Seikkaululoma Balilla

No eihän se meidän Balin loma vielä tohon yhteen viikkoon loppunut. Kun urheilut oli urheiltu, oli aika muuttaa Sanuriin ja ottaa vielä muutama päivä "rennosti". Oltiin kyllä niin vauhti päällä että aika vähän sitä rentoilua tuli lopulta tehtyä. Balilaisen pyhäpäivän takia meidän edelliselle viikolle sovittu pyöräilyretki siirtyi tähän omaloma-osioon, lisäksi oltiin jo varattu koskenlaskuretki ja yhtenä päivänä käytiin pussailemassa delfiinejä. Kun oli neljäksi päiväksi noinkin väljä ohjelma, niin tilattiin yhtenä päivänä sen edellisen paikan personal trainer vielä kertaalleen meitä rääkkäämään.

Ja taas piti päästä urheilemaan.

Sanurissa meillä oli taas hieno villa majapaikkana ja sielläkin oli kylpyhuone puoliksi ulkona. Tuntui olevan trendi Balilla, sen lisäksi että kylppäri oli aina melkein isompi kuin itse huone. Meidän kylppärissä kävi kaikkia kivoja vieraita, kuten sammakoita, gekkoja, kastemato ja jotain hyönteisiä. 

meidän viidakkokylppäri

suihkukaveri

ja näitähän riitti

Sanur on vähän pienempi ja rauhallisempi alue kuin Seminyak, mutta ei sekään mikään kadonnut paratiisi ole. Siellä on hotelleja rivissä pitkin rantaviivaa ja pääkadulla on vieri vieressä ravintoloita, baareja, kauneushoitoloita, krääsäkauppoja yms. Ruoka oli kyllä hyvää ja halpaa ja rannalta löytyi myös tosi kauniita ja rauhallisempia alueita.

Meidän koskenlaskureissu oli tosi kiva, mutta ei se ollut kyllä mitään verrattuna Costa Ricaan jossa laskin koskea muutama vuosi sitten. Joki oli Balilla tosi kapea ja matala sekä täynnä isoja kiviä joihin törmäiltiin non-stop. Ei siinä oikeastaan tarttenu meloa lainkaan kun törmäiltiin vaan menemään kiveltä toiselle. Parasta retkessä oli kuitenkin laskun loppupuolella ollut neljän metrin putous. Se oli tosi kiva. Ilman sitä olisi kaduttanut koko retki.

Noni, se ois menoa nyt!

Ja opas vaan seisoo ja nauraa kun me muut kiljutaan keuhkomme puhki. Se laskee ton kerran päivässä, kuusi kertaa viikossa.

Mun koivet on siinä oikealla.

Delfiiniretki oli myös kiva. Meidän delfiineille oli pygätty kelluva allas keskelle merta ja siellä oltiin pienissä ryhmissä aina yhden delfiinin kanssa kerrallaan. Kuubassa olen jo kertaalleen uinut delfiinien kanssa ja siellä me silloin oltiin kaikki siellä samassa altaassa useamman delfiinin kanssa ja ihan oikein uitiin niiden kanssa. Balilla me seistiin altaan sivustalla olevalla korokkeella ja Nemo-niminen nuori Delfiini kävi meitä sitten vuorotellen pussailemassa ja viihdyttämässä. 

Delfiiniystävämme Nemo

Minä ja Nemo vähän pussaillaan.

Nemo tykkäs kans pelata korista.

Pyöräretki oli sitten se kohokohta jota olin odottanut jo loman alusta asti. Se oli koko päivän kestävä retki Ubudin maaseudulla ja retken aikana käytiin tutustumassa kahviplantaaseihin, paikalliseen traditionaaliseen kotiin sekä riisipeltoihin. Varsinkin se paikallinen koti teki vaikutuksen. Se oli ihan kamala! Köyhä, likainen, ankea, mutta silti meille sanottiin että ihmiset niissä kylissä on tosi onnellisia. Kukaan ei ole kateellinen toisilleen ja jos jollain on joku ongelma, kaikki muut kyllä tietävät sen, mutta muut tulevat myös joukolla auttamaan ja selvittämään ongelman. 

Fillarit parkissa riisipellon laidalla.

Pyöräretki alkoi aamupalalla näissä maisemissa.

Kahviplantaasilla kalleimman kahvin pavut käy tämän sivettikissan ruuansulatuskanavan läpi. Yäk, ei kiinnosta kyllä sitä kahvia maistaa.

Saatiin myös tee- ja kahvimaistiaiset

Jokaisessa traditionaalisessa kodissa on selkeä järjestys siinä missä päin tiluksia kukakin asuu. Normaalisti perheen nuorin poika jää vaimonsa kanssa asumaan vanhempiensa luo. Naimattoman tyttären huone on lähinnä ulkoporttia, siitä kun on sitten lyhyt matka miehen matkaan kun kosija tulee. Yksi huone on pyhitetty vainajille ja siellä olevassa sängyssä nukkuvat vain kuolleet. Ja joka talolla on oma temppelialue jonne pystytetään muistomerkit kuolleille. Keittiö on yhteinen, mutta kun taloon tulee uusi miniä, avataan keittiön seinään uusi ovi, josta miniä voi sitten kulkea. Ja talolla tarkoitetaan tässä rykelmää erillisiä pieniä rakennuksia jotka ovat kaikki samassa pihapiirissä.

Kuolleiden osasto. Tuossa sängyssä ne nukkuu ennen hautaan menoa ja siihen ei ole muilla asiaa.

Keittiö

Temppeli. Sinne me ei saatu mennä koska emme ole kyseisen perheen jäseniä.

Vanhusten makuuhuone

Nuorimman tytön huone. Se oli ihan oikeassa länsimaisen tyylisessä talossa, ulkoportin vieressä tietenkin.

Kylpyhuone. Tai ehkä vaan vessa. Mä toivon että ne kylpee jossain muualla.

Takapihan jätekasa

Oli kyllä kaiken kaikkiaan tosi mielenkiintoinen fillariretki ja koko loma Balilla. Nähtiin ja koettiin paljon ja varmasti palaamme vielä. Sit kun ne about kymmenen muuta mun matkalistalla olevaa maata on käyty läpi.

No, pitihän sitä sit totakin kokeilla.

Fitnessloma Balilla

Mulla on kestänyt tän postauksen kanssa kun olen odottanut että saisin Balilta mun surffikuvat liitettäväksi tähän mukaan. No, en nyt jaksa enää odottaa. Bali kun ei toimi niinkuin muu maailma. Siellä asiat tapahtuu omaan tahtiin, sitten kun ne on valmiita tapahtumaan, eikä se ole välttämättä tällä viikolla tai edes tänä vuonna. Joten teidän täytyy nyt vaan uskoa että mä olen kokeillut surffausta ja pysynyt pystyssä sen laudan päällä.

Näiden viattoman näköisten olentojen matkaan saattaa lähteä niin kamerat kuin aurinkolasitkin joten pidähän omaisuudestasi huolta näiden läheisyydessä.

Me oltiin aika onnekkaita kaiken tuhkan keskellä. Balin lentokenttä oli kiinni ennen ja jälkeen meidän lentoa ja kaikki pitkän matkan lennot peruttiin, mutta koska me lennettiin Singaporen kautta ei meidän lento ollut edes viittä minuuttia myöhässä. Kolme meidän fitness ryhmästä joutui perumaan koko matkan peruttujen lentojen takia ja kolme tuli melkein kaksi päivää myöhässä. Olis kyllä ainakin itseä harmittanut jos olisi seitsemän päivän paketista menettänyt kaksi.

Balilainen uhrilahja jonka askartelin balilaisen parantajan opastuksella.

Meidän majoitus ja suurin osa ohjelmasta tapahtui aivan ihanassa villassa Seminyakissa piilossa pienen sivukujan varrella. En olisi ikinä itse osannut löytää sinne ja ekana iltana kun poistuttiin hotellista ei tosiaan löydetykään takas. Aika monta kierrosta ja kartanlukua siinä tarvittiin ennen kun oikea sivukuja löytyi.

Villan uima-allas yövalaistuksessa.

Meillä oli huoneessamme ulkoilmasuihku. Ton viidakon takana menee kyllä aita, mutta suihkuseinän takana on naapurihuoneen suihku. En käynyt kurkkaamassa, mutta aika erikoinen järjestely.

Iltaisin sängyillemme oli ilmestynyt pienet lahjat mietelauseiden kera.

Meidän viikkoon kuului monenlaista ohjelmaa. Meillä oli mahdollisuus valita surffi- jooga- tai fitesspaketti. Ystäväni, sekä kaikki muutkin meidän viikolla mukana olleet olivat valinneet surffipaketin. Minä olin ainoa fitness-ohjelmalainen. Ensimmäisenä päivänä kun kaikki tekniikkaohjeistus käytiin läpi, osallistuin minäkin surffitunnille. Ja, ohops, onnistuin ihan surffaamaan ja pysymään pystyssä sen laudan päällä. Aiemmin aina luulin että siinä menee monta päivää ennen kun edes pääsee laudan päälle keekoilemaan, mutta ei se niin vaikeaa ollutkaan. En toki edelleenkään saisi itse aallosta kiinni, mutta kun mut tyrkättiin lautoineen päivineen liikkeeseen aina aallon tullesa, niin kyllähän mä siitä sit osasin itse nousta ylös seisomaan.

Ruoka-aikaan meille oli aina tehty kaunis kattaus pääsaliin.

Ja ruoka oli aina terveellistä sekä maukasta.

Bliss ballsit veivät kielen mennessään. Niitä ja kotitekoisia myslipatukoita sai halutessaaan välipalaksi.

Omaan ohjelmaani kuului joka päivä tunnin rääkki personal trainerin kanssa. Vedettiin potkunyrkkeilyä, TRX:ää ja bootcampia rannalla. Oli tehokasta ja tosi kivaa. Lisäksi meidän kaikkien ohjelmaan kuului muutama tunti joogaa. Ja tietty muutama hieronta ja herkullista ja terveellistä ruokaa. Meidän virallinen ohjelma oli aika väljä ja siinä oli hyvin aikaa myös viettää uima-altaalla ja käydä ostoksilla tai syömässä muissa ravintoloissa. Yksi päivä vietettiin reissaten ympäri saarta. Käytiin kahdella eri rannalla ja yhdessä temppelissä.

Potkunyrkkeilyä ja TRX-harjoittelua personal trainerin kanssa

Finns beach clubille pääsi tuollaisella kivalla hissillä. meri oli siellä upean turkoosi ja hiekka valkoinen.

Upeat näkymät Uluwatun temppelistä. Itse temppelissä ei ollut mitään nähtävää.

Sinä päivänä kun kävimme Uluwatun temppelissä sattui olemaan Galungan, paikallinen juhlapyhä. Melkein kaikki paikalliset pukeutuivat ylläolevan näköisiin värikkäisiin asuihin ja menivät temppeliin antamaan uhrilahjoja.

Traditionaalisiin asuihin pukeutuneita paikallisia tyttöjä Uluwatun temppelissä.

Mä oon nyt ihan koukussa noihin fitness-lomiin. Mä vaan saan niin paljon enemmän irti lomasta kun on ohjattua toimintaa ja kaupan päälle lähti pari ylimääräistä kiloakin loman aikana pois. Kuitenkaan en ollut millään dieetillä; söin terveellisesti ja säännöllisesti, urheilin ja nautin elämästä. Aika kalliitahan noi kyllä on ja tämä kyseinen Bali-loma oli mielestämme ylihintainen siihen nähden mitä se lopulta sisälsi. Thaimaassa tammikuussa mun pakettiin kuului paljon enemmän ohjelmaa ja ruokailuja mutta silti maksoin vähemmän, vaikka siellä mun piti maksaa vielä lisämaksu yhden hengen huoneesta. Balilla oli pienempi ryhmä ja hienommat puitteet, mutta organisointi oli välillä vähän niin ja näin. Aikataulua muutettiin, mutta meiltä ei kysytty mitään, eikä meille edes ilmoitettu asiasta. Yhtäkkiä tuli joku sanomaan että hei, auto lähtee ja sit oli joku 45 sekuntia aikaa laittautua valmiiksi.

Kuitenkin nautimme ja suunnittelemme jo seuraavaa fitness-lomaa jossain päin maailmaa.

Auringonlasku kuuluisalla Potato Head beach clubilla