Istanbulin kommellukset

Mä yritin kaks vuotta sitten mennä käymään Istanbulissa. Lennot oli ostettu ja hotelli varattu. Lähtöpäivänä meitä pidettiin panttivankeina lentokoneessa neljä tuntia jonka jälkeen viimeinenkin kiitorata Frankfurtin lentokentällä suljettiin ja kapteeni potki meidät ulos koneesta takaisin lentokentälle. Oli joulukuu 2010 ja Frankfurtissa satoi lunta. Sitä lumentuloa kesti yli viikon ja moni expatti jäi Frankfurtiin loukkuun eikä päässy kotiin jouluksi. Siinä vaiheessa kun me päästiin takas lentokentälle oli kello jo reilusti yli puolenyön. Lufthansan lipputuski oli kiinni ja meidän käskettiin palata aamukuudelta kyselemään jos onnistuis lentää seuraavana päiväna. Hotellit oli jo täynnä joten nukkumaan pääsis lentokentän omaan nukkumishalliin. Me onneks asuttiin Frankfurtissa ja voitiin mennä kotiin. Taksiseteli saatiin sentään kiristettyä. Ei ne lennot lähteny seuraavana päivänäkään ja multa jäi Istanbul sillä kertaa näkemättä.

Nyt mä olen Istanbulissa mutta ei se tälläkään kertaa ilman kommelluksia sujunut. Mä reissaan niin paljon et oon vähän Hulda Huoleton noiden lentojen kanssa. Inhoan lentokenttiä enkä halua tuhlata niillä yhtään ylimääräistä aikaa. Yleensä matkustan pelkällä käsimatkatavaralla. Tällä kertaa mulla oli kuitenkin matkalaukku ja saavuin tuntia ennen koneen lähtöä luovuttamaan laukkuni. Olin jo tsekannu itteni lennolle netin kautta. Mulle sanottiin ettei onnistu laukun tsekkaaminen koska ne pistää luukut kiinni tuntia ennen lentoa. Koneen lähtöön oli 59 minuuttia. Just. Mun käskettiin hilata se laukku suoraan portille. Turvatarkastuksen luona tuli mieleen et en mä varmaan pääse sen ruumalaukkuni kanssa ollenkaan läpi. Mullahan oli siellä nesteitä sun muuta matkustamokelvotonta kamaa. Reippaana tyttönä sit selitin tilanteeni turvatarkastajalle ja hän lupasi selvittää asian. Nesteet ei koitunu ongelmaksi koska onneks mun matkapakkaukset oli pieniä ja sen ne näki ruudulta eikä mun tarttenu niitä ees ottaa ulos laukusta. Ongelmaksi muodostui mun uudet Madridista ostetut kengät. Niissä oli joku tukirauta joka näytti epäilyttävältä. Ne läpivalaistiin kahteen kertaan ja sitten lähetettiin lisätutkimuksiin yhteen sivuhuoneeseen. Siinä vaiheessa lennon lähtöön oli 30 minuuttia ja mulla oli vielä passintarkastus edessä. Eihä siinä vielä tullut edes kiire. Noh kengät todettiin lopulta vaarattomiksi ja mut päästettiin menemään. Passintarkastuksessa ei ollut jonoa ja ehdin portille just kun ihmiset jonotti pääsyä koneeseen. Mä pääsin vielä jonon ohi kun menin selvittämän sitä laukkuasiaani tuskille. Mulle tulostettiin laukkukuitti ja sanottiin et laukku päätyy ruumaan. Eipäs päätynyt. Se jäi sinne portille seisomaan. Tämä tietty selvis mulle vasta Istanbulissa. Tällä kertaa mä pääsin perille mutta laukku tulee perässä ehkä joskus tänään. Nyt mä lähden shoppaileen lentoyhtiön piikkiin.

Loppukevennyksenä kuva seisovasta kananmunasta. Olen kuullut jo vuosia sitten et tiettyyn aikaan vuodesta kanamnunan voi saada seisomaan pystyasennossa. Liittyy johonki kuun vetovoimaan tai mitä lie. Nyt on se aika vuodesta ja mä olen itse onnistunut asettamaan tuon allaolevan kananmunan tuohon asentoon. Liimaa tms ei ole käytetty apuna.