Päivä Montenegrossa

Me oltiin kaiken kaikkiaan aika laiskoja Kroatiassa eikä ravattu katsomassa nähtävyyksiä ja uusia paikkoja joka päivä. Oltiin loman ja levon tarpeessa molemmat ja vaihtelu hotellin rannan ja uima-altaan välillä oli meille aika riittävää aktiviteettiä, sen lisäksi että yritettiin joka illaksi löytää uusi kiva illallisravintola. Yhdessä asiassa olin kuitenkin ehdoton; mä halusin käydä Montenegrossa. Jos kerran niin lähelle menee, on mun mielestä rikos olla menemättä rajan yli perille asti.

Tuolta mentiin Kroatian eteläkärjestä Herceg Novin ja Bijelan kautta Kotoriin ja sieltä Budvaan. Takas tultiin Tivatin kautta ja lautalla takas Bijelaan. (kuva: Lonely Planet)

Ensimmäinen pysähdys ja korealainen matkaopas lippunsa kanssa tunkemassa mun kuvaan.

Sen sijaan että ois vuokrattu oma auto ja lähdetty ummikkoina pyörimään me päätetiin ottaa valmis päivän kiertoajelu, joka oli kyllä tosi kannattava teko. Meidät haettiin hotellilta klo 8:40 ja paluu oli joskus kuuden pintaan illalla. Väliin mahtui pidemmät, parin tunnin pysähdykset Kotorissa ja Budvassa, sekä pari "kodak moment" -pysähdystä kivoilla näköalapaikoilla. Takas tullessa säästettiin monta ajokilometriä kun oikaistiin yhdessä kohtaa autolautalla. Kotorissa meillä oli paikallinen opas kertomassa vähän historiasta ja yleisesti Montenegrosta ja autossa mukana kulki kroatialainen opas.

Kotorin vanhan kaupungin muurit. Ne jatkuis tonne pitkälle vuorten huipulle asti, ei vaan ollut aika kiivetä tällä kertaa ylös asti.

Mä en oikeastaan osannut odottaa Montenegrolta mitään, halusin vaan mennä sinne kun se on siinä vieressä ja että sais leiman passiin (mitä ei ees saatu!). Toinen vaihtoehto olis ollut päivä Bosniassa mutta Montenegro kuulosti eksoottisemmalta ja molempia reissuja ei ehditty laiskottelultamme tehdä. Montenegro oli ihan mielettömän positiivinen yllätys meille molemmille. Se on kaunis, siellä on vanhat, muurien ympäröimät  kaupungit sekä Kotorissa että Budvassa. Siellä oli juuri päättymässä Exit-festivaalien jatkotapahtuma Sea Dance festarit, jossa mm Jamiroquai oli esiintynyt pari päivää aiemmin. Sieltä sai hyvää ruokaa, siellä oli hyvät shoppailumahdollisuudet ja sieltä löytyi vauhdikas Beach club jossa keskellä päivää DJ soitti hyvää bilemusaa ja meno oli sen mukainen. Ja siellä oli oikeita hiekkarantoja.

Tuon rannan tuntumassa ne festivaalit ois ollu.

Muutamia mielenkiintoisia faktoja Montenegrosta: virallinen valuutta siellä on euro (!). Vaikka ne ei edes kuulu EU:hun. Ne on vuonna 1996 saanu Saksalta luvan ottaa valuutakseen Saksan markan ja sitten euron myötä kun Saksa siirtyi euroon niin nuokin ryökäleet siirtyi. En tiedä kuinka on mahdollista. Myös Kosovossa virallinen valuutta on euro. Nyt kuulemani mukaan Montenegron EU-neuvotteluja hidastaa se, että niiden pitäs ensin luopua eurosta jotta ne sit vois liittyä ensin EU:hun ja jossain vaiheessa sitten anoa pääsyä mukaan rahaliittoon. Virallisesti. Montenegro itsenäistyi vasta vuonna 2006. Niiden kieltä, Montenegroa (joka on about sama kuin Serbokroatia ja kaikki muut Balkanin kielet - jokainen maa vaan nimesi Jugoslavian hajoamisen jälkeen kielensä/murteensa uusiksi) kirjoitetaan kaksilla eri aakkosilla. Ortodoksit käyttää venäjän kaltaisia kyrillisä aakkosia ja muut "normaaleja" latinalaisia aakkosia. Vaikka ortodokseja on yli 70% väestöstä, musta näytti kuitenkin että yleisempää on noi latinalaiset aakkoset. Montenegrossa on asukkaita Frankfurtin verran, reilu 600.000.

Budvan vanhan kaupungin muurit

Budvan uutta kaupunkia

Kaiken kaikkiaan tosta reissusta leimahti vaan kipinä käydä uudestaan sekä Kroatiassa että Montenegrossa (siellä meillä oli ihan liian vähän aikaa) ja sen lisäksi käydä kaikissa muissakin ympäröivissä valtioissa. No, ei ehkä Albaniaan ole niin kova hinku mutta ne entiset Jugoslavian valtiot. Ainakin Bosnia, jos ei muuta, koska siellä on kuulemma hyvät shoppailumahdollisuudet ja aina ale.