Aiemmin Espanjassa asunut, nykyään Saksassa asuva ja melkein Pariisiin muuttanut suomalainen kertoo kokemuksia elämästä Euroopassa ja vertailee kulttuureja ja kieliä samalla kun suunnittelee mihin maahan sitä seuraavaksi lähtisi asumaan tai edes käymään.

maanantai 6. toukokuuta 2013

Christos anesti!

Hyvää pääsiäistä! Taas kerran. Viime viikonloppuna oli vuorossa ortodoksien pääsiäinen, kuukausi myöhässä meidän kalenterista. Mä pääsin ensimmäistä kertaa seuraamaan kreikkalaista pääsiäisjuhlaa kahdessa eri Frankfurtin kreikkalaisortodoksisessa kirkossa. Perjantaina oli ensin vuorossa "Epitafios" joka on pitkäperjantai-iltana järjestettävä Kristuksen kuoleman muistokulkue. Ensin mennään kirkkoon (joka on muuten tupaten täynnä, niin että istumapaikasta on turha haaveilla) laulamaan tunniksi monotonisella äänellä jotain veisua joka on niinkuin vuoropuhelua papin kanssa. Toimitus käytiin muinaiskreikaksi joten mulla on aika vähän sanottavaa niistä teksteistä. Pystyin mä sentään tekstiä seuraamaan ja laulamaan mukana ja sen mitä ymmärsin niin siellä vilahteli sellaisia perus kirkkosanoja ja kuolemasta puhuttiin jne. Sitten se meidän lappu loppui ja esilaulaja aloitti yksinlauluosuuden. Sitä kesti varmaan kanssa tunti. Mun kreikkalainen kaveri väitti että kyseinen esilaulaja on alan parhaimmistoa mutta oikeesti jos on vaan yksi sävel jota veisataan tunti varsinkin jos ei sanoista tajua mitään niin, noh, käy se pidemmän päälle voimille. Mulle toimii paremmin perus protestanttitoimitus selkeine osioineen jossa yleisö saa laulaa, rukoilla ja käydä ehtoollisella. Kuriositeettina oli kirkon etuosassa oleva Jeesuksen "hauta", sellainen ortodoksikirkon mallinen hökötys jossa oli ikoneita sisällä. Kirkon keskikäytävällä oli koko toimituksen ajan jono kun ihmiset halus päästä suutelemaan niitä ikoneja ja sit ne sai kukan terälehtiä joita ne saattoi myöhemmin heitellä sinne päälle.

Kun "jumalanpalvelus" tai miksi sitä nyt voi kutsua oli ohi lähdettiin me varsinaiselle epitafiolle eli muodostettiin se kulkue. Etunenässä meni Jeesuksen hauta, ristisaattue ja papit helistimiensä kanssa ja sitten me muut tuhat ihmistä kynttilät kourissa. Kyllä sakemannit oli ihmiessään kun yhtäkkiä kadulla kulki lauma hiljaisia ihmisiä kynttilöiden kanssa. Se oli aika kiva kokemus.

Lauantaina oli sitten vuorossa yökirkko. Sinne mentiin klo 23:00 taas kuuntelemaan sitä papin/esilaulajan laulantaa ja vähän ennen puoltayötä sammui kirkosta kaikki valot. Sitten alttarilta pappi lähetti eteenpäin kappaleen ikuista tulta suoraan Golgatalta (tai niin me ainakin uskotaan) ja sen jälkeen oli kiva katsoa miten se tuli levisi kynttilästä toiseen melkein valonnopeudella. Jos oltaisiin Kreikassa niin se kynttilä vietäis kotiin ja pyhää tulta sälöttäis jossain siihen tarkoitukseen varatussa rasiassa tai jossain öljylampussa josta se voi sitte tuoda valoa koko vuodeksi. Täällä piti tyytyä sammuttamaan tuohus kun ei sen kanssa ois kai taksiin päässy. Ja sitten puolen yön jälkeen mentiin taas pihalle niiden kynttilöiden kanssa ja kaikki kreikkalaiset tervehti toisiaan sanoen: Christos anesti (Kristus on ylösnousst) johon vastataan Alithos anesti (totisesti on). Sen jälkeen toimitus jatkuu vielä vaikka kuinka pitkään ja siellä kirkossa ois kai ollu jotain ruokatarjoiluakin puol kolmelta yöllä. Me poistuttiin ennen sitä.

Pääsiäissunnuntaihin kuuluu sitten vielä ylösnousemusateria jossa syödään kokonainen vuohi, tai ainakin osia siitä. Mä luulin että ne söis ennemmin lammasta mutta kaikilla joiden kanssa juttelin oli ollut vuohta pöydässä. Mulle iski eilen niin paha lampaanhimo että painelin lounaalle turkkilaiseen ravintolaan kun ei kutsua kreikkalaiselle lounaalle tullut. Illalla mulle toi myös yksi ihana kreikkalainen ystävä ylijäämiä heidän pääsiäispöydästään joten tänään mua odottaa vuohi-illallinen tzatzikin ja muiden lisukkeiden kera. Nam!

Tuolla kirkossa vietimme ylösnousemusjuhlaa ja yön pimeydessä puiston keskellä vellonut kynttilämeri oli hienoa katseltavaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti