Pariisissa sataa aina

Nyt se on sitten takana, viikonloppu Pariisissa. Mä en edelleenkään ole varma olisko musta ihanaa muuttaa sinne ihan asumaan, mutta kyllä se turistikohteena toimii. Musta tuntuu että pariisilaisten pääasiallinen tehtävä on käydä picnicillä. Seinen varsi on ihan joka ilta täynnä jengiä patonkien ja viinipullojen kanssa. Myös kaikki puistot on kansoitettu picnic korein varustetuin seuruein. Picnicillä käynti tuntuu olevan kaiken ikäisten juttu. Siellä on lapsiperheitä, kaveriporukoita, nuoria pareja, vanhoja pareja, herroja hienon shamppanjan kanssa, opiskelijoita halvan viinin kanssa jne. Itsekin kokeiltiin picniciä Seinellä, vastapäätä Notre Damea ja hyvää oli. Kuten muutenkin kaikki mitä siellä suuhuni pistin. Mutta voitteko kuvitella että kolme päivää ravittuani itseäni pääosin patongeilla, croisanteilla, pain au chocolatilla ja rasvaisilla juustoilla, mä painoin palattuani kilon vähemmän kuin sinne mennessäni. Terveellinen ruoka on ihan huijausta!

Picnic Seinen varrella on paras tapa viettää iltaa Pariisissa

Vapaudenpatsas ja Eiffel sulassa sovussa.

Sacre Coeur iltavalaistuksessa

Rakkauden silta. Kuinkahan moni noista lukon kiinnittäneistä ja ikuista rakkautta vannoneista pariskunnista on vielä yhdessä...?

Pariisi ei ole sitten mikään halpa paikka. Mutta sehän me jo tiedettiin. Mietin vaan miten paljon se jengi siellä tienaa kun esimerkiksi St. Germainin alueen kuuluisat kahvilat - ne samat joissa Hemingway, Sartre, de Bouvoir yms kuuluisat kirjailijat jo aikoinaan kaffitteli, tai ehkä haki muunlaista inspiraatiota kirjoitteluunsa - on ihan tupaten täynnä koko ajan. Keskimäärin kuppi kaffetta maksaa seitsemän euroa ja tortun saa siihen kaveriksi ehkä kympillä. On Pariisissa toki halvempiakin alueita, mutta esim. Montmartrella paikalliset valitti kun niiltä laskutettiin kahdeksan euroa olutlasista vaikka se enimmillään yleensä on neljä euroa (mua kiinnostais tietää missä ne normaalisti käy, mä haluun kans sinne). Turistien takia hinnat on sielläkin pilvissä. Mutta ei turistitkaan ole aina mitään miljonäärejä. Edes amerikkalaiset. Mihin noi hinnat oikein perustuu? No siihen kai että me juntit mennään ja maksetaan ne kovat hinnat kun mekin halutaan hengata niillä siisteillä alueilla.

Cappuccino 7.5 euroa, suklaatorttu 9 euroa. Kyllä on hinnat kohillaan St. Germainin alueella

Burgundinpata syödään suoraan kattilasta

Ja tilaus kirjoitetaan pöytäliinaan

Mitä säähän tulee, mun käsitys on että Pariisissa sataa aina. Ja silti jengi käy päivittäin picnicilla! Ei siellä koko päivää sada, ehkä hetki vaan ja sit paistaa aurinko ja sit menee pilveen ja sit ehkä taas sataa ja sit tuleekin kuuma kun aurinko taas porottaa. Pariisissa on tosi vaikea pukeutua niin että sama vaatetus kestäisi koko päivän kun sää koko ajan muuttuu. 

Asumista Pariisissa jos nyt ajattelee niin kämppä pitäs kyllä saada suht keskustasta ja helpon matkan päästä duunista (siitä kuvitteellisesta duunista jota mulla ei vielä ole). Huono puoli on tietty se, että asunnot just niiltä mun havittelemilta alueilta on tosi kalliita. Ja matka lentokentälle on joka tapauksessa pitkä. Ja se metrossa istuminen on tosi rasittavaa. Jos nyt istumaan pääsee. Ja metro on meluisa ja sottainen ja ahdas. Ihan toista kuin Helsingin laveat oranssit matkustajalaivat joihin mahtuu melkein ajamaan autolla sisään. Niin siis haluanko mä nyt sinne Pariisiin asumaan vai en? En mä tiedä. Ei missään ole helppoa, mutta Pariisissa ois ainakin paljon mahdollisuuksia ja tarjontaa jos vaan osaa etsiä.

Kyllä Pariisin varpuset aina Kauppatorin lokit voittaa