OV leffat

Päätettiin eilen kaverin kanssa mennä leffaan. Mä etin kaikki alkuperäiskielellä esitettävät tekeleet ja valittiin niistä sitten paras. Suurin osa OV leffoista alkaa tosi aikasin eikä niihin yleensä ehdi jos käy töissä mutta nyt löyty klo 20:40 alkava ja sen piti olla maanantaisin englanniksi. Arvatkaa vaan oliko? No ei. Mähän jo kerran kerroin kuinka me vasta leffassa sisällä istuessa huomattiin että leffa onki dubattu saksaksi. Noh, tällä kertaa päätin varmistaa jo kassalla ja siellä sanottiin että ei, tänään on saksaks, ens viikolla on sit enkuks. Muttaku siellä netissä luki et tänään... Juu ihan sama, ei nyt ole. Hitto noihin sakemanneihin voi ikinä luottaa!

Mutta kun leffaan haluttiin, niin sitten oli ainoa vaihtoehto mennä toisessa leffateatterissa maanantaisin järjestettävään "Sneak preview" - näytökseen. Siellä näytetään siis joka maanantai klo 21 joku uusi leffa joka on vasta tulossa ensi-iltaan, aina alkuperäiskielellä. Kuulostaa hyvältä, eikös? Ainoo vaan että etukäteen ei kerrota mikä se leffa tulee olemaan. Liput maksaa vaan 5.50 euroa ja se on sitten ihan täysi yllätys mikä leffa siellä kankaalla alkaa pyörä. Voi käydä hyvin tai huonosti tai hyvin huonosti. Arvatkaa miten meillä kävi? Ihan kertakaikkisen huonosti. 

Leffa oli Despicable me 2. En ole nähny ykköstä, mutta ei ollu tarpeen. Se on siis animaatioelokuva. Siinä kohtaa loppuu jo mun mielenkiinto. Ja siinä on paljon sellasia keltasia örkkejä jotka puhuu sianksaksaa, vähän niinku Kenny South Parkissa. Ja sit siinä on sellanen actionleffa juoni. Hyvikset (jotka oli ennen pahiksii) taistelee vastaan pahiksii (jotka oli ennen hyviksii) ja blablaa. Ja sit niihin keltiksiin ruiskutetaan jotain kauheeta eliksiirii ja niistä tulee violetteja paholaisia, vähän niinku vanha kunnon Gremlins -leffa 80-luvulla. Sit niiden avulla yritetään tuhota maailma kunnes löytyy vastaeliksiiri jota ruiskutetaan hilloon ja sitä ammutaan niitten suuhun. Ja niistä tulee taas vanhoja kunnon keltiksii. Sorry jos pilasin nyt yllätyksen niille jotka meinaa ihan omasta halusta mennä kattomaan sen.

Oli siinä ihan hauskojakin kohtauksia pari mutta mä olin vaan varautunu johonki ihan toisenlaiseen kokemukseen. En tiedä kumpi ärsytti enemmän, se leffa vai mun vieressä istuneet kaks saksalaista naista jotka hekotti ihan lakkaamatta, niitä nauratti ihan kaikki, siis ihan kaikki. Siis oikeesti ihan kaikki. 

Nyt mulla on vähän huono omatunto et mä haukuin noita keltasii minioneita, onhan ne aika söpöjä kutenki. Ja kyllä jopa mua nauratti muutamassa kohtaa niiden toilailut. :)

Olympos-vuoren syleilyssä

Uusi viikko, uusi maa. Taas on ihan super hyper ihana pitkä viikonloppu takana ja paluu arkeen ja maanantai-aamuun oli jopa tavallistakin vaikeampaa. Onneksi Frankfurtissa on ainakin hetkellisesti kesä joten ei sentään tartte lisäksi vielä palella. Nyt vietin viimeiset neljä päivää Kreikassa, Thessalonikissa ja läheisellä Olympos-vuorella sekä tietenkin yksi rantapäivä Olympoksen adustalla olevalla rannalla.

No, tässä ei olla vielä Kreikassa vaan ylitetään vasta Alppeja. Vuoristoteemassa kun ollaan.

Nyt löytyi taas ihan erilainen paikka Kreikasta jonkalaisessa en ole ennen ollut. Nyt teillekin, jotka ette helteestä ja rannoista tykkää on sopiva kohde Kreikassa. Menkää Olympokselle vaeltamaan. Rannalla oli yli +30 astetta, mutta ylhäällä vuorella (1km korkeudessa) oli vaan +19. Autolla pääsee sinne n. kilsan korkeuteen. Sitten voi halutessaan jättää auton parkkiin ja lähteä patikoimaan. Kahden kilsan korkeudessa, jonne patikointi kestää kolme tuntia, on maja, jossa voi syödä ja tarvittaessa yöpyä. Siitä toiset kolme tuntia  käppäilyä ja kolmen kilsan korkeudessa on toinen maja. Kävelleen pääsee n. 150 metrin päähän korkeimmasta huipusta. Kiivetä ei tartte vaan siellä menee ihan polku jota pitkin voi kävellä. Seuraavalla kerralla aion kokeilla tuota vaellusreittiä, nyt kävin vaan turistina katsomassa maisemia ja kastamassa jalkojani super-hyper kylmään lampeen jonka vesi tulee vuoren huipulla olevasta lumesta. Ainakin kilsan korkeudessa oli maisemat niin mahtavat että voin vaan kuvitella mitä ne on siellä ylempänä.

Litochoron kylä Olympokselta nähtynä. Ja taustalla Välimeri.

Ja jotta paremmin tietäisitte mistä puhun, tulee tähän loppuun taas liuta kuvia. Uskoisiko että ollaan Kreikassa?

Jääkylmä lampi. On vähän kuin avannossa kävis jos tonne uskaltautuu uimaan.

La primera comunión de Napoli

Nyt on sitten Napolikin nähty. Etukäteen ajattelin joutuvani suureen ja sotkuiseen kaupunkiin jossa kaikki on vanhaa ja rempallaan, liikenne kaoottista, parvekkeet täynnä kuivuvia pyykkejä, kadut täynnä ihmisvilinää ja joka ruoka täynnä mozzarellaa. Nyt siellä käyneenä voin todetta että se on suuri ja sotkuinen kaupunki jossa kaikki on vanhaa ja rempallaan, liikenne on kaoottista, parvekkeet on täynnä kuivuvia pyykkejä, kadut täynnä ihmisvilinää ja joka ruoka on täynnä mozzarellaa. Juuri niin kuin sitä on mainostettukin. Napoli on ainutlaatuinen kaupunki Vesuviuksen juurella. Siellä on meri ja vuoret ja miljoonakaupunki siinä välissä. Mitään liikennesääntöjä siellä ei noudateta, se menee joka kehtaa, mutta jotenki mua ei yhtään huolettanu istua siellä auton kyydissä. Jostain syystä se meno oli kuitenkin sujuvaa, autot antaa tietä kun vaan röyhkeästi ajaa niiden eteen. Itse en onneksi joutunut ratin taakse vaan meillä oli paikallinen kuski mukana koko ajan.

Ai kypärä? Mikä se on?

Yhden viikonlopun aikana ehdittiin viettää rantapäivä kaupungin ulkopuolella, syödä yhdellä illallisella niin paljon tuoreita meren eläviä että napa rutisi; ostereita, simpukoita, erilaisia grillattuja kaloja, grillattuja jättirapuja, mustekalaa yms (ja hinta vaivaiset 30€/hlö sisältäen viinit). Ehdittiin myös syödä pizzaa useampaankin otteeseen ja mozzarellaa aamupalaksi, lounaaksi ja illalliseksi. Yksi päivä vietettiin kaupunkiin tutustuen ja maisemia katsellen ja vielä baarissakin ehdittiin käydä. Ja sitten viikonlopun päätema oli ensimmäinen ehtoollinen. Ei meillä vaan niillä katolilaisilla pikku lapsilla. Niitä valkoisiin pukeutuneita Jeesuksen morsiamia siellä pyöri pitkin kaupunkia ja ois luullut että niillä 10-kesäisillä neidoilla ois ollut häät menossa, sen verran prameaa meno oli. Äyriäisillalliselle satuttiin samaan ravintolaan kuin (suuri ja meluisa) perhe, joka oli viettämässä yhden pojan ensimmäistä ehtoollisjuhlaa. 

Kyllä ne nuorena menee siellä naimisiin! Ei vaan tässä on niitä ensimmäistä ehtoollistaan juhlivia mukuloita

Pari Jeesuksen morsianta hevoasjelulla. Minkähänlaiset niiden häistä sitten aikanaan tulee kun nyt jo mennään niin vimpan päälle..?

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa joten nyt saatte sitten monta tuhatta sanaa kerralla kun katsotte nuo kuvat läpi. Seuraava reissu alkaa jo huomenna ja suuntautuu pitkästä aikaa Kreikkaan. Sitä odotan innolla!

Napolin vanhoja rakennuksia

Ja kapeita kujia

Vene ja Vesuvius

Napolin yleiskuvaa

Ja Vesuvius

Meri ja vuoret, mitäs sitä muuta tarvitsee?

Parvekkeilla kuivuvia pyykkejä

Parkkihallin varustelua

Italialaista teknologiaa. Ravintolan viinikartta löytyi iPadilta josta saattoi valita viinejä alueittain

Perus katukuvaa ja ihmisvilinää

Ja sit pari annosta meidän lauantain illalliselta.

Pilvenpiirtäjäfestivaali

Frankfurtissa oli viikko sitten Wolkenkratzerfestival, eli pilvenpiirtäjäfestivaali. Musaguru syssa sattui juuri silloin olemaan vierailulla ja olin jo ajatellut täyttää viikonlopun kaikenlaisella ilmaisohjelmalla. Mm. 80-luvun suuri saksalaistähti Nena veti ilmaiskonsertin ulkolavalla ja koko keskusta oli täynnä erilaista akrobatiashowta sun muuta ohjelmaa. Lauantai-ilta huipentui aivan julmetun hienoihin ilotulituksiiin joita ammuttiin taivaalle synkronoidusti kahden eri pilvenpiirtäjän katoilta. Ne me nähtiin ja osa Nenan konserttia. Muuten jäi väliin ihan kaikki. Koska täällä satoi ja oli kylmä ja satoi ja, muistinko sanoa että v!"#¤% satoi? Sunnuntaina satoi jo siinä vaiheessa kun ensimmäisen kerran avasin silmäni eikä se sade loppunut koko päivänä edes minuutiksi. Ei poistuttu kotoa vaan katsottiin pari leffaa ja pideltiin sadetta.

Nena on edelleen timmissä kunnossa.

On kuulkaa kiva lukea facebookista kun jengi siellä Suomessa vaan hikoilee. Tänään lähdin töihin villatakkiin, nahkatakkiin ja kaulaliinaan kietoutuneena. Sateenvarjoa ei sentään tänään tarvinnut. No mut, laitan tähän vielä muutaman kuvan siitä mitä olisi voinut olla siellä pilvenrapsuttajafestarilla jos ei olisi ollut niin skeida ilma. Täällä muuten (yllättäen) joki tulvii. Tonne jokivarteen ei pääse just nyt ollenkaan heilumaan koska koko alue on veden vallassa. Eli vaikka sää sallisi lenkkeilyn, ei siitä nyt valitettavasti ainakaan tuolla joella tule mitään.

Hiekasta tehty Frankfurt skyline 

Ja siellä se jengi vetää sateessa

Ihana pikku Liechtenstein

Meillä, niin kuin teilläkin, oli maanantai vapaa ja sen kunniaksi päätettiin ystävän kanssa vuokrata auto ja ajaa hurauttaa jonnekin missä kumpikaan ei ole koskaan ennen ollut. Lähin sellainen maa on Liechtenstein, vajaa 500km Frankfurtista etelään. Mitä muuten tiedätte kyseisestä maasta? Muuta kuin että se on lilliputtivaltio jossain Alpeilla? En mäkään tiennyt juuri muuta mutta aloinpa tehdä hieman taustaselvitystä kun sinne kerta päätettiin mennä. Jostain luin että se olis tosi kallis maa kuten naapurimaa Sveitsi (Liechtensteinissa muuten käytetään Sveitsin frangia) ja se meinas hillitä intoa, mutta ei se nyt niin järjettömän kallis ollut. Väittäisin että Suomi on kalliimpi.

Vaduz, Liechtensteinin pääkaupunki

Liechtensteinin pääkaupunki on Vaduz ja siellä asuu hurjat 5000 ihmistä! Koko maassa on ihmisiä yhteensä 36.000. Niiden ainoa virallinen kieli on saksa ja mun mielestä niiden saksa oli tosi helposti ymmärrettävää. Niillä on kyllä joku oma murre mutta turisteille ne puhuu ihan normaalia saksaa. Naapurivaltiot on Itävalta ja Sveitsi, mikään noista kolmesta maasta ei yllä meren rannikolle. Täysin sisämaassa siis ollaan. Alpithan siellä pääosin hallitsee ja Liechtensteinissakin on ainakin yksi, ilmeisesti aika suosittu Malbunin hiihtokeskus. Sveitsin ja Liechtensteinin rajana on suurimmaksi osaksi joki ja meidän hotellilta joka oli Triesenbergin kylässä 930m korkeudessa oli suora näkymä jokilaaksoon ja siis pääosin Sveitsiin joen toiselle puolelle.

Ruhtinaan linna

Kovin paljon nähtävyyksiä siinä maassa ei ole; Ruhtinaan linna on toki hieno, mutta ei sinne pääse sisälle koska Ruhtinas perheineen asuu siellä. Samoin kuin "Punainen talo" jonka turistiarvoa en täysin tajunnut. Se on punainen talo, ihan hieno joo, ollut paikallaan jo 1800-luvun puolivälistä, mutta ei sinnekään pääse sisään koska se on yksityisasunto. Parasta nähtävää siinä maassa on luonto, vaellusreitit pitkin vuoria ja ihan vaan se itse maa. Siellä lepää silmä ja sielu luonnon jylhyyttä katsellessa. 

Punainen talo

Liechtenstein on myös rikas maa, sillä on maailman alhaisin ulkomaanvelka, työttömyysprosentti on vaan 1.5 ja siinä maassa on alhaisen verotuksen takia enemmän rekisteröityjä yrityksiä kuin asukkaita. Oikea pikku paratiisi siis. Paitsi kun on sumuinen ja sateinen ilma, silloin se on aika surkean näköinen paikka. Parasta siellä on vuoret ja jos niitä ei näe, ei siellä oikein ole mitään niin kuin alla olevista kuvista voitte nähdä.

Kolmas yö vietettiin Ranskan Colmarissa jonne ajettiin Sveitsin kautta. Itse asiassa kolmipäiväisen viikonlopun aikana oltiin yhteensä viidessä maassa, Saksassa, Itävallassa, Sveitsissä, Liechtensetinissa ja Ranskassa. Neljän maan läpi ajettiin yhden illan aikana. On täällä Keski-Euroopassa vaan kaikki niin kivasti käden ulottuvilla. Paitsi kesä. Se on taas kadonnu jonneki päiväntasaajan tuolle puolen eikä näytä aikovan tulla takaisin anytime soon.

Tässä vielä muutamat kuvat iloksenne:

Näkymä hotellimme parvekkeelta. Joen toisella puolen Sveitsi.

Näkymä hotellin parvekkeelta pilvisenä päivänä

Rikkaan maan rikas katukello - Rolex tottakai!

Maisemia Ruhtinaanlinnaan johtavan vaellusreitin varrelta

Mökkejä matkalla Malbuniin

Malbunin hiihtokeskus - tällä hetkellä aavekaupunki kunnes kausi alkaa taas kesällä.

Christos anesti!

Hyvää pääsiäistä! Taas kerran. Viime viikonloppuna oli vuorossa ortodoksien pääsiäinen, kuukausi myöhässä meidän kalenterista. Mä pääsin ensimmäistä kertaa seuraamaan kreikkalaista pääsiäisjuhlaa kahdessa eri Frankfurtin kreikkalaisortodoksisessa kirkossa. Perjantaina oli ensin vuorossa "Epitafios" joka on pitkäperjantai-iltana järjestettävä Kristuksen kuoleman muistokulkue. Ensin mennään kirkkoon (joka on muuten tupaten täynnä, niin että istumapaikasta on turha haaveilla) laulamaan tunniksi monotonisella äänellä jotain veisua joka on niinkuin vuoropuhelua papin kanssa. Toimitus käytiin muinaiskreikaksi joten mulla on aika vähän sanottavaa niistä teksteistä. Pystyin mä sentään tekstiä seuraamaan ja laulamaan mukana ja sen mitä ymmärsin niin siellä vilahteli sellaisia perus kirkkosanoja ja kuolemasta puhuttiin jne. Sitten se meidän lappu loppui ja esilaulaja aloitti yksinlauluosuuden. Sitä kesti varmaan kanssa tunti. Mun kreikkalainen kaveri väitti että kyseinen esilaulaja on alan parhaimmistoa mutta oikeesti jos on vaan yksi sävel jota veisataan tunti varsinkin jos ei sanoista tajua mitään niin, noh, käy se pidemmän päälle voimille. Mulle toimii paremmin perus protestanttitoimitus selkeine osioineen jossa yleisö saa laulaa, rukoilla ja käydä ehtoollisella. Kuriositeettina oli kirkon etuosassa oleva Jeesuksen "hauta", sellainen ortodoksikirkon mallinen hökötys jossa oli ikoneita sisällä. Kirkon keskikäytävällä oli koko toimituksen ajan jono kun ihmiset halus päästä suutelemaan niitä ikoneja ja sit ne sai kukan terälehtiä joita ne saattoi myöhemmin heitellä sinne päälle.

Kun "jumalanpalvelus" tai miksi sitä nyt voi kutsua oli ohi lähdettiin me varsinaiselle epitafiolle eli muodostettiin se kulkue. Etunenässä meni Jeesuksen hauta, ristisaattue ja papit helistimiensä kanssa ja sitten me muut tuhat ihmistä kynttilät kourissa. Kyllä sakemannit oli ihmiessään kun yhtäkkiä kadulla kulki lauma hiljaisia ihmisiä kynttilöiden kanssa. Se oli aika kiva kokemus.

Lauantaina oli sitten vuorossa yökirkko. Sinne mentiin klo 23:00 taas kuuntelemaan sitä papin/esilaulajan laulantaa ja vähän ennen puoltayötä sammui kirkosta kaikki valot. Sitten alttarilta pappi lähetti eteenpäin kappaleen ikuista tulta suoraan Golgatalta (tai niin me ainakin uskotaan) ja sen jälkeen oli kiva katsoa miten se tuli levisi kynttilästä toiseen melkein valonnopeudella. Jos oltaisiin Kreikassa niin se kynttilä vietäis kotiin ja pyhää tulta sälöttäis jossain siihen tarkoitukseen varatussa rasiassa tai jossain öljylampussa josta se voi sitte tuoda valoa koko vuodeksi. Täällä piti tyytyä sammuttamaan tuohus kun ei sen kanssa ois kai taksiin päässy. Ja sitten puolen yön jälkeen mentiin taas pihalle niiden kynttilöiden kanssa ja kaikki kreikkalaiset tervehti toisiaan sanoen: Christos anesti (Kristus on ylösnousst) johon vastataan Alithos anesti (totisesti on). Sen jälkeen toimitus jatkuu vielä vaikka kuinka pitkään ja siellä kirkossa ois kai ollu jotain ruokatarjoiluakin puol kolmelta yöllä. Me poistuttiin ennen sitä.

Pääsiäissunnuntaihin kuuluu sitten vielä ylösnousemusateria jossa syödään kokonainen vuohi, tai ainakin osia siitä. Mä luulin että ne söis ennemmin lammasta mutta kaikilla joiden kanssa juttelin oli ollut vuohta pöydässä. Mulle iski eilen niin paha lampaanhimo että painelin lounaalle turkkilaiseen ravintolaan kun ei kutsua kreikkalaiselle lounaalle tullut. Illalla mulle toi myös yksi ihana kreikkalainen ystävä ylijäämiä heidän pääsiäispöydästään joten tänään mua odottaa vuohi-illallinen tzatzikin ja muiden lisukkeiden kera. Nam!

Tuolla kirkossa vietimme ylösnousemusjuhlaa ja yön pimeydessä puiston keskellä vellonut kynttilämeri oli hienoa katseltavaa

Ihan metsässä

Hei taas pitkästä aikaa! Oon pitänyt vähän luovaa taukoa kirjoittamisesta kun alkoi jutut loppua. Vappuna Suomessa käydessä kuitenkin usempi lukija kyseli tekstien perään (joku siis käy täällä, jee!) ja päätin sitten tuottaa tekstinä sen kaiken mikä mun pään sisällä on muhinu viimeisen reilun kuukauden. Nyt saattaa siis tulla monta tekstiä lyhellä aikavälillä joten käykäähän tsekkailemassa! Reissannut en ole muuta kuin yhden viikonlopun Lontoossa ja Suomessa ehdin käydä sekä pääsiäisenä että vappuna.

Eilen lähdin töiden jälkeen metsään. Suomalaiselle se nyt ei varmaan ole kovinkaan outoa ja ihmeellistä mutta täälläkin on metsää. Kerran yksiin juhliin mennessä en huomannut hypätä pois ratikasta oikealla pysäkillä ja seuraava pysäkki olikin keskellä metsää. Se oli mulle metsässä kasvaneelle niin outo näky että siitä asti on tehnyt mieli mennä käymään siellä metsässä. Tällä kertaa otin kuvia kanssa (tosin huonolaatuisia kännykällä). Täällä melkein mun takapihalla Etelä-Sachsenhausenissa on siis iso metsä ja sinne pääsee sporalla. Siellä metsässä on pari pikku järveä ja se on muutenkin ihan kuin Suomessa olis. Huvittavaa on sen sporapysäkin lisäks se, että niillä metsäpoluilla on nimet. Siellä on siis katukyltit puihin pultattuna joissa lukee niitten polkujen nimet. Saksalaista järjestelmällisyyttä taas kerran. Enpä ole ennen moista nähnyt. Taakse jääneitä on ne ajat kun voi vaan mennä metsään ja eksyä. Nyt on katukyltit ja kännykän navigaattorikin toimii metsässä tosi tiukan paikan tullen. Mutta oli siellä silti kiva samoilla ja tulen varmasti jatkossa viettämään enemmänkin aikaa mun lähimetsikössä. Katsokaa muuten myös kuvista miten pitkällä kevät täällä jo on. Suomessakin oli vappuna ihana ilma mutta eihän siellä puissa ole vielä lehden lehteä.

Raitiovaunu saapuu metsään.

Järvi metsän keskellä - eikös näytä ihan Suomelta?

Metsäpolut on nimetty ettei samoilijat vain pääse eksymään.

Nyt olen löytänyt täältä suomalaisen metsän ja sen lisäksi löysin myös muutama viikko sitten suomalaisen kaupan. Marimekon Frankfurtin liikkessähän olen asioinut jo iät ja ajat sekä ostanut Kaufhofilta Iittalan lasia mutta nyt menin ensimmäistä kertaa käymään Suomi-sopissa josta saa suomalaisia elintarvikkeita, juomia, makeisia ja jopa porontaljoja. Nyt on ihan turha raahata enää Salmaria suomesta kun sitä saa tuolta sopista halvemmalla kuin Alkosta koska täällä ei ole niin kovaa alkoholiveroa. Suklaita, sinappia, karjalanpiirakoita, Oltermannia, Reissumiesta ja hapankorppuja on myös turha kantaa laukussa koska ne kaikki löytyy mun läheisestä Suomi-sopista. Eihän mun kohta tartte enää ollenkaan käydä Suomessa kun Suomi on niin mukavasti läsnä täällä!