Perú campeón Finlandia corazón

Huhhuh onpas ollut taas rankka paluu "arkeen". Frankfurt on vähän niinku Helsinki, elokuussa karkaa mopo ihan käsistä noiden fiestojen ja festivaalien kanssa. Palasin keskiviikkona puolilta päivin suoraan töihin ja sen jälkeen en ole paljoa kotia nähnyt. Joka ilta on ollut jotku kinkerit ja monet jäi vielä näkemättä. Alkuviikosta ollu Upper Bergerstrassenfest, loppuviikosta Bahnhofsfest sekä viikonloppuna Osthafenin juhlavuosifestivaalit jäi kaikki väliin kun ei vaan revennyt joka paikkaan. Hauptwachella on ollu koko viikon myös omenaviinifestivaalit, sinnekään en mennyt muuta kuin ohi kävelin pariin otteeseen. Sen sijaan mä menin Oederwegillä (mm. Marimekon liike sijaitsee sillä kadulla) järjestettäviin valkoisiin katujuhliin sunnuntaina. Se on ihan mahtava idea; katujuhlat jossa Oederweg on suljettu liikenteeltä ja pitkn katua usean sadan metrin alueelle on pygätty pöytiä jonoon, tietty valkoisilla liinoilla verhoiltuna. Naapuruston asukkaat voi varata itselleen yhden tai useamman pöydän maksua vastaan ja sitten sen saa koristella mielensä mukaan ja juhlan alettua voi pöydän lastata omilla eväillä. Kadun varrella olevista ravintoloista saa myös ruokaa ja juomaa jos ei halua itse kokata mutta mitään ylimääräisiä katujuhlakojuja makkaroineen siellä ei ole. Yhdessä kohtaa on valkoinen flyygeli ja livemusiikkia, valkoinen koira jolkotteli pitkin katua koko illan ja kaikki oli pukeutunu valkoisiin. Osa pöydistä oli tuunattu tosi hienoiksi hopeisine kynttilänjalkoineen, posliiniastioineen ja valkoisista ruusuista viritettyine pöytäkoristeineen. Meillä ei ollut omaa pöytää mutta se pöytä johon meidät oli kutsuttu kuokkimaan tarjoili ruuat pahviastioista. Ens vuodeksi mä haluan ottaa oman pöydän ja tehdä siitä tooosi hienon.

Weisse tafel päivällä... 

...ja illalla (kuvat schirn-magazin.de)

Täällä on nyt myös taas hetkellisesti ihan mieletön helle. Eilen saatiin kuningasidea tyttöjen kanssa mennä yhteen maauimalaan. Ei muuten oltu ainoat jotka oli saanu saman idean. Jouduttiin venaamaan 50 minuuttia lippujonossa joka kiemurteli koko parkkipaikan ympäri. Onneksi sekä alue että allas on ihan järjettömän isot että mahtui sinne siltikin vielä sekaan ihan mukavasti. Allas on 220 metriä pitkä ja leveimmästä kohdasta 50 metriä leveä, vähän kuin joku pikku järvi. Se on ainakin Saksan suurin, en tiedä onko Euroopassa jossain joku suurempi allas. Ameriikassa varmasti on, siellä on kaikki niin suurta.



Brentanobad - allas oli hieman täydempi kun me oltiin siellä
(kuva: rhein-main-wiki.de)

Ja tuo otsikko viittaa sitten perulaisiin juhliin jotka oli lauantaina (ja osittain myös sunnuntaina – kotiinpaluu tapahtui klo 06:00). Siellä oli koko kavalkaadi perulaista ruokaa ja juomaa cevichestä piscoon ja kaikkea muuta jonka nimiä en muista. Perunaa paljon joka muodossa ja riisiä ja kanaa. Täällä on kyllä niin mahtavaa kun on jengiä vähän joka maasta ja sitten kun tutustuu yhteen, niin kohta pääsee jo koko sen maan yhteisön vierailevaksi jäseneksi. Meillä on täällä duunissa yksi puoliksi perulainen joka on mun latvialaisen ystävän  kaveri ja sitä kautta sitten suurlähettilästä lukuun ottamatta koko Perun suurlähetystön henkilökunta onkin yhtäkkiä mun kavereita ja juhlakutsuja satelee jatkossa varmaan enemmänkin. Hitsi, pitää alkaa kohta suunnitella matkaa Peruun, sen verran hauskaa sakkia ainakin nää Frankfurtin perulaiset oli. Niillä on utopistinen haave että Peru voittaa vielä joskus jalkapallon maailmanmestaruuden ja kippiksen sijaan ne sanoo skoolatessa aina "Perú campeón" jos vaikka sillä se mestaruus lähtis. Peru on voittanu Copa Américan vuonna -75 ja siitä on tehty laulu joka soi myös tiuhaan tahtiin sen illan aikana. Sain pitkästä aikaa puhua ihan kunnolla espanjaakin.



Perulaista evästä (kuva: blogs.peru.com)

Pisco sour (kuva: comidasperuanasricas.blogspot.com)

Sen jälkeen kun mä aloin kirjoittaa tätä blogia on juhlien määrä mun elämässä varmaan kuusinkertaistunu. Tuskin muistan enää niitä yksinäisiä viikonloppuja kun itkeä tihrutin yksin kotona kattoen jotain nyyhkyleffaa. Ja siis niistä illoistahan mä en tänne kirjoita. Niin että uskokaa että mun elämä on pelkkää fiestaa, sitä se on!