Ticot ja Nicat

Noniin. Kaikki kiva loppuu aikanaan, niin myös tämä superloma. Mukavaa on ollut ihan joka päivä ja mun kasvoille on nyt jumittunut sellainen "olen onnellinen" hymy. Taytyy pyyhkiä se pois ennen Saksaan laskeutumista. Siellä ei sovi hymyillä, hulluksihan ne muuten luulevat.

Mulla on muuten nyt Silver status mun Aegean airlines kortissa ja sillä irtoaa premier access. En juntti tajunnut ja jonotin muun rahvaan kanssa Frankfurtissa turvatarkastukseen mutta Newarkin kentällä mulle sanottiin että voit menna tuolta vierestä missä ei ole jonoa. Tänään San Josén kentällä jossa nyt olen sain check-inissä ohittaa pitkän jonon ja mennä business tiskille. Mun laukku sai ekaa kertaa yksin matkustaessa punaisen priority-tarran. Pienestä ne ilot koostuu. Mä myös upgreidasin itteni bisnesluokkaan Newark-Frankfurt pätkälle jotta voin eka juoda shamppanjaa ja sit nukkua hyvin loppumatkan. Mun konehan laskeutuu huomisaamuna 06:55 ja toimistolla mua odotetaan yhdeksälta. Mutta silti mun silver statuksesta ja bisneslipusta huolimatta en pääse loungeen. Sinne pääsee vaan kultapossukerholaiset. Luulin että bisneslipulla pääsee automaattisesti. Mutta ei. Frankfurtissa on hopealounge erikseen mut ei täällä. Plaah. Vielä pitää matkustaa et saa sen halvatun kultastatuksen.

Mä laitan enemmän kuvia kun pääsen kotiin ja saan ladattua kunnon kuvat kamerasta. Nyt tulee vaan näitä huonolaatuisia kännykkäkyvia. Olen siis kahden viikon aikana kiivennyt tulivuorelle, uinut kuumissa volkaanisissa lähteissä, mennyt kajakilla mangrovemetsässä, kävellyt riipusilloilla cloud forestissa (pilvimetsä?), laskenut koskea Rio Pacuaressa, heilunut Tarzan swingissä ja tehnyt canopy tourin, 15 linjaa pilvimetsän yläpuolella. Ajoin myös ekaa kertaa ATV:llä, onko se mönkijä suomeks? Ja sit oon viettany muutaman päivän myös rannalla ja tutustunut moniin Ticoihin (costaricalainen) ja Nicoihin (nicaragualainen). Olen nähnyt apinoita, iguanoja, gekkoja, hämähäkkeja, eksoottisia lintuja ja myös pari käärmettä.

Costa Rica on ihan mielettömän kaunis maa eikä kuviin saa kaapattua koko sitä kauneutta. Se pitää itse nähdä. Nää on täällä myös paljon Nicraguaa edellä monessa asiassa mikä tarkoittaa että turisteja on enemmän ja kaikki on paljon kalliimpaa. Silmä on kyllä levannyt ja keuhkot. Mitenhän mä taas sopeudun hektiseen ja saasteiseen kaupunkielämään?

Laitan tähän loppuun muutaman random kuvan Costa Ricasta. Melkein joka kuvassa on taustalla tulivuori. Täällä niitä on 150-250 riippuen keneltä kysyy.