Aiemmin Espanjassa asunut, nykyään Saksassa asuva ja melkein Pariisiin muuttanut suomalainen kertoo kokemuksia elämästä Euroopassa ja vertailee kulttuureja ja kieliä samalla kun suunnittelee mihin maahan sitä seuraavaksi lähtisi asumaan tai edes käymään.

torstai 28. helmikuuta 2013

Nälässä Hongkongissa

Kun mä reissaan niin parasta matkoissa on aina kunkin maan ruoka. Oikein odotan pääsyä uuteen maahan maistelemaan paikallisia herkkuja. Hongkongiin en ollu koskaan kovin aktiivisesti ajatellu mennä, mutta kun se mahdollisuus nyt tarjoutui (kaveri sai kaks lentoa yhden hinnalla ja "pakotti" mut mukaan) niin jo innolla ajattelin mitä kaikkea kivaa siellä voi syödä. Oli yllätys että kaikilla ei ole sama ajatus. Meillä oli reissussa mukana pari turkkilaista kaverin kaveria ja näillä sälleillä oli matkalaukku täynnä omia oliiveja, juustoa, tomaatteja, jotain hevon chilipaprikatahnaa yms. Kananmunatkin (ne seisovat sellaiset) ne ois ottanu mukaan jos ei ois ollu pelkoa hajoamisesta. Turkkilaiseen aamupalaan kun kuuluu kanamuna, tuorejuusto ja oliivit ja siitä ei tingitä vaikka oltais Kiinassa. Nää kaverit sano että Kreikka on ainoa maa jonne niitten ei tartte ottaa mukaan omia eväitä kun sieltä saa samaa kamaa kuin Turkista. Jopa Italiaan pitää ottaa omat oliivit kun italialaiset oliivit on erilaisia. Anna mun kaikki kestää! Toinen niistä ei edes tykänny kiinalaisesta ruuasta. Me muut vedettiin ihania paikallisia annoksia ja sillä aikaa tää sälli kipas johki leipomoon syömään juustosämpylän. No kukin tyylillään.

Osa pilvenpiirtäjärivistöstä yöaikaan

Toinen ongelma tuli mun ystävän kanssa. Mä kun tartten yleensä ruokaa ihan päivittäin ja mielellään useamman kerran päivässä. Mulla verensokeri laskee tosi alas jos tulee liian pitkä tauko ruokailujen välillä ja jos ruokaa ei ole hetikohta saatavilla niin musta tulee aika sietämätön ämmä. Mä en sille voi mitään, päässä vaan sumenee ja jos pitää kauan vääntää ennenku saan eteeni ruokaa niin enhän mä mikaan kiva seuralainen siinä vaiheessa ole. Kaikki mut tuntevat tietää sen. Mun ystäväni sen sijaan on ihan onnellinen jos saa ruokaa kerran päivässä ja eka ateria voi olla vaikka iltakuudelta. Sellasen kanssa on aika hankala tasapainotella. Sen mielestä mä vaadin ruokaa koko ajan ja mun mielestä me syötiin ihan liian harvoin, yleensä 1-2 kertaa päivässä. Lopulta aloin kantaa laukussa seven elevenin komioleipiä niin sain edes jotain ensiapua nälän yllättäessä eikä tarttenu joka kerta tapella et onks meil nyt aikaa pysähtyä syömään.

Näkymä Peakilta eli Hongkongin näköalakukkulalta

Huvittavinta tässä kaikessa on se, että Hongkongissa on ihan sairaan hyvää ruokaa tarjolla. Siellä on kahden euron katupuljuista tarjontaa 28. kerroksen luxus panoramaravintolaan. Mä söin molemmissa ja kaikkea siltä väliltä. Ja oikeasti parhaat kaksi illallista oli ne 2.5 euron katupuljun nuudelisoppa sekä se 150 euron superhyperluxus illallinen annoksiin sopivine viineineen. Oikeesti jos joskus meette Hongkongiin niin menkää Hutong ravintolaan. Se on 28. kerroksessa Kowloonin puolella ja sieltä on mahtavat näköalat Hong Kong saaren pilvenpiirtäjärivistöön. Ruoka on ihan mieletöntä (otin tasting menun) ja koko paikka on vaan niin tyylikäs vessoja myöten. Ravintolan yläpuolella 29. kerroksessa on Aqua baari jossa voi illallisen jälkeen vetästä herkullisen koktailin ja jatkaa maisemien ihailua.

Katupuljun herkullinen nuudelisoppa styroksikupista tarjoiltuna.

Hutongin tasting-menun alkupalat; kampasimpukoita, lammasta ja mikähän toi kolmas oli.

Chilimarinoituja jättiravun pyrstöjä ja valkoista kalaa. Taustalla kampasimpukat.
Muutenkin Hongkong on täydellinen paikka. En ymmärrä miten mun ei ole ennen tullut mentyä sinne. Sielllä on Kiina mantereen puolella ja keskustan saarella on länsimäinen iso pankkicity. Vähän niinku joku sata Frankfurtia. Siellä on paljon nähtävää ja koettavaa. Hyvää ruokaa, paljon erilaisia baareja ja yökerhoja. Bileet joka ilta. Eikä siellä tartte maksaa veroja. Ja jos ottaa bussin ja matkustaa n. 40 minuutin matkan Stanleyhin niin pääsee rannalle ja ihan erilaisiin tunnelmiin. Tai sit voi mennä Tai O´n kalastajakylään josta saa mm tosi halpoja helmiä kaiken sen kalahörsteen lisäks. Tai voi matkustaa Lantaun saarella maailman toiseks pisimmässä köysihississä katsomaan vuoteen 2007 asti maailman suurinta pronssibuddhaa. Sen jälkeen joku meni ja rakensi taas yhden isomman. Tän Lantaun Buddhan näkee kuulemma Macausta asti kirkkaana päivänä.

Hongkong on kyllä kiva. Menen varmasti uudestaan. Pitää vaan eka käydä about tusinan verran muita maita joissa en ole vielä ollut.

Maailman toisiks pisin rata. Pisin on Kiinassa. Ei korkeanpaikankammoisille.
Maailman toisiks suurin pronssinen Buddha. Suurin on Malesiassa.
Tai O kalastajakylä

Tai O´n kuivattuja herkkuja

Kuivattua kalaa. Oli muuten herkulliset tuoksut. 

Stanley beach

2 kommenttia:

  1. Olin jo oikein odottanut sun matkakertomusta! Mä olisin tosi hyvä matkakumppani sulle ainakin ton syömisen suhteen ;-) Liian usein ei voi syödä!

    VastaaPoista
  2. Suosittelen honkkarissa Stonegrill-ravintolaa http://www.thestonegrill.com.hk/en_about.html

    En ole ikinä syönyt missä muualla niin laadukasta naudanlihapihviä :) Ja hyvä oli tonnikalapihvikin.

    VastaaPoista