Oikeus ja kohtuus

Terveiset Madridista! Miten olikaan että siellä on ollut pari viikkoa jo yli 30 asteen helle, mutta kun mä menin, niin lämpötila laski 22 asteeseen ja oli pilvistä koko viikonlopun. Alan kohta uskoa että mulla on joku ilmaa huonontava vaikutus. No mutta asiaan.

Mun visiitin pääasiallinen syy oli siis käydä todistamassa oikeudessa. Tää ei ollut vielä varsinainen oikeudenkäynti (siltä toivottavasti vältytään) vaan esitutkinta. Meitä oli neljä puolustuksen kutsumaa todistajaa joiden piti saapua perjantaiaamuna oikeustalolle. Tuomari ei vaivautunu ollenkaan paikalle (miten tyypillistä!) vaan yksi paikallisista valtion virkamiehistä hoiti kysymisen ja samalla kirjoitti koneelle kaiken mitä me sanottiin. Kuulustelu tapahtui huoneessa, jossa kymmenellä virkamiehellä oli työpiste ja jengiä ravas sisään ja ulos kuin rautatieasemalla. Tosi luottamuksellista tosiaan. Mut kutsuttiin ekana todistamaan ja mua pidettiin siellä 45 minuuttia. Virkamiehen kysymysten jälkeen sekä puolustuksen asianajaja että syyttäjä sai molemmat esittää jatkokysymyksiä.

Kuinka ollakaan, sinä päivänä oli myös ohjelmassa oikeustalon virkamiesten ulosmarssi ja mielenosoitus Espanjan juuri julkaisemia säästösuunnitelmia vastaa. Meidän siellä ollessa talo tyhjeni yhtäkkiä ja jengi siirtyi talon edustalle toimistotarvikkeiden kanssa metelöimään. Mun jälkeen oli kolme muuta todistajaa ja kaiken kaikkiaan meillä meni melkein viisi tuntia siellä oikeustalolla. Ei vähiten siksi, että kun kaikki todistuslausunnot oli otettu niin se sihteeri, jonka hallussa oli jotain papereita jotka syytetyn piti allekirjoittaa, oli kadonnu taivaan tuuliin siinä vaiheessa kun sen ois pitäny olla meidän seurassa. Se oli vissiin siellä pihalla kans hakkaamassa kirjeveitsellä paperikoria. Sitä me venattiin sit lopuksi vielä joku 45 minsaa kunnes se taas materialisoitui takas työhuoneeseensa. Ah, Espanja! Onneks se meidän kuulustelija ei sentään lähteny meneen kesken kuulustelun.

Yksi kuriositeetti siellä oikeustalolla oli se, että porraskuiluun oli asennettu verkkoja. Siis siellä oikeustalossa portaat kiersi rakennuksen reunoja ja keskelle jäi leveä aukko joka ulottui ylimmästä kerroksesta alas asti. Siihen oli asennettu pariin kohtaan verkot. Ilmeiseti siellä on joskus joku yrittänyt tappaa joko itsensä tai vastapuolen edustajan (ehkä onnistunutkin?) mutta nyt moiset yritykset päätyy verkkoon, eikä ainakaan siinä talossa kukaan voi loikata kuolemaan. Aika karmaiseva ajatus. Toinen hassumpi yksityiskohta oli se, että multa takavarikoitiin laukussa ollut kamera sisään mennessä. Kuitenkin meillä kaikilla oli mukana kännykät joissa on myös kamerat ja oisin sillä voinu kuvata vaikka sitä porraskuilua niin halutessani (en sit viittiny kuitenkaan). Tää on just taas todistus siitä että joskus on ollu sääntö että ei saa tuoda kameroita oikeustalolle, mutta kukaan ei ole sitä muokannut koskemaan nykyaikaa ja kameroilla varustettuja kännyköitä. Nyt ne vois joko poistaa koko säännön tai sitte alkaa takavarikoida myös puhelimia. Eihän siinä muuten ole mitään järkeä.

Muutoin oli oikein kiva käydä Madridissa. En mä siellä asuessa ollut mitenkään erityisen onnellinen, mutta onhan se lomakohteena tosi kiva paikka. Ja oho, ostin neljät kengät! Mun ihan oikeesti tartti löytää kengät heinäkuussa Suomessa oleviin häihin, mutta sit siinä sen monipuolisen ja värikkään valikoiman ja ennen kaikkea sen ihanan alhaisen hintatason edessä lähti jotenki mopo ihan käsistä. Nyt on sit kenkiä koko kesäksi. Espanja on hyvä kengäntuottajamaa joka tukee kivasti tälläisen kenkien ystävän tarpeita. Jeps vaan. Seuraava matka onkin sitten taas Kreikkaan. Ihan jo parin päivän päästä. Kerron sitten vaalikuulumisia taas sieltä viimeistään ens viikolla.