Vuotuiset breikit Köpiksessä

Maaliskuussa oli sitten vuorossa vuotuiset breakdance kisat Kööpenhaminassa. Suoraan sanottuna en tiedä kannattaako näistä reissuista enää kirjoittaa koska ne on alkanu noudattaa vuodesta toiseen ihan samaa rutiiniksi muodostunutta kaavaa. Ainoa ero tänä vuonna oli että otettiin syssan kanssa molemmat jo perjantai vapaaksi joten ehdittiin kunnolla shoppailla jo silloin.

Köpiksen aikataulu:

Perjantai: tapaaminen lentokentällä Joe & The Juicessa. Ajan säästämiseksi aiemmin saapunut syssa oli jo tilannut mulle sen saman mehun jonka aina juon (Sex me up) ja sen saman leivän jonka aina syön (Tunacado) ja paineltiin siitä suoraan junalle ja kohti keskustaa. Junassa nautin evääni.

Hotelli on se sama ihana orgaaninen Carlton Guldsmeden Vesterbrossa (nykyään näköjään nimeltään 66 Guldsmeden), jossa olemme jo muutaman kerran yöpyneet. Edelleen oli hyvä kokemus ja ensi vuonna varmaan yövymme siellä taas.

Sitten shoppailemaan. Must kaupat on Message, Norr ja Superlove. Illumissa toki aina myös piipahdetaan ja meitä saa todella pidellä ettei viedä koko Illum Bolighusin sisustusosastoa mukanamme Suomeen ja Frankfurtiin. Tanskalainen design on vaan niiiiiiin ihanaa.

Shoppailun jälkeen syömme illallisen ja vetäydymme ihanan hotellimme pylvässänkyyn upottavien vällyjen väliin siemailemaan hotellin tarjoamaa ilmaista laadukasta teetä (Tante T:stä) ja lukemaan kukin omaa kirjaansa.

Lauantai: heräämme suht ajoissa ja syömme kattavan hotelliaamiaisen. Käymme vielä toisen shoppailukierroksen niissä kaupoissa joissa emme perjantaina ehtineet käydä. Ennen kisoja vedämme lounaat Lele Street kitchenissä ja sitten painumme hotellin kautta Vegaan seisomaan kahdeksaksi tunniksi ihailemaan kuinka notkeat pojat heittelee voltteja. Yöllä kun kisat on loppu, käymme vetämässä intialaisen illallisen Kebabishissä. Sekin jo traditio. ja sieltä sitten suorinta tietä hotelliin nukkumaan. Mun puhelimen mukaan käveltiin perjantaina 12km ja lauanataina 10km ja siihen päälle vielä kahdeksan tunnin seisominen. Kyllä huusi nukkumaan mennessä reidet hoosiannaa, varsinkin kun olin tehnyt torstaina illalla aika rankat jalkatreenit kuntosalilla. Mutta suunnuntaina oli taas ihan ok olo.

Sunnuntai: tsekkaamme ulos hotellista ja käymme kahvilla ja aamiasella Torvehallenissa. Kahvit tietty The Coffee Collectivista ja tuorepuristetut mehut ja leipäset Vita Boostista. Ja sen jälkeen parit pussilliset teetä mukaan Tante T:stä, joilla pärjää sitten seuraavaan vuoteen. Ainoa vaan että tänä vuonna niiltä oli kaikki lakritsiteet just loppu. En tiedä miten tulen pärjäämään. Ens vuonna täytyy varmuudeksi käydä useammassa Tanten liikkeessä niin ei jää pelkän Torvehallenin varaan.

Lentokentällä sitten vielä viimeiset shoppailut Victoria's Secretissä ja Pilgrimissä ja jos ei aamun kauppahallikäynti vielä riittänyt niin vika mehu/kahvi tai pirtelö Joe & The Juicesta ennen koneeseen nousua.

Ja sama rutiini toistuu vuodesta toiseen. Ollaan tylsiä, tiedän, mutta kun joku on hyväksi havaittu niin miksi sitä muuttamaan?

Tässä vielä muutama video kisoista:

Meidän kaksi suosikkitiimiä semifinaalissa. Navi Ukrainasta/Venäjältä (vasemmalla - ne voitti koko kisan) ja Dead Prezz Kreikasta: LINKKI 

Tässä vielä finaalivideo jossa Navi vetää Englannin Soul Mavericksia vastaan: LINKKI

Ja KYLLÄ, ne kaksi valkopaitaista hottista siellä Red Bull -jääkaapin takana ollaan minä ja syssa.

Ja sitten Kids battle; Siellähän on isojen poikien tauolla pikkupoikien kisa. Tässä meidän suosikit: Kiyanizza Ukrainasta voitti ansaitusti koko kisan, mutta toi punapipoinen pikku-Andy Ruotsista omaa kyllä mahtavan B-boy asenteen ja kun tässä pari vuotta vielä menee niin siitä voi tulla vaikka mitä! Katsokaa ja nauttikaa: LINKKI valitettavasti kuvakulma ei ole maailman paras, mutta kai siitä jonkinlaisen käsityksen saa.

Pariisi pitkästä aikaa

Hei, täällä taas!

Olin tammikuun lopulla pitkästä aikaa viikonlopun Pariisissa. Mähän päätin silloin reilu kolme vuotta sitten kun en sinne sitten muuttanutkaan että käyn siellä ainakin parin kuukauden välein kunnes kyllästyn. No, en käynyt. Kolme vuotta meni ennen seuraavaa reissua. Mutta oli siellä edelleen ihanaa ja nyt mä haluan sitten kuitenkin muuttaa sinne, ainakin hetkeksi.

Mentiin sinne ystävän kanssa Frankfurtista "seven-eleven" -junalla. Täältähän pääsee tosi kätevästi keskustasta keskustaan neljässä tunnissa. Perjantaina lähtee työpäivän jälkeen juna seiskan pintaan ja se on perillä klo 11 illalla. Otettiin junaan mukaan piknik-eväät shamppanjoineen jotta reissu sujui rattoisasti. Kuivia junasämpylöitä jyystävät kanssamatkustajat loivat meihin ja meidän ylitsevuotavaan piknik-pöytään kateellisia katseita.

Pariisissa olimme varanneet hotellin mun "kotikadulta", eli siltä kadulta jossa se mun asunto olisi ollut. Ja se oli just niin ihana katu kuin mä olin kuvitellutkin. Sieltä löytyy kaikki tarvittavat palvelut ja kaikki muukin on kävelymatkan päässä. Kuljin sitä kotikatua ylös alas ja hoin koko ajan että tää ois ollu mun leipomo, tämä olis ollu mun kampaaja, tuolta oisin ostanu kaiuttimet, tässä olisi tämä mun ruokakauppa, ja tossa viuhahti ohi mun potentiaalinen lenkkeilykaveri. Se mun katuhan on ihan lähellä jokea ja yksi kriteeri miksi sen asunnon aikoinaan valitsin oli lyhyt matka jokivarren lenkkeilypromenadille.

Siellä se mun ihana kotikatu nyt olis (rue Malar)

Mun ystävä on aikoinaan opiskellut Pariisissa ja mäkin sinne melkein jo muutin, joten meillä ei ollut tarvetta juosta nähtävyyksiä katsomassa. Kuljettiin vaan pitkin katuja, nautittiin auringonpaisteesta, pysähdyttiin aika ajoin ottamaan lasi shamppanjaa tai syömään viipale quichea. Illalla käytiin parissa baarissa, mutta mitään varsinaista biletystä ei jaksettu. Ostoksetkin rajoittuivat molemmilla kahteen kauppaan (!!). Tapasimme myös hyvän ystäväni Frankfurtista joka muutti Pariisiin puoli vuotta sen jälkeen kun mun piti muuttaa sinne. Hänen poikaystävänsä sai töitä samasta lafkasta jonne munkin piti mennä. Nyt he ovat olleet siellä kohta kolme vuotta ja mä olen edelleen Frankfurtissa. Sattumalta heidän kotinsa on ihan muutama sata metriä mun kotikadusta.

Onnellinen wanna be pariisitar 

Yksi tosi kiva baari löydettiin,  Sherry Butt (pariisilaisen kollegan vinkistä) ja oman kadun Malabar tuli myös tarkastettua. Sehän ois ollut se mun kotikadun kulmakuppila, kantapaikka jne. Se meidän hotelli oli kanssa ihan kiva. Pariisin hintatasoon tosi edullinen, melko pieni huone, seinät pahvia, mutta ikkunat oli sisäpihalle joten liikenteen melu ei haitannut yhtään. Kunnon ranskalainen aamiainen kuului hintaan patonkeineen ja croisantteineen. Palvelu oli myös hyvää, ehkä johtuen siitä että ystäväni puhuu sujuvaa ranskaa. Mun ei tarttenut siellä paljoa suutani aukoa. Ja hotellin sijaintihan oli ihan täydellinen.

Ilma suosi meitä koko viikonlopun. Aurinko paistoi koko ajan, vaikka muuten oli vielä suht kylmä. Eli ei siellä Pariisissa sitten ihan aina kuitenkaan sada. 

Nyt mä vaan sitten mietin että pitäiskö ottaa palkatonta vapaata ja koettaa saada Pariisista pesti vuodeksi tai pariksi. Jotenkin se edelleen kaihertaa etten sinne ikinä muuttanut, vaikka uskonkin että mulla on ollut Frankfurtissa parempi olla.