Dubrovnik ja Angie

Maailma on täynnä niin ihania paikkoja ja taas on löytynyt uusi alue jossa käyminen vaan sytytti tulen mennä sinne uudestaan ja monta kertaa ja kaikkiin naapurimaihin kans. Oltiin nimittäin syssan kanssa juuri viikko Kroatiassa. Vihdoin! Tästä on puhuttu monta vuotta mutta aina on tullut väliin joku muu reissu tai rahapula tai jotain. No nyt se on nähty. Tai siis pieni kaistale sitä pitkää, kapeaa maata Balkanilla Välimeren rannikolla.

Loma alkoi räjähtävästi mun 40-vuotissynttäreillä Frankfurtissa ja sitä seuraavana päivänä (ammattimaisesti vasta iltalennolla) lähdettiin Dubrovnikiin. Juhlat oli mahtavat, harmi vaan ettei Suomesta päässyt kukaan muu tulemaan kuin syssa. Alla tyylinäytettä siitä miten juhlakalulla tanssikoipi toimii vielä tässäkin iässä.

Ei ole mun koti vaikka baarista kirjahylly löytyykin

Loman alkuun olin varanut Dubrovnikista, Lapadin niemennokasta upean viiden tähden Dubrovnik Palace hotellin jotta saatiin ensin kunnolla levätä pari päivää ja tottua maisemiin. Se oli ihana paikka ja sieltä oli aivan mahtavat näköalat merelle ja taustalla siintäville vuorille. Itse Dubrovnikin vanha kaupunki on muurien ympäröima suht pieni paikka ja valitettavasti ihan liian täynnä turisteja. No, ollaanhan mekin samalla asialla mutta vähempikin väenpaljous riittäisi. Varsinkin kun sinne tulee päivittäin isoilta risteilyaluksilta tuhansia ihmisiä ihan vaan päiväksi pällistelemään nähtävyyksiä. Ja miksi ihmeessä turistin pitää aina näyttää turistilta vaellussandaaleineen, reisitaskushortseineen ja I love Ibiza -lippiksineen? 

Syssa oli tilannut yllätykseksi hotellihuoneeseen mulle synttäriskumpat

Näkymä meidän parvekkeelta

Hotellimme uima-allas

Dubrovnik oli se paikka jonka halusin nähdä mutta ei me nyt siitä saatu ihan niin hyvin kiinni kun ois voinut.  Kaunistahan siellä on joka paikassa, todella vihreää ja mua jaksaa aina viehättää vuoret ja meri -yhdistelmä kun olen yleensä tottunut näkemään niitä vain joko tai muodossa. Onneksi kroatialainen kollega oli suositellut mulle Cavtatia jonne mentiin sitten loppuviikoksi, mutta siitä lisää seuraavassa blogipostauksessa. 

Ruoka oli Kroatiassa todella hyvää ja vielä ainakin suurimmassa osaa ravintoloita suht edullista. Varsinkin merenherkuista pitävälle se on paratiisi. Tosin nyt oli joka ravintolassa tarjolla myös kasvisruokaa, jota ei kuulemma vielä kymmen vuotta sitten löytänyt noista maista etsimälläkään. Toki sieltä lihaakin sai mutta me keskityttiin pääosin kalaan ja äyriäisiin.

Kasvisruokaa on nykyään tarjolla ja varsin herkullista vielä

Reissun kommellus tapahtui sitten kun oltiin matkalla Dubrovnikista Cavtatiin. Päätettiin ottaa kovasta hinnasta huolimatta taksi, kun bussilla se olisi ollut liian hankalaa. Taksit oli muuten siellä Suomen hinnoissa. Todella kallista ja selkeästi mitoitettu turistien kukkaroille. Ehkä paikallisille raksuttaa eri mittari. Noh, oltiin matkattu kohti Cavtatia kymmenisen minuuttia kun matkanteko yhtäkkiä lakkasi edessä olevan tiesulun takia. Meidän auto oli ehkä kolmantena jonossa ja näimme hyvin että siellä oli läjä poliiseja estämässä autojen kulkua. Ajateltiin että se on vaan muutaman minuutin tietöistä tai vastaavasta johtuva tilapäinen pysähdys (Dubrovnikista Cavtatiin menee vaan yksi tie jossa on vaan yksi kaista molempiin suuntiin) mutta ei se niin ollutkaan. 

vasemmalla meidän taksi, edessä seisoskelemassa meidän kuski

Meidän taakse muodostunut jono jo muutaman minuutin odotuksen jälkeen

Jossain vaiheessa mittarin vielä raksuttaessa meidän taksikuski meni kysymään poliiseilta että mikä mättää. No, arvaatteko? Cavtat on pieni kylä ihan lähellä Dubrovnikin lentokenttää, kaupungin ja kentän välissä siis. Ja sieltähän oli tulossa itse rouva Saksan liittokansleri Merkel lentokentältä Dubrovnikiin Balkanin maiden johtajien suurkokoukseen. Ihan tasan just silloin kun me istuttiin kalliissa taksissa.

No, ihan hyvät näkymät meillä oli siellä tien vieressä seisoessa

Meille sanottiin että siinä menee vähintään 20 minuuttia, luultavasti enemmän. No, ei siinä auttanu kuin hypätä ulos ja mennä tien viereen nojailemaan ja odottelemaan. Taksikuskille sanoin ettei kyllä meillä ole varaa antaa mittarin raksuttaa koko aikaa ja hän ystävällisesti sammutti sen. Kaiken kaikkiaan odotus oli nimittäin melkein 40 minuuttia. Onneksi ei oltu siinä kohtaa viime tingassa matkalla lentokentälle.

Siellä sitä Merkelin saattuetta tulee. Oli varmaan 20 mustaa autoa ja muutamat poliisiautot päälle

Meneeköhän itse Angie tuossa autossa?