istuen. Mutkin yritettiin usuttaa sinne veneeseen, mutta pidin kiinni kajakistani ja kyllä kannatti!
Mangrovemetsässä viihtyvä apina.
Mangrovepuussa tirsoja vetelevä käärme. Ei kuulemma ollu vaarallinen.
Matkan varrelta bongattu iguana.

Auringonlasku Manuel Antonion rannalla.