Aiemmin Espanjassa asunut, nykyään Saksassa asuva ja melkein Pariisiin muuttanut suomalainen kertoo kokemuksia elämästä Euroopassa ja vertailee kulttuureja ja kieliä samalla kun suunnittelee mihin maahan sitä seuraavaksi lähtisi asumaan tai edes käymään.

perjantai 21. helmikuuta 2014

Voice of

Mä olin Suomessa viime vuonna joskus keväällä ja jäin koukkuun Voice of Finland -ohjelmaan sen verran että tänne palattuani ostin vuoden jäsenyyden TV-kaistalle jotta pääsin jatkamaan ohjelman katselua. Sen jälkeen tuli Voice Kids ja nyt on jo toinen Voice of Finland kausi menossa. Samaan aikaan on meneillä Kreikassa ensimmäinen kausi Voice of Kreikkaa johon olen nyt myös jäänyt koukkuun (ne jaksot löytyy netistä). Meillä on nyt sitten viikottainen lauantaiohjelma kreikkalaisen ystäväni kanssa, ensin katsotaan Voice of Finlandin uusi jakso ja heti perään Voice of Greece. 

Toimii mulle erittäin hyvänä kielikylpynä. Kreikan ohjelmassa nimittäin puhutaan to-del-la paljon. Ja aika ajoin mä ymmärrän kaiken, aika ajoin en sanaakaan. Kielitaito on siis edelleen hieman epävakaista. Alkuun mua ärsytti kun ne grekut vaan jauho potaskaa sen sijaan että ois ottanu enemmän laulajia lavalle, mutta nyt mä oon alkanu arvostaa sitä koska sen kaiken jauhannan lomassa ne tuomarit antaa ihan hyvää palautetta niille laulajille. Nyt mua ärsyttää Suomen Voice kun siellä ne tuomarit ei sano mitään. Kaikki sanoo vaan että tosi kivasti vedit, mutta silti ei kukaan painanu nappia. Kyllä mun mielestä pitäs vähintään kertoa mikä sen kaiken hyvän ja ihanan keskellä jäi puuttumaan. Mun kreikkalainen kaveri onkin ton ohjelman perusteella oppinut yhden suomalaisen sanan; "ihana". Sitä ne tuomarit tuntuu jauhavan jatkuvasti. Mä sen sijaan oon oppinu monta uutta sanaa ja ennen kaikkea sen että jos oikeasti keskityn niin ymmärrän puhetta. Jos kieltä ei puhu hyvin on tosi helppo vaan sulkea korvansa ja antaa kaiken mennä ohi, mutta jos keskittyy niin sitä huomaakin tajuavansa jotain. En mä silti kaikkea tajua ja saan välillä potkia kaveria kertomaan et hei miks sä ja kaikki tuolla teeveessä nauroitte kun mua ei nyt just naurattanu yhtään.

Kreikan Voicessa yks jakso kestää 120 minuuttia kun Suomen ohjelmassa se on 90. Molemmissa käydään kymmenen laulajaa läpi yhdessä (ääni ratkaisee) jaksossa. Eli kreikkalaiset puhuu puoli tuntia enemmän joka viikko. Myös kun laulajat astelee punaista mattoa pitkin koelaulupaikkaan, tulee suomalaiset aina yksin, mutta kreikkalaisilla on mukana n. 4-7 seuralaista. On suomalaisillakin tukijoukkoja mukana, mutta mattoa pitkin niitä ei päästetä astelemaan. Suomessa kohdataan kaikki kovat paikat yksin, ollaan me sen verran itsenäistä sakkia.


Laitan tähän vielä youtube linkit mun kolmeen kreikkalaiseen suosikkilaulajaan ensimmäisten laulujen perusteella. Ne on kaikki miehiä ja ne laulaa kaikki englanniksi. Jotenki ne kreikaksi kiekuvat Laikalaulajat ei vaan uppoo muhun ja tällä kertaa myöskaan naisäänet ei ole ainakaan vielä kolahtanu yhtä paljoa.

Panagiotis (videon pituus 9:14, laulu loppuu reilun kahden minuutin kohdalla ja sit on sitä jauhantaa)
Stelios (voi vitsit ku joku mulleki laulelis tollasella äänellä)
Aleks  (sillä on vaan yks kaveri ku ne tuli Ameriikasta asti. Kaveriki osallistu kisaan mut ei laula yhtä hyvin, tsekkaa tästä jos haluat)

Mahtavia, eikös olekin?


2 kommenttia:

  1. Just katoin VoF:in perjantain jakson! Kuulosti tosi hyviltä noi gregut, Panagiotis ja Aleks. Stelios ehkä yritti snadisti liikaa mun makuun kuulostaa Nickelbackilta mut muuten jees. Yks tuomareista muistutti vähän Alec Baldwinia ulkoisesti =) Hyvää viihdettä koko ohjelma!
    -guru

    VastaaPoista