Seikkaululoma Balilla

No eihän se meidän Balin loma vielä tohon yhteen viikkoon loppunut. Kun urheilut oli urheiltu, oli aika muuttaa Sanuriin ja ottaa vielä muutama päivä "rennosti". Oltiin kyllä niin vauhti päällä että aika vähän sitä rentoilua tuli lopulta tehtyä. Balilaisen pyhäpäivän takia meidän edelliselle viikolle sovittu pyöräilyretki siirtyi tähän omaloma-osioon, lisäksi oltiin jo varattu koskenlaskuretki ja yhtenä päivänä käytiin pussailemassa delfiinejä. Kun oli neljäksi päiväksi noinkin väljä ohjelma, niin tilattiin yhtenä päivänä sen edellisen paikan personal trainer vielä kertaalleen meitä rääkkäämään.

Ja taas piti päästä urheilemaan.

Sanurissa meillä oli taas hieno villa majapaikkana ja sielläkin oli kylpyhuone puoliksi ulkona. Tuntui olevan trendi Balilla, sen lisäksi että kylppäri oli aina melkein isompi kuin itse huone. Meidän kylppärissä kävi kaikkia kivoja vieraita, kuten sammakoita, gekkoja, kastemato ja jotain hyönteisiä. 

meidän viidakkokylppäri

suihkukaveri

ja näitähän riitti

Sanur on vähän pienempi ja rauhallisempi alue kuin Seminyak, mutta ei sekään mikään kadonnut paratiisi ole. Siellä on hotelleja rivissä pitkin rantaviivaa ja pääkadulla on vieri vieressä ravintoloita, baareja, kauneushoitoloita, krääsäkauppoja yms. Ruoka oli kyllä hyvää ja halpaa ja rannalta löytyi myös tosi kauniita ja rauhallisempia alueita.

Meidän koskenlaskureissu oli tosi kiva, mutta ei se ollut kyllä mitään verrattuna Costa Ricaan jossa laskin koskea muutama vuosi sitten. Joki oli Balilla tosi kapea ja matala sekä täynnä isoja kiviä joihin törmäiltiin non-stop. Ei siinä oikeastaan tarttenu meloa lainkaan kun törmäiltiin vaan menemään kiveltä toiselle. Parasta retkessä oli kuitenkin laskun loppupuolella ollut neljän metrin putous. Se oli tosi kiva. Ilman sitä olisi kaduttanut koko retki.

Noni, se ois menoa nyt!

Ja opas vaan seisoo ja nauraa kun me muut kiljutaan keuhkomme puhki. Se laskee ton kerran päivässä, kuusi kertaa viikossa.

Mun koivet on siinä oikealla.

Delfiiniretki oli myös kiva. Meidän delfiineille oli pygätty kelluva allas keskelle merta ja siellä oltiin pienissä ryhmissä aina yhden delfiinin kanssa kerrallaan. Kuubassa olen jo kertaalleen uinut delfiinien kanssa ja siellä me silloin oltiin kaikki siellä samassa altaassa useamman delfiinin kanssa ja ihan oikein uitiin niiden kanssa. Balilla me seistiin altaan sivustalla olevalla korokkeella ja Nemo-niminen nuori Delfiini kävi meitä sitten vuorotellen pussailemassa ja viihdyttämässä. 

Delfiiniystävämme Nemo

Minä ja Nemo vähän pussaillaan.

Nemo tykkäs kans pelata korista.

Pyöräretki oli sitten se kohokohta jota olin odottanut jo loman alusta asti. Se oli koko päivän kestävä retki Ubudin maaseudulla ja retken aikana käytiin tutustumassa kahviplantaaseihin, paikalliseen traditionaaliseen kotiin sekä riisipeltoihin. Varsinkin se paikallinen koti teki vaikutuksen. Se oli ihan kamala! Köyhä, likainen, ankea, mutta silti meille sanottiin että ihmiset niissä kylissä on tosi onnellisia. Kukaan ei ole kateellinen toisilleen ja jos jollain on joku ongelma, kaikki muut kyllä tietävät sen, mutta muut tulevat myös joukolla auttamaan ja selvittämään ongelman. 

Fillarit parkissa riisipellon laidalla.

Pyöräretki alkoi aamupalalla näissä maisemissa.

Kahviplantaasilla kalleimman kahvin pavut käy tämän sivettikissan ruuansulatuskanavan läpi. Yäk, ei kiinnosta kyllä sitä kahvia maistaa.

Saatiin myös tee- ja kahvimaistiaiset

Jokaisessa traditionaalisessa kodissa on selkeä järjestys siinä missä päin tiluksia kukakin asuu. Normaalisti perheen nuorin poika jää vaimonsa kanssa asumaan vanhempiensa luo. Naimattoman tyttären huone on lähinnä ulkoporttia, siitä kun on sitten lyhyt matka miehen matkaan kun kosija tulee. Yksi huone on pyhitetty vainajille ja siellä olevassa sängyssä nukkuvat vain kuolleet. Ja joka talolla on oma temppelialue jonne pystytetään muistomerkit kuolleille. Keittiö on yhteinen, mutta kun taloon tulee uusi miniä, avataan keittiön seinään uusi ovi, josta miniä voi sitten kulkea. Ja talolla tarkoitetaan tässä rykelmää erillisiä pieniä rakennuksia jotka ovat kaikki samassa pihapiirissä.

Kuolleiden osasto. Tuossa sängyssä ne nukkuu ennen hautaan menoa ja siihen ei ole muilla asiaa.

Keittiö

Temppeli. Sinne me ei saatu mennä koska emme ole kyseisen perheen jäseniä.

Vanhusten makuuhuone

Nuorimman tytön huone. Se oli ihan oikeassa länsimaisen tyylisessä talossa, ulkoportin vieressä tietenkin.

Kylpyhuone. Tai ehkä vaan vessa. Mä toivon että ne kylpee jossain muualla.

Takapihan jätekasa

Oli kyllä kaiken kaikkiaan tosi mielenkiintoinen fillariretki ja koko loma Balilla. Nähtiin ja koettiin paljon ja varmasti palaamme vielä. Sit kun ne about kymmenen muuta mun matkalistalla olevaa maata on käyty läpi.

No, pitihän sitä sit totakin kokeilla.