Mä oon aina pelännyt että tulisin niin kipeäksi että joutuisin sairaalahoitoon. Tähän asti en onneksi ole joutunut Suomessa sairaalaan muuta kuin tapaamaan sukulaisia ja kerran olin pari kuukautta siellä töissä. Nyt kuitenkin tuli sellainen tilanne että mä jouduin leikkauspöydälle, mutta onneksi mun nykyinen sairasvakuutus (jolla ei ole enää mitään tekemistä Kelan kanssa) sallii valita itse lääkärin, sairaalan ja maan. Mä valitsin yhden alan spesialistin Lontoosta ja pakettiin kuului sitten pari yötä yksityisessä sairaalassa täällä dearien ja darlingien maassa. Ja voi hyvänen aika että musta pidettiin siellä hyvää huolta!! Voitteko kuvitella että mulla on ikävä sairaalaan? Varsinkin niitä sairaalan ruokia. Oletteko koskaan kuulleet että joku kaipaa sairaalasta ruokia?
No, näillä täkäläisillä ruuilla ei ollut mitään tekemistä Meilahden vihreiden soossien ja muovisten nokkamukien kanssa. Siellä sairaalassa oli ihan oma catering-osasto joka toimitti posliiniastioista hopeakupujen alla tarjoiltujen annosten menut aina etukäteen ja niistä sai sitten rastia mitä kaikkea seuraavalla ateriallaan halusi syödä. Harmi, että ekana iltana leikkauksen jälkeen oli kurkku niin kuiva päivän paaston jälkeen (ja muutenkin oksettava olo) että herkullinen savulohisandwich vaan takertui kurkkuun enkä saanut siitä sen ansaitsemaa iloa irti. Alla kuitenkin muutama todiste herkkuruuista kuvien muodossa. Ja noi on siis mun omia valintoja, ois sieltä saanu raskaampaakin settiä niin halutessaan, mutta mä tykkään kasvispitoisesta ja suht terveellisestä ruuasta.
No, näillä täkäläisillä ruuilla ei ollut mitään tekemistä Meilahden vihreiden soossien ja muovisten nokkamukien kanssa. Siellä sairaalassa oli ihan oma catering-osasto joka toimitti posliiniastioista hopeakupujen alla tarjoiltujen annosten menut aina etukäteen ja niistä sai sitten rastia mitä kaikkea seuraavalla ateriallaan halusi syödä. Harmi, että ekana iltana leikkauksen jälkeen oli kurkku niin kuiva päivän paaston jälkeen (ja muutenkin oksettava olo) että herkullinen savulohisandwich vaan takertui kurkkuun enkä saanut siitä sen ansaitsemaa iloa irti. Alla kuitenkin muutama todiste herkkuruuista kuvien muodossa. Ja noi on siis mun omia valintoja, ois sieltä saanu raskaampaakin settiä niin halutessaan, mutta mä tykkään kasvispitoisesta ja suht terveellisestä ruuasta.
savuohisandwich, hedelmäsalaatti ja iltatee |
aamiainen - huom. pain au chocolat (se oli lämmin) |
lounas - toi pasta oli tai-vaal-lis-ta |
illallinen - tossa etualalla on avokadosta ja jokiravuista tehty kakkunen |
mustaherukkajäde :) |
Sitten siellä sairaalassa oli ihan mielettömän paljon henkilökuntaa ja todella henkilökohtainen palvelu. Ihan jo alkaen siitä kun saavuin paikalle niin vastaanoton täti tiesi heti kuka mä olen ja mitä sieltä haen kun vaan ilmoitin nimeni. Sain odottaa hetken odotushuoneessa, joka näytti enemmänkin jonkun ison kartanon seurusteluhuoneelta antiikkihuonekaluineen ja hienoine tauluineen. Sitten paikalle tuli nuori mies jonka ainoa tehtävä oli noukkia mut sieltä aulasta ja eskortteerata mut mun huoneeseen. Näin sen toistamiseen sairaalasta poistuessa. Mulle oli annettu oma nimikkohoitaja mutta sen lisäksi mua kävi sen ja yökön lisäksi katsomassa ainakin kolme-neljä muuta hoitsua. Kaikki eri maalaisia. Oli intialaista, afrikkalaista, venäläistä, aasialaista ja jopa yksi suomalainen, josta kuulin vaan äänen käytävällä, mutta en kyennyt juoksemaan perään. Oma hoitaja vahvisti että siellä tosiaan on yksi suomalainen töissä.
Sitten oli verimies; sen ainoa homma oli kulkea ympäriinsä ottamassa jengiltä verinäytteitä. Hoitsut ei tehny sitä. Niin, ja hoitsut ei koskenu myöskään ruokaan vaan kaksi eri catering-henkilöä vuoroitteli siinä hommassa. Anestesiahoitaja oli saksalainen, leikkaava lääkäri kreikkalainen. Lääkärillä oli kierroksillaan aina mukana yks hoitsu jonka funktio ei mulle selvinny. Se ei ollu kukaan niistä jotka oli hoitanu mua, se vaan nökötti siinä mukana ja katsoi. Sitten anestesiahoitajan lisäksi siellä nukutussalissa oli joku äijä joka vaan pisti sen neulan mun käteen josta sitten anestesiahoitaja pumppasi unettavat lääkkeet. En tiedä kuinka monta tyyppiä itse leikkauksessa oli läsnä. Luonnollisesti kaikki sairaalahuoneet oli yhden hengen huoneita. Eihän sitä nyt niin heikossa tilassa sovi joutua johki halliin jakamaan huone viiden muun kanssa.
Nyt mä sitten vaan makoilen ja toivun mun rankasta sairaalakokemusessta. Ahh pääsispä takas sairaalaan!
Ai niin, unohdin sanoa että sairaalassa oli myös aika laaja viinilista. Itse olin niin vähän aikaa ja niin pumpattu täyteen lääkkeitä ettei maistunut, mutta jos ois ollu pidempään niin ois voinu tilata palan painikkeeksi lasin viiniä. Tai pullon shamppanjaa!
Ai niin, unohdin sanoa että sairaalassa oli myös aika laaja viinilista. Itse olin niin vähän aikaa ja niin pumpattu täyteen lääkkeitä ettei maistunut, mutta jos ois ollu pidempään niin ois voinu tilata palan painikkeeksi lasin viiniä. Tai pullon shamppanjaa!
Pikaista paranemista <3 ainakin hoidat tilanteet tyylillä loppuun asti ;). Ja kudos tuolle vakuutukselle kans..!
VastaaPoistaHarmi, etten saa herkkuruokia näkyviin?! Kysymykseni on, että mitä ne kaikki hoitsut siis teki? Taitaa olla maan vaihto edessä, kun kuullostaa niin houkuttelevalta! Parane pian!
VastaaPoistaAina noiden kuvien kanssa, jokos nyt näkyy?
PoistaNo hoitsut mittaili verenpainetta ja vaihto tippapusseja ja mun lakanoita ja jako lääkkeitä ja tuli aina nappia painamalla paikalle. Ja vaihto laastarit haavojen päälle ja kerto mitä saan ja en saa tehdä yms kaikkee hoitsuhommaa. Ja pakotti pitämään tukisukkia jaloissa!! :)
Tukisukat ja pullo champagnea olis toiminut mulle! Harmi etten päässyt moikkaa sua sinne. Hyvältä näytti ne safkat muuten! Nyt sit vaan laput korville ja ulkoilua ja paranemisia!
VastaaPoistat.guru