Lannistunut Espanja

Ensimmäinen näky Madridin lentokentälle saapuessa oli koko lattian ja kaikkien tasojen peittämä kerros paperisilppua. Siellä oli meneillään siivoojien lakko. Maanantain kielikurssille mennessä huomasin että kymmenen kerran metrolipun hinta oli taas noussut. Se oli viime kesänä yhdeksän euroa. Nyt se on 12,20. Vuonna 2006 kun tulin tänne ensimmäistä kertaa se oli 6,20. Hinnat on noussu mutta vuoroja on samalla vähennetty. Ennen metro tuli aina 3-4 minuutin välein. Nyt se tulee parhaimmillaan viiden ja iltaisin kymmenen minuutin välein. Kävin sunnuntaina kylässä ystävãni luona Madridin ulkopuolella ja sinne menee enää junia ja busseja kerran tunnissa. Bussiin otetaan jengiä vaan istumapaikkojen verran. Jos et mene ajoissa jonottamaan, saatat jäädä pysäkille seuraavaksi tunniksi venailemaan.

Ja palkat laskevat koko ajan. Siis niillä "onnellisilla" joilla vielä on töitä. Nyt täällä on jo kuusi miljoonaa työtöntä. Kadut on ihan täynnä kerjäläisiä. Täällä on tosi ankea tunnelma. Yksi ystävãni on töissä vaikeuksissa olevan Bankian yhdessä konttorissa. Tyttöystävä on töissä samassa konttorissa. Koko konttori uhataan nyt sulkea. He ostivat yhdessä asunnon pari vuotta sitten. Yhden ystävän palkka on jäädytetty jo kolmena peräkkäisenä vuonna. Hinnat kuitenkin nousevat koko ajan. Viime vuonna nostettiin alvia. Taas. Muilla ystävilla on koko ajan uhka työsopimuksen loppumisesta. Siis jos yleensä enää ovat töissä. Pari on lähteny ulkomaille kun täällä on niin ankeat mahdollisuudet. Yksi ystävä viettää päivässä enemmän aikaa  julkisissa kulkuneuvoissa kuin osa-aikaisessa työssään. Lähempänä kotia ei ole alan duunia tarjolla.

Ja sitten mä jaksan valittaa kun jazzklubilla oli vähän hidas ja tyhmä tarjoilija. Tai siitä että mulle ilmainen kielikurssi ei täyttänytkään odotuksia vaan taso oli liian alhainen. Nyt käyn yksityistunneilla ja lopun aikaa tapaan kavereita. Mulla on asiat niin hyvin tähän maahan verrattuna. Onneksi pääsin täältä aikoinaan pois. Nyt mulla on takin taskut täynnä kolikoita joita jakelen kaikille jotka vaan osaa pyytää. Tuntuu niin pahalta etten voi tehdä enemmän. Kreikassa ei ollu näin ankea fiilis. Nehän veteli siellä niitä viiden euron jääjahvejaan. Täällä kahvi maksaa euron tai max puoltoista. Pikku oluen saa kans eurolla. Baarit on ainoa paikka jossa hinnat ei ole noussu. Museo del Jamonista saa pikkubissen maanantaista torstaihin 70 sentillä. Sentään jotain iloa tälle kärsivälle kansalle.