Pariisi pitkästä aikaa

Hei, täällä taas!

Olin tammikuun lopulla pitkästä aikaa viikonlopun Pariisissa. Mähän päätin silloin reilu kolme vuotta sitten kun en sinne sitten muuttanutkaan että käyn siellä ainakin parin kuukauden välein kunnes kyllästyn. No, en käynyt. Kolme vuotta meni ennen seuraavaa reissua. Mutta oli siellä edelleen ihanaa ja nyt mä haluan sitten kuitenkin muuttaa sinne, ainakin hetkeksi.

Mentiin sinne ystävän kanssa Frankfurtista "seven-eleven" -junalla. Täältähän pääsee tosi kätevästi keskustasta keskustaan neljässä tunnissa. Perjantaina lähtee työpäivän jälkeen juna seiskan pintaan ja se on perillä klo 11 illalla. Otettiin junaan mukaan piknik-eväät shamppanjoineen jotta reissu sujui rattoisasti. Kuivia junasämpylöitä jyystävät kanssamatkustajat loivat meihin ja meidän ylitsevuotavaan piknik-pöytään kateellisia katseita.

Pariisissa olimme varanneet hotellin mun "kotikadulta", eli siltä kadulta jossa se mun asunto olisi ollut. Ja se oli just niin ihana katu kuin mä olin kuvitellutkin. Sieltä löytyy kaikki tarvittavat palvelut ja kaikki muukin on kävelymatkan päässä. Kuljin sitä kotikatua ylös alas ja hoin koko ajan että tää ois ollu mun leipomo, tämä olis ollu mun kampaaja, tuolta oisin ostanu kaiuttimet, tässä olisi tämä mun ruokakauppa, ja tossa viuhahti ohi mun potentiaalinen lenkkeilykaveri. Se mun katuhan on ihan lähellä jokea ja yksi kriteeri miksi sen asunnon aikoinaan valitsin oli lyhyt matka jokivarren lenkkeilypromenadille.

Siellä se mun ihana kotikatu nyt olis (rue Malar)

Mun ystävä on aikoinaan opiskellut Pariisissa ja mäkin sinne melkein jo muutin, joten meillä ei ollut tarvetta juosta nähtävyyksiä katsomassa. Kuljettiin vaan pitkin katuja, nautittiin auringonpaisteesta, pysähdyttiin aika ajoin ottamaan lasi shamppanjaa tai syömään viipale quichea. Illalla käytiin parissa baarissa, mutta mitään varsinaista biletystä ei jaksettu. Ostoksetkin rajoittuivat molemmilla kahteen kauppaan (!!). Tapasimme myös hyvän ystäväni Frankfurtista joka muutti Pariisiin puoli vuotta sen jälkeen kun mun piti muuttaa sinne. Hänen poikaystävänsä sai töitä samasta lafkasta jonne munkin piti mennä. Nyt he ovat olleet siellä kohta kolme vuotta ja mä olen edelleen Frankfurtissa. Sattumalta heidän kotinsa on ihan muutama sata metriä mun kotikadusta.

Onnellinen wanna be pariisitar 

Yksi tosi kiva baari löydettiin,  Sherry Butt (pariisilaisen kollegan vinkistä) ja oman kadun Malabar tuli myös tarkastettua. Sehän ois ollut se mun kotikadun kulmakuppila, kantapaikka jne. Se meidän hotelli oli kanssa ihan kiva. Pariisin hintatasoon tosi edullinen, melko pieni huone, seinät pahvia, mutta ikkunat oli sisäpihalle joten liikenteen melu ei haitannut yhtään. Kunnon ranskalainen aamiainen kuului hintaan patonkeineen ja croisantteineen. Palvelu oli myös hyvää, ehkä johtuen siitä että ystäväni puhuu sujuvaa ranskaa. Mun ei tarttenut siellä paljoa suutani aukoa. Ja hotellin sijaintihan oli ihan täydellinen.

Ilma suosi meitä koko viikonlopun. Aurinko paistoi koko ajan, vaikka muuten oli vielä suht kylmä. Eli ei siellä Pariisissa sitten ihan aina kuitenkaan sada. 

Nyt mä vaan sitten mietin että pitäiskö ottaa palkatonta vapaata ja koettaa saada Pariisista pesti vuodeksi tai pariksi. Jotenkin se edelleen kaihertaa etten sinne ikinä muuttanut, vaikka uskonkin että mulla on ollut Frankfurtissa parempi olla.