Ja voittaja on...

...PARIISI! Niin, siis enhän mä siellä nyt ihan täysin huvikseni ole ravannut, vaan nyt voin paljastaa että olin siellä kahdessa työhaastattelussa. Ilmeisesti haastattelut meni hyvin, sillä mä sain sen duunin ja nyt on muutto Pariisiin edessä. Se on alkuun kolmen vuoden sopimus joka voidaan lopulta jossain vaiheessa vakinaistaa, joten huolet siitä että onko mulla taas ens kuussa duunia vai ei on nyt tälllä haavaa loppu. Uusi työ alkaa tammikuun alussa, heti kun vanha täällä Frankfurtissa loppuu. Nyt on sit pikkasen säätöä siinä miten saan itseni ja tavarani roudattua Pariisiin ja kaiken sen nyt niin suurelta ja mahdottomalta tuntuvan paperityön hoidettua.

Mun duuni on tosi byrokraattinen yksikkö paperityön kannalta ja ette usko kuinka paljon kaiken maailman todistuksia mä saan sinne toimittaa. Multa ei ole kukaan koskaan ikinä lukion jälkeen kysyny ylioppilastodistusta, mutta tonne sain sen nyt sit lähettää. Vaikka todistuksen korkeakoulututkinnosta olin jo toimittanut. Mutta älkää syyttäkö Ranskaa tosta byrokratiasta, se mun tuleva duuni toimii Euroopan Komission alaisena ja se on kaikki Brysselin syytä. Joudun myös menemään Luxemburgiin lääkärintarkastukseen ennen kuin ne voi lähettää mulle virallisen työsopimuksen. Saksalaiset lääkärit ei kelpaa todistamaan että olen työkelpoinen.

Asuntoa olen jo alkanut etsiä ja kun kerran haluan hyvän kämpän keskeiseltä alueelta niin olin varautunut maksamaan aika paljon enemmän kuin Frankfurtissa. Onneksi Ranskan laki tuli tähän väliin jeesaamaan mua säästämään rahojani myös viiniin ja patonkiin. Ranskassa ei nimittäin saa vuokrakämpästä maksaa enempää kuin 1/3 omasta nettopalkasta. Mun piti siis toimittaa todistus mun tulevasta nettopalkasta ja nyt mulla on yläraja jota enempää en saa maksaa. En ehkä sit saa sitä mun unelmalukaalia Louvren vierestä mutta toivottavasti nyt ees joku kohtuullinen mesta löytyy. Nopean skannauksen jälkeen näyttää siltä että joudun luopumaan about 20 neliöstä nykyiseen nähden. Toivottavasti saan huonekalut ja ennen kaikkea mun kengät mahtumaan! Jos haluaisin ylittää tuon 1/3 rajan niin sitten mun pitäisi tallettaa jollekin tilille vakuudeksi vuoden vuokrat ihan siltä varalta että tuhlaisinkin kaikki rahani patonkiin eikä korkeamman vuokran maksaminen onnistuisi. Vuoden vuokrat on aika iso summa joten taidan jättää väliin.

Mulla on Pariisissa palkattuna relocation agentti joka etsii mulle kämppiä ja auttaa sitten neuvottelemaan vuokran ja tarkastaa vuokrasopimuksen. Se tekee myös mun puolesta sähkö yms. sopimukset ja auttaa avaamaan pankkitilin, netti- ja puhelinliittymän. Suosittelen tuota palvelua kaikille Pariisiin muuttaville jotka ei itse puhu ranskaa. Tai vaikka puhuiskin niin toi tekee elämästä todella paljon helpompaa. Niillekin tosin saan toimittaa kaikenlaisia todistuksia. Ihan pelkkää vuokrasopimusta varten piti toimittaa kopio passista, uusi työtodistus sekä kirje tulevasta duunista missä sanotaan se nettopalkka, kolmen viime kuukauden vuokrakuitti täältä Frankfurtista, kolmen viime kuukauden palkkakuitti, viimeinen veroilmoitus kotimaasta sekä kopio sähkölaskusta mun nykyisestä asunnosta jolla todistetaan että oikeasti asun täällä. No, noi oli kaikki helppoja hankkia. Nyt mulla on enää täytettävänä ja hommattavana joku 27 eri lomaketta ja todistusta sinne duuniin.

Junalla Pariisiin

Mä kävin taas Pariisissa. Se kaupunki jotenki kiehtoo mua, mutta samalla mua hirvittää ajatus että sinne pitäs muuttaa. Siis kaikki se muuttoon liittyvä säätö ja se, että taas pitäs vaihtaa maata. Mutta kaikkihan haluaa asua Pariisissa ja se kultturelli ja "chic" elämänmeno kyllä sopis mulle. Tällä kertaa kokeilin junayhteyttä Frankfurtista. Matka junalla kestää muutamaan minuuttia vajaat neljä tuntia. Helsingistä pääsee samassa ajassa Vaasaan. Parasta junassa on se, että se menee Frankfurtin keskustasta suoraan Pariisin keskustaan eikä muuhun matkustamiseen mene yhtään aikaa. Lento kestää vaan tunnin, mutta sit pitää mennä kentälle, jonottaa turvatarkastuksessa, vaihtaa bussiin tai junaan ja sit vielä metroon. Pariisissa lentokenttä on tosi kaukana keskustasta ja sinne reissaaminen on rasittavaa. Junalla matkustaessa ei myöskään tartte miettiä mitä pakkaa laukkuunsa. Voi rauhassa kuljettaa vaikka pullon shamppanjaa eikä kukaan takavarikoi sitä turvatarkastuksessa.

Mä olin varannu junasta paikan hiljaisesta vaunusta kun ajattelin etten jaksa mitään lasten tai nuorisojoukkojen kiljuntaa tuntitolkulla. Tai vielä pahempaa, yksinäisten matkustajien kännykkäterrorismia. Ainoo vaan että kaikki ei osaa noudattaa sääntöjä yhtä hyvin kuin mä toivoisin. Vaunussa oli mennen tullen joku juntti joka katsoi asiakseen huutaa kännykkäänsä. Mennessä mun takana oli kovaääninen lapsi joka potki mun penkkiä ja palatessa vaunun takaosassa oli nuorisojoukko joka istui pitkin lattioita ja piti meteliä. Onneks mulla oli iPod mukana ja sain melut tukahdutettua musiikilla. Toki suurimman osan ajasta se jengi oli hiljaa, mutta pakkohan mun oli jotain kirjotettavaa keksiä :)

Pariisin lisäks olen sitte viime kirjoittaman käyny ainoastaan Suomessa. Nyt on matkailu hieman rauhoittunu kun keskityn työnhakuun ja kai sitä rahaakin pitäs säästää jos oon tammikuusta alkaen työtön. Työssä on myös ollu kova kiire kun sekä mulla että mun pomolla on viimeiset työviikot menossa. Voi tätä säädön määrää. On siis blogi jääny hieman taas taka-alalle. Kyllä mä teitä taas pian muistan uusilla jännittävillä matkatarinoilla.