Kukkaostoksilla Frankfurtissa

Saksalainen asiakaspalvelu on tunnetusti omaa luokkaansa. Sen sain taas huomata. Nää besserwisserit tuntuu oikein nauttivan asiakkaan kyykyttämisestä. Ei riitä, ettei palvelua heru, lisäksi pitää joka kerta muistaa kertoa että asiakas on aina väärässä.

Sunnuntaina oli kahden ystävättäreni yhteinen syntymäpäiväbrunssi jonne minut oli kutsuttu. Ajattelin viedä molemmille neidoille lahjaksi kimpun ruusuja. Mutta kylläpäs oli taas taistelun takana nekin ruusut. Lähellä kotiani on yhdellä kadulla toisiaan vastapäätä kaksi kukkakauppaa. Tähän asti olen aina käynyt siinä toisessa (ei moitteita) mutta tällä kertaa, kun oli sunnuntai ja olin jo siitä toisesta selvittänyt että ovat auki yhteen asti, niin päätin mennä sinne.

Valitsin kaksi nättiä ruusukimppua ja menin sisälle maksamaan. Pyysin että kukkatäti voisi kääriä ne minulle lahjaksi sopivaan pakettiin, vaikka sellofaaniin. Hän sanoi että ei hän sellaista tee, mutta voi sitoa ne kimpuksi lisäten jotain heinää, putsata varret ylimääräisistä lehdistä jne mutta se maksaa sitten viisi euroa. Sanoin etten halua mitään sidottua kimppua, ihan vaan nuo ruusut nipussa mutta nätissä paketissa mistä näkee mitä siellä on. Saksassa on kukat tosi halpoja ja ne ruusut maksoivat 4.90 euroa nippu. Mielestäni on hiukka liioiteltua maksaa vitonen pelkästä paketoinnista.

Vastentahtoisesti emäntä sitten kaivoi esille vihreää kukkapaperia josta hän taitteli käärön toisen ruusunipun varsien ympärille sitoen sen paperinarulla. Kun se oli tehty, sanoin että niin tuo toinen kanssa. Siitäpä vasta jupina alkoi. Rouva ilmoitti minulle että tämän palvelun saat vain tänään, ei ole normaali käytäntö, ymmärrätkö että tämä on nyt poikkeus. Älä tule tyttö ensi viikolla sitten vaatimaan samaa palvelua, koska sitä et tule saamaan. Tämä on Ausnahme, poikkeus! Ai jaa, sehän on toki todella epätavallista että ihmiset ostaisivat kukkia lahjaksi. Miten tulinkin vaatineeksi tuollaista suunnatonta palvelua! Ei pelkoa, mamma, tämä oli myös poikkeus että tulin sinun kukkakauppaasi (ei muuten ollut varmasti sen oma kauppa). Ensi kerralla menen taas kadun toiselle puolelle jossa palveluun kuuluu anelematta lahjapaketointi yhden euron lisähintaan. Ja niillä on siellä sellofaania. Narun värinkin saa valita itse.

Toinen hyvä muisto on ensimmäiseltä vuodelta täällä kun yritin varata aikaa silmälääkärille. Soitin työpaikkalääkäriltä saamaani numeroon varatakseni ajan Dr. Brüggemannille. Kysyin heti puhelun alkuun, että voinko puhua englantia, koska saksani ei ollut siihen aikaan vielä kovin hyvää. Vastaanottovirkailija sanoi, ettei puhu englantia, joten saksalla nyt vaan pitää mennä. Ok, halusin siis varata ajan Dr. Brüggemannille. Virkailija alkoi kysyä vaikeita kysymyksiä sairasvakuutuksesta ja mitä se kattaa ja sain ymmärtääkseni sanottua että sellainen kyllä löytyy ja se kattaa kaiken. Sitten hän mainitsi sanan Allgemeinmedizin - yleislääketiede ja vastasin vaan että joojoo, vakuutus kattaa kaiken kun tosiaan luulin että siinä vaiheessa oli vielä vakuutuksesta kyse.

Kun saavuin lääkäriasemalle, sain heti alkuun täytettäväkseni asiakaskortin ja hetken odotettuani minut istutettiin Dr. Brüggemannin eteen. Sympaattinen mieshenkilö kysyi että mikäs minua vaivaa. Sanoin, ettei nyt varsinaisesti mikään vaivaan mutta uusia silmälaseja olisin vailla. Jaa, no sitten sinun pitää mennä minun vaimoni vastaanotolle, Frau Dr. Brüggemannille, joka on silmälääkäri. Itse olen yleislääkäri. Vaimo löytyi viereisestä huoneesta ja hänellä ei ollut sillä hetkellä ketään potilasta joten pääsin suoraan sinne. Piti vaan ensin käydä vastaanoton kautta täyttämässä uusi potilaskortti, sillä näillä kahdella lääkärillä on eri potilaskunta. Ja mitä tähän sanoo vastaanottovirkailija? Alkaa haukkua mua siitä että tuhlaan hänen arvokasta aikaansa kun hän saa nyt uudestaan syöttää tietoni systeemeihinsä ja hänhän kysyi puhelimessa että haluanko yleislääkärin vastaanotolle ja minä vastasin kyllä. Niin, ja minähän sanoin puhelimessa etten puhu kovin hyvää saksaa että onkos tämä nyt kuitenkaan mun syy?

Kuinka usein teille on käynyt että kaksi samannimistä lääkäriä ottaa vastaan potilaita samalla lääkäriasemalla mutta ihan eri aiheesta? Eikös siinä ole jo valmiina kaaoksen ainekset ja varmasti en ole ainoa jolle on sattunut moka. Tai ehkä mä just olen ainoa ja nyt noiden saksalaisten mielestä ihan idiootti kun en sitäkään tiennyt. Lääkärit olivat molemmat todella mukavia mutta niiden pitäis kyllä hankkiutua siitä vastaanottovirkailijasta eroon mitä pikimmiten. Tai ehkä se on jo jääny eläkkeelle. Tästä on jo muutama vuosi aikaa. Sattumalta tämäkin räksyttäjä oli about 6-kymppinen nainen.

Kolmas tarina on itsepalveluravintola Vapianosta, jota inhoan. Sehän taitaa löytyä nykyään Suomestakin. Menin sinne kerran kaverin kanssa syömään ja tilasimme salaatit. Minä halusin Caesar-salaatin ja kaverini fetasalaatin. Sanoimme, että fetasalaatti otettaisiin ilman mitään valmista kastiketta, koska kaverini halusi lisätä siihen itse vain öljyä ja etikkaa. Saksassa salaatit aina ui jossain kastikkeessa ja se on aika ällöttävää. Sitten seisomme itsepalvelujonossa odottamassa että mamma (juu, tämäkin kuuskymppinen) sekoittaa meille salaatit. Hän oli ymmärtänyt väärin ja teki Caesar-salaatin ilman kastiketta ja sitten kysyi että mikäs kastike siihen fetasalaattiin laitetaan. Sanoimme, että ei, sen piti olla se fetasalaatti joka tulee ilman kastiketta ja Caesar-salaattiin tietty Caesar-kastike. Eihän sitä muuten voi Caesariksi kutsua. 

Nainen tuohtui ja alkoi väittää että me olimme tilanneet väärin. Sitten hän kysyi että pitääkö hänen nyt todella kaataa ne caesarinlehdykät takaisin kulhoon ja sekoittaa sinne kastike? No niin teidän ilmeisesti pitää tehdä kun sitä ei tullut heti tehtyä. Jupinan saattelemana hän korjasi virheensä mutta meille ei jäänyt epäselväksi että me olimme väärässä ja se oli meidän syy että rouva joutui tekemään ylimääräistä työtä meidän väärin tilattujen salaattiemme eteen.