Kreikkalainen vieraanvaraisuus

Mulla on kestänyt hetki aloittaa nää blogikirjoitukset viimeisestä Kreikan matkasta koska mä oon ollut niin masentunut siitä että loma on loppu ja oon taas täällä kurjassa Frankfurtissa. Kreikassa oli +35 ja Frankfurtissa odotti +15, rankkasade, pilvinen taivas, tuuli, ankeus ja lisäksi suurin osa kavereista on vielä lomalla ja reissussa jossain ihanissa rantakohteissa. Mulla oli aina teininä ihan hirveä suomiangsti ja Kreikan matkojen välillä laskin aina päiviä seuraavaan matkaan (enää 128 päivää jne...) ja aina lomalta palattuani olin ihan depiksessä jonku kuukauden. Nyt on pitkästä aikaa samanlainen olo. Ei niin, että mä jonneki Parokselle haluaisin muuttaa, pitkäkshän siellä aika pidemmän päälle kävis, mutta oisin mä tällä kertaa voinu olla pari lisäviikkoa. Ainakin.

Viimeinen kuva Kreikasta...

...ja tämä näky odotti mua Frankfurtissa.

Ja tässä yksi syy miksi olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa; kreikkalaiset ihmiset ja niiden loppumaton vieraanvaraisuus. Vai mitäs sanotte seuraavasta? Olin ottanut lennot saarille Thessalonikin kautta ja mulla oli mennessä Thessalonikissa n. kahdeksan tunnin vaihto. Olin ajatellut mennä kaupungille pyörimään ja tapaamaan paikallisia kavereita. Kävi kuitenkin niin että kaikki mun omat kaverit sattu just silloin olemaan saarilla lomilla. Elokuu, Thessaloniki, mitä mä oikein odotin? No, mä oon siellä niin monta kertaa käyny että kyllä nyt yks päivä ois menny ihan itekseenikin. Vaan toisin kävi. 

Lähtöä edeltävänä iltana olin yhden kreikkalaisen ystävättäreni synttäreillä täällä Frankfurtissa ja kerroin hänelle matkasuunnitelmastani. Hän siihen totesi että hei, mun poikaystävä on just Thessalonikissa, se pitää sulle seuraa huomenna. Eeh, ok, en ole koskaan tavannutkaan koko heppua, onkohan tuo nyt tarpeellista? Joo, joo, mä annan sun numeron mun poikaystävälle, se soittaa sit sulle. Ja todellakin soitti. Hän sanoi olevansa Halkidikillä rannalla aika lähellä lentokenttää ja voivansa tulla hakemaan mut kentältä ja sit voidaan viettää yhdessä päivä rannalla. Mulla sattui siellä sitten lopulta olemaan toinenkin ystävä Frankfurtista juuri silloin joka haki mut kentältä ja toimitti sinne rannalle. En mä nyt kehdannu tuntematonta laittaa mua noutamaan. Ei näköjään olisi kuitenkaan ollut minkäänlainen ongelma.

Tuolla rannalla vierähti sunnuntaipäivä rattoisasti (kuvat: Haralampos S.)

Päivä oli oikein rattoisa. Mun kaverin poikaystävällä oli siellä rannalla joku kymmenen muutakin kaveria jotka ei ollu moksiskaan siitä et joku turisti liittyi seuraan. Ne kaikki lähti jossain vaiheessa pois ja  loppupäivän mä sit hengailin kahdestaan mun uuden ystäväni kanssa. Välipala tarjoiltiin hänen isänsä lähistöllä sijaitsevan kesäasunnon terassilla; kreikkalaista salaattia isän itse kasvattamista tomaateista ja kurkuista. Mä yritin jonneki ravintolaan mutta kun heppu kuuli että mä haluun vaan salaattia niin se oli että ei, ei, ei tässä mitään tavernoja tarvita, minun isäni tekee sen sulle. Isä oli asunut aikoinaan kymmenen vuotta Ruotsissa ja sen mielestä oli hauskaa verestää vanhoja ruotsintaitoja suomalaisen vieraan kanssa. Kaikkeen sitä joutuu. Viime aikoina olen muuten joutunut puhumaan ruotsia enemmänkin, sillä myös Kroatiassa tutustuin vanhempaan kreikkalaiseen herraan joka oli ollut aikoinaan naimisssa ruotsalaisen naisen kanssa. Ja taas piti käydä keskustelut på svenska.

Mun todellinen luomusalaatti

Illalla uusi ystäväni vei mut lentokentälle ja sen pituinen se. Hänen tyttöystävänsä, siis mun ystäväni, oli onnellinen saatuaan meiltä molemmilta positiivisen raportin päivästä.

No entäs siellä saarilla sitten? Saarista, eli Mykonoksesta ja Paroksesta kerron erillisissä postauksissa, nyt vaan vähän tuosta vieraanvaraisuudesta. Alunperin päätin mennä Parokselle lomalle koska yksi kreikkalainen ex-kollegani sitä sattui minulle ehdottamaan. Hän oli menossa sinne miehensä ja lastensa kanssa ja kutsui minut avosylin viettämään lomaa heidän kanssaan. Parempien suunnitelmien puuttuessa päätin hyväksyä tarjouksen. En tunne kyseistä henkilöä kovin hyvin (tai en tuntenut ennen matkaa) mutta ollaan me muutamia kertoja viime vuoden aikana tavattu Pariisissa, Lontoossa ja Frankfurtissa. Hän on nykyään Lontoossa töissä. Hän oli kovasti pahoillaan ettei heidän vuokraamassaan asunnossa ollut ylimääräistä makuuhuonetta minulle tarjolla, mutta itse olin ihan iloinen ettei tarttenut sentään 24/7 toisten nurkissa pyöriä ja varasin lähistöltä itselleni hotellihuoneen.

Paros on ihana saari, mutta siellä tarttee ehdottomasti auton jos haluaa poistua hotellistaan yhtään mihinkään. Paros on ihan reunojaan myöten täynnä elokuussa eikä mun onnistunut saada autoa (ne oli kaikki siis vuokrattu jo, voitteko kuvitella?!), mutta ystäväni sanoi ettei se ole mikään ongelma koska hän voi aina viedä ja hakea minut kaksi kertaa päivässä, ensin rannalle ja sitten toistamiseen illalliselle yms iltamenoihin joten mitäs mä edes omalla autolla tekisin! Hänellä ja hänen miehellään oli saari täynnä ystäviä ja illallista syötiin yleensä n. 10-15 hengen kokoonpanolla. Kaikki muut kreikkalaisia paitsi minä. Tosi hyvä kielikylpy oli kyllä joo. Ja koko jengi adoptoi mut joukkoonsa välittömästi. Jos joku kerta halusin jäädä rannalle tai illalla kaupunkiin pidemmäksi aikaa oli aina joku muu valmis kyyditsemään mut takaisin hotellille. Kun ystäväni ystävät järjestivät illanistujaisia omilla terasseillaan olin minä aina automaattisesti tervetullut mukaan. Ja niin edelleen. Välillä mä hengasin niiden ystäväni ystävien kanssa ilman että edes oma ystävä oli paikalla.

Ja näitähän riitti matkan aikana.

Ja maksaahan mun ei annettu koskaan mitään. Toi on kyllä asia joka mua oikeesti nolottaa, mutta kreikkalaisilla on tapana että vieraat ei maksa mitään. Muutenkin ne aina tappelee kuka saa maksaa ja mä todella yritin tunkea niitä seteleitäni eri suuntiin ja aina ne palautu takas mulle tai jos annoin 20€ niin sain kympin takas, jos annoin 50€ sain 20€ takas. Jos nyt ylipäätään mun rahaa edes ottivat. Mulle aina sanottiin että maksa sitten vaikka drinkit seuraavassa paikassa ja sitten joku muu taas maksoi. Halvaksihan tuo tulee mutta todellakin seuraavan kerran kun joku niistä tulee tänne Frankfurtiin niin ne ei kyllä maksa penan hyrrää yhtään mistään.