Mitä jos sit kuitenki Frankfurt

Mä en voi uskoa tätä mutta mä en muutakaan Pariisiin! Sydän vuotaa verta. Mä olin jo matkalla sinne allekirjoittamaan vuokrasopimusta ja shekkiä ja kaikkea ja sitten tapahtui jotain, joka muutti mun suunnitelmat kokonaan. Mulle tarjottiin Frankfurtista ehkä korkeatasoisinta paikkaa mitä mun taidoilla ja koulutuksella voi saada. Ja mä hyväksyin sen tarjouksen. Mulla oli taas dilemma; valitako chic elämä rakkauden kaupungissa vai ihan super hyvä duuni pienemmässä ja harmaassa pankkicityssä. Ekaa kertaa elämässä mä valitsin duunin, aiemmin oon menny vaan fiiliksen mukaan sinne missä on ollu kivointa. Tai no, ei mulle ennen ole tällaista mahdollisuutta tarjottu. Mä en edes hakenu sitä duunia, se vaan annettiin mulle hopeatarjottimella oikeastaan ilman mitään ponnisteluja mun puolelta. Kuinka siihen voi sanoa ei? Ja se on vakipaikka kaiken lisäks. 

Välillä mua ärsyttää että mä oon niin tehokas. Nyt olis niin paljon helpompaa jos oisin vaan päättäny mennä Pariisiin tammikussa ja sit vähitellen alkaa kattoa asuntoja ynnä muuta. Nyt mun pitää perua kaikki! Ja maksaa, kun eihän mun Pariisi-duuni nyt mulle mitään relocation palveluja maksa ja mä käytin jo niitä. Ja sit mun pitää perua kaikkien Frankfurt sopimuksien peruutukset. Toivottavasti saan vielä pitää kämpän. Siellä kävi jo välittäjä. Vuokraisäntä ei ole vastannu mun viesteihin.

Että sellaista. Täytyy nyt alkaa käydä Pariisissa kerran kuussa niin kauan että mä kyllästyn siihen. Viime viikolla kokeilin mennä autolla. Eihän sinne ole kuin 577km. Juna on edelleen ehkä helpoin vaihtoehto mutta ei tuo ajomatkakaan niin kamala ollut. Riippuu tietty ajajasta. Meillä meni kaverin kanssa matkaan vajaat viis tuntia. Jollain muulla menis varmaan reilusti enemmän.