Eiku sittenki ehkä Lontoo

Pariisi on kiva, mutta Lontoo on ehkä jopa vielä kivempi. Oltiin siellä pitkä viikonloppu kun Saksassa oli 3. lokakuuta Saksojen yhdistymisen päivä ja sen verukkeella saatiin ylimääräinen vapaapäivä.

Vähän sumuinen iltakuva, vasemmalla oleva korkea valotorni on London Eye

Eikä muuten oltu ainoat keskiviikkoiltana jotka oli päättäny poistua maasta. Meidän kone lähti  Frankfurtin ykkösterminaalin B-osiosta ja yleensä turvatakastusjono sinne on about 10-15 minuuttia, jos on ruuhkaa niin ehkä 30. Nyt siellä kiemurteli sellanen vähintään parin-kolmen tunnin jono käytävää pitkin A-osion porteille asti. Hups, ja meillä oli reilu tunti aikaa ehtiä koneeseen. Onneksi olen niin usein matkannu Frankfurtista että tunnen kentän jo kuin omat taskuni ja pienellä luovuudella päästiin kiemurtelemaan toista kautta porteille. Ekaa kertaa elämässä ihan oikeesti luulin myöhästyväni lennolta, mutta ehdittiin me kuitenkin. Siinä vaiheessa kun koneen piti lähteä puuttui sieltä kahdeksan matkustajaa ja me niitä sitten odoteltiin ylimääräiset kymmenen minuuttia. Ihmettelen vaan että miten vaan kahdeksan puuttui! Millä ilveellä se koko muu jengi oli ehtiny sisään siitä ruuhkasta? Samanlaiset jonot oli viimeks kun satoi lunta viikon ja kaikki lennot peruttiin.

My kinda place, halpaa intialaista safkaa ja oman pullon saa tuoda mukaan.

Pitkästä aikaa tuli katseltua Lontoota taas turistin silmin sillä mukanani kulki kaksi siellä ekaa kertaa visitillä olevaa kaveria. Hotelli meillä oli mun suosikkialueella Notting Hillissä. Kierrettiin taas Portobello Roadit, käytiin vetämässä kierros London Eyessa josta käveltiin jokea pitkin Tower Bridgelle yms. Lontoossa sää suosi, siellä oli tosi lämmin eikä satanutkaan kuin ihan vähän vaan.

Soho oli täynnä kuhinaa torstai-iltana. Lontoossa on ihan sama mikä viikonpäivä on menossa, aina löytyy tekemistä ja menoa. Teatteri- ja musikaaliesityksiä pyörii montakymmentä joka ilta täysille saleille. Frankfurt on niin boooring siihen verrattuna. Mutta, Frankfurtissa voi kävellä tai jopoilla töihin. Jos metroa käytän, pääsen kaikkialle minne haluan about 10-20 minuutissa. Toista se on Lontoossa. Sillipurkit taas täynnä ihmisiä, kova meteli, katto kaatuu päälle, matkat kestää 40 minuutista ylöspäin vaikka kulkisikin vain keskustan toisesta päästä toiseen, asemilla ei juurikaan harrasteta rullaportaita jne. Ja asuminen on todella kallista. Siis todella. Mutta kovin kaukana keskustasta en kuitenkaan haluais asua. Tällä hetkellä mulla ei ole mitään työhakua menossa Lontoossa mutta alko ehkä sit kuitenki haluttaa. Sillipurkkimetrosta huolimatta.

Kreikasta en pääse eroon edes Lontoossa. Kuva Sohosta.

Käytiin taas Inamossa josta kirjoitin oman jutun jo viime vuonna, ks Interaktiivinen ravintola

Heron Towerin 38. kerroksessa sijaitsevasta SushiSambasta on hienot näkymät kaupungin yli.

Mikään fillariparatiisi Lontoo ei ole. Edes puistoissa ei ole pyöräily sallittu kuin vain tietyillä alueille. Kyllä siellä oli tarjolla samanlaisia vuokrapyöriä kuin Pariisissa, mutta jengi polki siellä liikenteen seassa ja se näytti mun silmään aika uskaliaalta touhulta. Varsinkin kun liikenne ajaa ihan väärään suuntaan. Komeimmat fillarit oli sitte vaan koristeina, kuten alakuvassa.