Aiemmin Espanjassa asunut, nykyään Saksassa asuva ja melkein Pariisiin muuttanut suomalainen kertoo kokemuksia elämästä Euroopassa ja vertailee kulttuureja ja kieliä samalla kun suunnittelee mihin maahan sitä seuraavaksi lähtisi asumaan tai edes käymään.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Nicaragua

Laitan tähän nyt vielä näitä kunnon kuvia muutaman kappaleen Nicaraguasta. Seuraava kuvapostaus tulee erikseen Costa Ricasta. Nicaraguassa oli hassu juttu, kun tosi monet kysyi multa ikää. Ihmettelin että mikä hitto se on kun nuoret pojat haluaa aina tietää minkä ikänen mä oon, että pitääkö ne mua pilkkanaan. Yritin opettaa niitä että ei naiselta ole kohteliasta kysyä ikää. Sitten kysyin asiasta yhdeltä paikalliselta ja mulle kerrottiin että Nicaraguassa on aina tapana kysyä kolme asiaa uusilta ihmisiltä; nimi, mistä on kotoisin ja ikä. Kukaan ei mahda nimelleen, kotipaikalleen tai iälleen mitään eikä ne siitä välitä minkä ikäinen kukakin on. Se on vaan tieto, niinkuin nimi. Sit mä aloin kertoa kaikille niille 21-vuotiaille mun oikean iän. Ne oli vaan et joo, lähetkö tanssimaan (tai tuutko kyytiin hevosen selkään). Ihme porukkaa. No en mä nyt sentään pelkästään 21-vuotiaita ihmisiä tavannu, oli siellä jokunen samalla vuosikymmenellä mun kanssakin oleva joukossa.

San Juan del Surissa sattui muuten tosi hauska juttu. Olin yksi ilta menossa illalliselle ravintolaan jota oman hotellini paikallinen baarimikko oli minulle suositellut. Paikka olikin sen verran suosittu että sinne olisi pitänyt tehdä pöytävaraus jota mulle ei tietenkään ollut. Ystävällinen omistajanainen tarjosi mulle joko odottelutilan sohvapöytää tai sitten voisin mennä samaan pöytään kolmen italialaisen miehen kanssa. Mä tuun yleensä hyvin juttuun italialaisten kanssa joten valitsin ne kolme miestä. Siinä sitten esiteltiin itsemme ja kerrottiin missä kukakin asuu ja mitä tekee. Yksi niistä kolmesta asuu nyt New Yorkissa ja kuultuaan että mä oon töissä Frankfurtissa hän sanoi että hänen yksi opiskelukaveri on kanssa töissä siellä, samassa lafkassa kuin minä. Kysyin sitten opiskelukaverin nimeä koska mä tunnen meidän talosta aika monta italialaista. Selvisi että se on mun kanssa samalla osastolla töissä ja itse asiassa yksi mun parhaimmista kavereista täällä. Siis mä olen Saksassa asuva suomalainen, tää mun illalliskaveri on New Yorkissa asuva italialainen, me tavataan Nicaraguassa ja meillä on yhteinen ystävä. Maailma on niin naurettavan pieni!

Mun orgaaninen aamianen luomufarmilla. Toi maitolasilta näyttävä on itsetehtyä jogurttia.

Yritän pysyä nuoren oppaan perässä kavutessa tulivuorelle

Banaaniviljelmä

Polunvarteen uuvahtanut pikkupossu

Toinen Ometepen tulivuorista

Ojo del Agua luonnonlähde

Nicaraguassa kuukin kuumottaa kirkkaammin

Tielle eksynyt lehmä. Ei ollut ainoa lajiaan. Siellä oli vähän kuin Intiassa kun lehmät vaan juoksenteli kaduilla.

Auringonlasku Maderas -rannalla San Juan del Surissa

Yksi San Juan del Surin rannoista

Lintu Ometepen rannalla. Se oli muuten lintubongarin paratiisi. Siellä oli mm sinisiä pitkäpyrstöisiä harakoita joka puolella

Kana tipuineen
Ja vielä yks tulivuori

1 kommentti:

  1. Floridassa oli samoja valkoisia lintuja! Ja pelikaaneja yms, vanhana lintubongarina olisi pitänyt olla kiikarit matkassa =)

    Intia ja lehmät = sydän ;)

    VastaaPoista