Aiemmin Espanjassa asunut, nykyään Saksassa asuva ja melkein Pariisiin muuttanut suomalainen kertoo kokemuksia elämästä Euroopassa ja vertailee kulttuureja ja kieliä samalla kun suunnittelee mihin maahan sitä seuraavaksi lähtisi asumaan tai edes käymään.

tiistai 13. elokuuta 2013

Karpathos

Tänä kesänä olin taas pari viikkoa lomalla Kreikassa. Mä en ikinä kyllästy siihen maahan koska joka vuosi voi käydä taas uudella saarella, jossa en ole ennen käynyt. Tällä kertaa oli vuorossa Karpathos. Se kuuluu Dodekanesian saariryhmään ja sijaitsee Kreetan ja Rodoksen välissä. Mä löysin sen saaren ihan sattumalta kun oltiin alunperin menossa Kreetalle ja syssa oli menossa Rodokselle ja sit katoin kartasta et mitähän siitä välistä löytyy jos vaikka treffattais. Syssaa menin lopulta ihan Rodokselle asti tapaamaan, mutta Karpathos jäi meidän matkaohjelmaan.



Karpathos on kapea ja pitkulainen saari jonka eteläosassa on pääkaupunki Pigadia (tunnetaan myös nimellä Karpathos), sekä kaikki muutkin merkittävämmät paikat. Pohjoisempana on vain traditionaalinen Olympoksen kylä ja sen jälkeen tiet aika pitkälti loppuvat ja ihan pohjoiskärkeen ei edes pääse. Meillä oli auto vuokrattuna koko ajan ja päästiin kivasti näkemään koko saari. Saarella on kolme bensa-asemaa mutta kahtena vikana matkapäivänä niistä oli kaikista bensa loppu. Laivaa odotellessa...



Karpathokselle pääsee laivalla tai lentäen Kreetalta ja Rodokselta. Mitään pakettimatkoja sinne ei ainakaan Suomesta järjestetä. Rodokselle lennettiin taas sillä kivalla propellikoneella jolla viime vuonnakin pääsin lentämään pitkin ja poikin Dodekanesiaa (ks. teksti Syros-Patmos-Leros-Rodos) ja Kreetalta matkattiin Karpathokselle laivalla. Ainoa ero viime vuoteen oli että tällä kertaa me otettiin hytti, laivamatka kun kesti n. seitsemän tuntia. Ja kyllä muuten kannatti. En tiedä miksei viime vuonna tullut mieleen. Nyt ei tarttenu kuunnella kovaäänistä tv:n älämölöä tai palella pauhaavan ilmastoinnin alla. Kävi siellä hytissäkin kova puhallus mutta siellä saattoi sentään kietoutua peiton alle lämmittelemään.


Finikin pieni kalastajakylä sijaitsee saaren lounaisosassa ja sieltä saa taatusti tuoretta kalaa. Ainoa vaan että kannattaa olla kreikkalainen jos haluaa ihan sitä viimeksi merestä nostettua fisua. Katseltiin yhtä kalavitriiniä ja valkattiin kaloja ja mun huomion kiinnitti yksi muhkean näköinen vonkale. Tarjoilija sanoi kreikkalaiselle matkaseuralaiselleni ettei kannata ottaa sitä, se ei ole hyvä. Kun istuttin jo pöydässä ja venailtiin meidän kalojen valmistumista, tuli vitriinin luo joku ulkomalaainen pariskunta, ehkä saksalaisia. Ne ihastu kanssa siihen kalaan jonka mä oisin halunnu, sama tarjoilija poimi sen sieltä vitriinistä vailla kommentteja ja vei sen keittiöön grillattavaksi.

Finiki oli niin ihana että päätyi koko blogin tunnuskuvaksi
Olympoksen kylä
Olympoksen kylä sijaitsee pohjoisessa vuorilla ja siellä on alle 800 asukasta. Suurin osa asukkaista on vanhenevaa väestöä ja kylän naisilla on tapana pukeutua traditionaalisiin pukuihin. Yleensä ne rouvat istuu jossain portailla myymälöidensä edustalla ja tekee käsitöitä. Kaunis kylä, mutta aika rankka paikka asua. Siellä ei ole lääkäriä, eikä paljon muitakaan palveluja. Autolla pitää mennä joka paikkaan pitkin mutkittelevaa vuoristotietä. Kaikki kolme bensa-asemaa sijaitsee saaren eteläosassa. Ja jos sinne asti ajaa ja bensa onkin loppu, niin mitäs sitte?

  

1 kommentti:

  1. Ihania kuvia jälleen. Harmi etten Rodokselta ehtinyt tsekkaa saarta. Ehkä ensi kesänä!

    VastaaPoista