Saksa haltuun - vihdoinkin

Mulla on nyt siis tää missio alkaa puhua ihan kunnolla saksaa eikä vaan tätä sönkötystä mitä mun kielitaito on tähän asti ollut. Jos on lukenut pitkän saksan koulussa (joku ziljoona vuotta sitten tosin) ja asunut Saksassa jo kolme vuotta niin on noloa jos mä en puhu sitä yhtä sujuvasti kuin esim. espanjaa. Niinpä mä nyt aktiivisesti harjoitan sitä kieltä. Mulla ei edellenkään ole telkkaria, eikä ihan lähisuunnitelmissa ole sitä hankkia (rahat menee lentolippuihin, eikä mua telkkarinkatselu muutenkaan paljoa kiinnosta) mutta mulla on yks saksalainen kaveri jonka luona aina välillä hengaan ja siellä on katottu myös telkkaria. Niin paljon että oon jopa suostunu kattomaan muutaman leffan saksaks dupattuna. Norjalainen leffa saksaks dupattuna on ihan ok, ne ei puhu liikaa ja liian nopsaa, mutta en suosittele katsomaan esim. Once upon a time in Americaa dupattuna ilman tekstejä. Siitä ei tajua hevon halvattua. Ne puhuu ihan liikaa ja siinä ei ole muutenkaan päätä eikä häntää kun kohtaukset ei mene kronologisessa järjestyksessä. Onneksi mun kaveri hommas tällä viikolla uuden kanavapaketin ja nyt voi leffoista useimmiten valita myös englanninkielisen ääniraidan, vaikka sehän ei tietty mun saksanopiskelua auta. Täytyy alkaa lukea saksalaisia sanomalehtiä tai jotain. Verkkohesari ei nyt tässä kohtaa riitä. On kyllä mieletöntä kuinka monta uutta sanaa oppii joka päivä jos vaan koko ajan puhuu kieltä. Miksen mä aloittanu aikaisemmin? Tosin duunissa mua jostain syystä edelleen hävettää alkaa puhua saksaa paikallisten kollegoiden kanssa. Jos on aina puhunu niiden kanssa englantia niin ei vaan ole luonnollista vaihtaa kieltä. Nyt mä jaan toimiston yhden saksalaisen kanssa ja mua hävettää joka kerta kun mulle soittaa joku ja puhuu saksaa ja mä tiedän että se natiivi kuuntelee mua. Onneks niitä puheluita tulee harvoin.

Mä oon tutustunu myös moniin uusiin saksalaisiin ihmisiin viime aikoina. Muut iskee bileistä miehiä mutta mä poimin sieltä itelle tyttökavereita. Viime sunnuntaina yks kaveri järjesti synttäribrunssin kotonaan ja tietty ainoastaan suomalaiset ja saksalaiset on täsmällistä kansaa ja kaikki muut tuli tunnin myöhässä. No, mulla oli siinä sitten aikaa tutustua kolmeen paikalla olleeseen saksalaiseen tyttöön joista kaksi asuu vielä melkein mun naapurissa. Käytin tilaisuuden hyväksi ja puhuin niiden kaa saksaa. Siinä vaiheessa kun muut kaverit tuli paikalle ei mulla ollu enää mitään kiinnostusta hengata niiden kanssa kun meillä oli niin hauskaa niiden saksalaisten kanssa. Nyt me ollaan jo tavattu pariin otteseen ja ystävyys vaan syvenee. Torstaina olin "Small World" organisaation järjestämissä bileissä. Se on sellainen yhteisö missä pitää olla rekisteröitynyt jäsen ja bileisiin pääsee vaan kutsulla. Siellä tutustuin taas yhteen kivaan saksalaiseen tyttöön joka on kanssa asunut Espanjassa. Se lupasi lähettää mulle facebookissa ystäväpyynnön, mutta ei ole kuulunut. Pitäiskö suuttua hehe. Vähän niinku ois antanu jolleki kundille numeron eikä se sit soitakaan. Jos tapaan sen seuraavissa Small World bileissä niin esitän sit välinpitämätöntä, eiks niin?