Baska Voda ja niin edelleen

Taisi olla toukokuuta kun rakas siskoni ilmoitti mulle ostaneensa lennot Splitiin heinä-elokuun vaihteeseen pariksi viikoksi ja odotti mun tekevän saman. No eihän siinä sitten auttanut kuin totella. Kroatiassa oltiin viimeksi kaksi vuotta sitten Dubrovnikissa ja Cavtatissa ja nyt piti päästä vähän pohjoisemmaksi katsastamaan paikkoja. Meille oltiin monelta taholta kerrottu että Makarskan riviera on parasta aluetta rantalomailuun eli sinne siis. Sitten kartta käteen ja päättämään että minne sinne me halutaan. Makarska itse tuntui liian täydeltä ja meluisalta vaihtoehdolta ja haluttiin mieluummin joku pienempi kylä. Kartasta löytyi paikka nimeltä Baska Voda ja sen enempää asiaa tutkimatta päätettiin ihan vaan nimen perusteella mennä sinne. Ei ton niminen paikka voi olla läpeensä paha. Anteeks vaan, mutta mua naurattaa joka kerta. Edelleen.

Baska Voda on pieni kylä mukavasti vuorten ja meren välissä

Baska Vodan ranta/satama

Meille oli kyllä kerrottu että tähän aikaan vuodesta Makarskan riviera on super täynnä ja meidän pitäisi varautua jakamaan ranta muutaman muunkin turistin kanssa. Aateltiin että se on sellasta kun jossain Kreikassa, kyllä me se kestetään. Joopa joo. Kun saavuttiin perille ekana päivänä, meinattiin ottaa saman tien lento johki muualle. Baska Voda on oikea perhehelvetti, tai -paratiisi, riippuu miltä kannalta katsoo. Siellä ei mahdu edes kävelemään kaduilla ja joka ikinen on tuonut sinne mukaansa koko perheen ja uimapatjan ja teltan ja kumiveneen ja rantapallon ja aurinkovarjon ja hiekkalapion ja, ja, ja. Lapsia on ihan käsittämättömän paljon. Ja eniten shokeeraavaa oli se, että jengi tsippailee siellä kaduilla uikkareissa. Ne tulee ravintolaanki bikineissä ja miehet ilman paitaa. Ei pysty kykene ymmärtämään. Onneks iltaa kohti jengi sentään suurimmaks osaks osas pukeutua ja siskoni sanoin "tää jengi näyttää paljon paremmalta vaatteet päällä".

Ensimmäinen katsaus Baska Vodan  rannalle

Tossahan näyttää olevan aika iso tyhjä alue. Mitä mä oikein valitan!

Siellä niitä on kuin sillejä suolassa

Ja siellä ois sit vähän vesijumppaakin tarjolla

Vaahtobileet beach barissa. Yöllä siellä ei sentään ollut lapsia.

Suurin osa Baska Vodan turisteista näytti olevan kroatialaisia (tai jostain muusta entisen Jugoslavian maasta). Sen lisäksi oli isompina laumoina havaittavissa saksalaisia ja ruotsalaisia. Muita kansalaisuuksia oli hyvin vähän näkyvissä. Ihan pari kertaa kuultiin suomea puhuttavan ja jokunen hollantilainenkin taisi olla.

Ekan päivän tutustumiskierrokella päätettiin kuitenkin antaa paikalle mahdollisuus ja käveltiin rantaviivaa niin pitkälle kun päästiin, ja löytyihän sieltä rauhallinen niemennokka jonne sitten itsemme parkkeerattiin seuraavaksi 10 päiväksi. Siellä oli kuitenkin aurinkotuoleja- ja varjoja tarjolla sekä kahvila/ravintola joka hoiti meidän nesteytystarpeet päivän mittaan. Oli tosiaan tarkoitus käydä retkillä tms ihan vaikka joka toinen päivä, mutta lopulta laiskuus voitti ja päätettiin joka aamu "mennä tänään vielä sinne omalle rannalle ja kattoa niitä retkiä sit huomenna". Viiden kilsan juoksulenkillä käytiin sentään melkein joka aamu ennen aamiasita, siitä olen kovin ylpeä!

Pilvisenä päivänä meidän löytämä niemennokka oli ihanan tyhjä.

ja kun veteen menee tarpeeksi ajoissa aamulla, saa siellä olla melkein yksin. (Ei me olla mitään aamuvirkkuja mummoja jotka tulee rannalle klo 7.  Kello oli tossa kohtaa jotain 10:30)

Juoksulenkkimaisemat

Juoksulenkkimaisemat

Juoksulenkkimaisemat

Yhtenä päivänä saatiin sentään hilattua ruhomme pieneen moottriveneeseen, jolla pari paikallista sälliä oli luvannut viedä meidät veneretkelle. Meidän rannalta löytyi siis kaksi tyyppiä jotka oli ilman lapsia liikenteessä ja niiden kanssa me sitten ystävystyttiin. Olivat molemmat kotoisin naapurikylä Brelasta, joka muuten näytti olevan ihan vierailun arvoinen paikka. Muun muassa Herra Birkenstockilla on huvila siellä Brelan rinteillä. Nähtiin se veneellä ohi ajaessa. Sillä on nyt varmaan kulta-aika menossa kun sen karseen rumat terveyssandaalit on tullu muotiin myös sairaaloiden ulkopuolella.

Noista kivistään Kroatia tunnetaan.

Rannikkomaisemaa mereltä katsottuna.

Meidät vietiin Baska Vodasta Brelan ohi sellaiseen ihanaan poukamaan, missä on merenalaisia kylmiä lähteitä ja vesi siellä on 10-15 astetta kylmempää kuin lähistön rannoilla. Siellä oli luolia ja pikku rantoja joihin pääsee vain joko veneellä tai patikoimalla pientä ja vaikeakulkuista polkua pitkin joka laskeutuu alas vuorenrinnettä.

Siellä mä uin kylmien lähteiden keskellä. Oli mahtavan kirkas vesi ja muutenkin virkistävä kokemus.

Paikan nimi on Vrulja Bay ja tältä se näyttää ylhäältä vuorelta katsottuna.

Meidän kapteeni apureineen yrittää käynnistää neuvostoaikaista moottoriaan palautettuaan meidät takaisin kuivalle maalle.

Kaiken kaikkiaan ihan kiva kokemus lopulta, mutta ens kerralla meen varmaankin Brelaan jos vielä noille seuduille eksyn. Ruoka oli Baska Vodassa pääosin hyvää, mutta siellä tuntui olevan joka ravintolassa sama ruokalista. No, me tykätään grillatusta kalasta ja cevapcicistä, että ei sen väliä vaikka niitä joka paikassa olikin tarjolla. Muutama ihan helmi ravintola sieltä löytyi myös, kuten esimerkiksi meidän hotellin vieressä oleva KING. Jos meet ikinä Baska Vodaan niin syö ainakin kerran Kingissä. Siellä kaikki on hyvää, alla pari esimerkkiä.

Kun oltiin saatu levätä ja rantalomailla se 10 päivää, siirryttiin sitten päiväksi Mostariin Bosnia Hertsegovinan puolelle ja lopuksi vielä parikis päiväksi Splitiin. Niistä juttua ja kuvia erikseen.

en nyt ihan noinkaan sanoisi, mutta lopulta ihan kiva paikka :)