Aiemmin Espanjassa asunut, nykyään Saksassa asuva ja melkein Pariisiin muuttanut suomalainen kertoo kokemuksia elämästä Euroopassa ja vertailee kulttuureja ja kieliä samalla kun suunnittelee mihin maahan sitä seuraavaksi lähtisi asumaan tai edes käymään.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Sekoilua supermarketissa

Mä järkkäsin eilen bileet ihan vahingossa. Olin kutsunut kolme kaveria iltaa istumaan tapaksien äärelle ja sitten kaverit halus tuoda lisää kavereita ja kaverin kaverit halus tuoda vielä lisää väkeä ja sit mulla olikin oikeat bileet kasassa. Jatkossa en enää ikinä suunnittele kuukausitolkulla juhlia kun siinä vaan pettyy kun ihmiset jotka on luvannu tulla ei sitten tulekaan ja ruokaa jää viikoksi itselle syötäväksi. Näin kävi meidän pikkujouluissa johon oltiin kutsuttu varmaan 60 ihmistä, puolet lupas tulla ja lopulta ehkä 18 tuli. Nyt mulla oli melkein sama määrä väkeä ihan ilman stressiä ja järjestelyä ja ruokakin riitti hyvin. Sain pitkästä aikaa myös Spotifyn bilelistan käyttöön taustamusaksi. En muistanutkaan miten hyvää musaa mulla siellä on! :) Aiemmin kaikki mainokset mun Spotifyssa tuli espanjaksi riippumatta siitä missä maassa olin, mutta nyt ne oli muuttunu saksankielisiksi. Ehkä se Spotify rantautuu vähitellen tännekin.

osa illan tarjoiluista

Aiemmin päivällä kävin paikallisessa ruokakaupassa ostamassa tarvikkeita iltaa varten. Kotona aloin tarkastella kuittia ja huomasin että multa oli veloitettu monesta asiasta liikaa. Sipuleista (99 senttiä kilo) oli veloitettu tuorevalkosipulin hinta (9.90 €/kilo), neljän Coronan sijaan multa oli veloitettu viisi, erivärisistä paprikoista oli veloitettu kalleimman kilohinnan mukaan vaikka osa oli halvempia jne. Mietin eka etten jaksa lähteä valittamaan, mutta sitten mun piti palata kauppaan joka tapauksessa ostamaan vielä yksi juttu niin päätin samalla huomauttaa asiasta. Ja kyllä kannatti, koska sain takas melkein 6.5 euroa! Mulla oli sipulit ja paprikat mukana joten ne voitiin punnita ja niille laskea uusi hinta, mutta en voinut mitenkään todistaa että olin saanut vain neljä olutta viiden sijaan, mähän oisin voinu vetää sen viidennen huiviini jo kotimatkalla ja sitten tulla valittamaan kun kassista löyty vaan neljä pulloa. Saksa on siitä ihana maa että täällä luotetaan ihmisiin. Ihmiset on yleensä rehellisiä ja jos joku sanoo että multa on laskutettu yks olut liikaa niin ei se yleensä valehtele. Yritäpä samaa Kreikassa tai Espanjassa niin ne nauraa sut pihalle kaupasta!

Kerran aiemmin kävi toinen juttu samassa kaupassa. Täällä jos ostaa yli 20 eurolla ja maksaa pankkikortilla niin voi samalla myös nostaa käteistä rahaa kassalta. Kerran mä sitten päätin nostaa 50 euroa ostosten päälle, mutta siinä kaikessa tohinassa kun kysytään että keräätkö tarroja, otatko kuitin, haluatko keräilykuponkeja niin multa unohtu pyytää se ylimääräinen 50 euroa kun kassalla ollut herrakin sen unohti antaa. Lähdin iloisena kävelemään (ilman kuittia!) ja huomasin vasta paljon myöhemmin että hitsiläinen missä on mun viiskymppinen. Silloin oli pakko mennä takas kun oli niin isosta summasta kyse. Sama mies oli vielä kassalla, mutta juuri lähdössä pois. Minä vapisevalla äänellä selitin taas asiani ja mies lupasi käydä laskemassa kassan ja jos sieltä löytyy ylimääräinen viiskymppinen niin mä saisin sen. No, onneks sieltä löyty koska muuten ois ollu vähän hankala alkaa väittämään kun mulla ei edes asian todistavaa kuittia ollut. 

Hyvää kieliharjoitusta nää mun kauppareissut kyllä on. Vaikka mä oon lukenu koulussa pitkän saksan ja ollu täällä jo melkein kolme vuotta niin tuntuu että vieläkin kangertelee tosi pahasti kun en mä täällä oikeastaan paljoa joudu saksaa puhumaan. Töissä puhutaan englantia ja mun kansainvälisessä kaveripiirissä on aina joku mukana joka ei saksaa osaa joten yleensä puhutaan myös englantia vaikka joukossa olisikin saksalaisia. Ja espanjalaisten kanssa puhun espanjaa ja suomalaisten kanssa suomea. Joten täytyy jatkaa noita valitusreissuja kauppaan jatkossakin niin tulee harjoiteltua edes vähän paikallista kieltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti