Suomi valloittaa Saksan

Täällä Saksassa on sellainen ilmiö kuin Sunrise Avenue, tai oikeastaan Samu, Sunrisen laulaja. Koko maa on ihan hulluna siihen. Samu on tuomarina Voice of Germanyssä ja se puhuu saksaa ja se on niin über ihqu. Sunrise Avenue oli täällä Frankfurtissa eilen keikalla ja mä sain ilmaisen lipun mun musaguru siskon suhteilla ja pääsin todistamaan sitä Samu-hysteriaa ihan livenä. Ne pojat oli myyny messuhallin (kapasiteetti jotain 13.500) täyteen. En ollu aiemmin kauheesti tutustunu bändin tuotantoon ja koetin sit netin kautta kuunnella jotain biisejä ennen keikkaa. Saksan Googlesssa jos kirjoittaa hakusanan Samu Haber niin ensimmäinen ehdotus on "Samu Haber Freundin" eli mimmit haluu tietää onko sillä tyttöystävää ja jos niin kuka se on. Se bändi on aika kovaa kamaa myös Kreikassa, ks. video. Mun yks kreikkalainen kaveri oli tosi pettyny kun en maininnu sille ennen keikkaa että pojat on tulossa tänne. Hän on kuulemma tosi fani.

Siellä ne ihmiset jonottaa messuhalliin pääsyä

Ja siellä sitä väkeä sitten on...

...silmänkantamattomiin

Lämppärinä niillä oli My first Band, myöskin Suomesta. Mä taisin niiden musasta tykätä jopa enemmän. Niillä on jotenki tosi hauska meininki joka kyllä paremmin pääsis esille jossain Tavastian kokoisessa paikassa. Täytyy sanoa että mä olin aika ylpeä Suomi-pojista sinne halliin jonottaessa. Ja molemmat bändit muisti jatkuvasti mainostaa olevansa Suomesta. Kaukana on ne ajat kun vaan Ruotsilla oli kansainvälisesti menestyviä artisteja ja Suomella ei ollu mitään tarjottavaa mailmalle. Lisää tätä!

Saksalainen täsmällisyys tuli tässä kanssa taas koettua. Ohjelmassa luki että lämppäri soittaa klo 20:00 - 20:45 ja että koko keikka päättyy klo 22:45. Ja just tasan tarkkaan niin se meni. Ainoo vaan et siellä oli vielä lämppärin lämppäri joka aloitti jo joskus seiskan jälkeen. Sitä en nähny kokonaan mutta se oli yks yksinäinen englantilaiskaveri nimeltä Ryan Keen joka kyllä myös veti hienon esityksen. Se näytti siltä et sen edellinen konserttipaikka oli jossain Piccadilly Circuksen metron uloskäynnin luona ja se jaksokin ihastella miten siistii on soittaa näin täydelle areenalle.

Reissupostauksia on kanssa tulossa pian. Mä oon ollu nyt ihan matkustamatta jo monta kuukautta (Pariisin marras-joulukuun matkoja ei lasketa kun ne oli vaan bisnestä) mutta kohta alan taas reissata ja siitä sitten myöhemmin lisää kuvien kera.