Museumsuferfest

Ja täällä senkun juhlat jatkuu. Viime viikonloppuna oli vuorossa Museumsuferfest joka oli jälleen levittäytyny molemmin puolin jokea tähän keskustan tuntumaan. Mulla ois kotoota sinne ehkä matkaa 800 metriä, mutta silti en ehtinyt mukaan menoon kuin vasta sunnuntai-iltana juuri vähän ennen loppuilotulituksia. Silloin yhdeksän jälkeen sunnuntaina siellä oli vielä ihan täysi meno päällä, kojuja ja musiikkilavoja toinen toisensa vieressä ja joka lavalla kaikui erityyppinen musiikki. On tangoa, rokkia, elektroa ja ihan vaikka mitä ja kaikkia erimaalaisia kojuja joista saa ostaa maiden herkkuja. Mä olin ollu taas lauantaina latvialaisessa seurassa tanssimassa yhdellä rantaklubilla (joo, täältä löytyy sellainen hehe) ja vaikka sunnuntaina oli hieman väsynyt olo niin yllättäen kun asetuin siihen brasilialaisen menomestan edustalle venailemaan ilotulituksia, alkoi kummasti taas lanne keikkua. Ilotulitukset oli mun mielestä hienot mutta maltalainen kollega sanoi olleensa niihin pettynyt kun ne kesti vaan jotain 20 minuuttia. Maltalla katsos tulitukset kestää kolme tuntia (!). Niillä on vissiin ylimääräistä rahaa siellä lennättää tuhkana taivaalle. Tänään aamulla kun kävelin töihin oli joen varressa enää tallottu nurmikko jäljellä sekä roska-autot.

kuva: energy.de

kuva: pgtraveltips.co.uk

Lauantaina ennen rantaklubia pääsin pitkästä aikaa kampaajalle. Eräs latvialainen julkkiskampaaja oli täällä visiitillä ja otti vastaan kaikkia täällä asuvia latvialaisia ystäviään ja ystävien ystäviä. Minähän olen nykyään melkein kanssa latvialainen, niin pääsin mukaan kaunistumaan ainoana ei-latvialaisena. Täytyy sanoa että on aika kova heppu kampailemaan, teki tosi hyvää jälkeä. Me keräännyttiin kaikki yhden tytön luo ja siinähän se päivä iloisesti vierähti. Kun oltiin vihdoin kaikki edustuskelpoisia, niin pitihän niitä kuontaloita lähteä ulkoiluttamaan. Mentiin sitten tälle päiväsaikaan yksityiselle uintiseuralle jossa ulkopuoliset deejiit saa lauantaisin järjestää klubeja. Se on vähän kuin Töölönlahden rannalle ois pygätty sellanen puinen katos jossa ei ole lainkaan seiniä. Sanomattakin selvää että talvisin siellä ei tapahdu juuri mitään. Siellä soi tosi hyvä tanssimusa ja aurinkohan siinä taas ehti nousta ennen kuin sieltä saattoi kotiin palata.





Schwedlersee päiväsaikaan (kuva: thing-frankfurt.de) ja yöllä (kuva: main-frankfurter-osten.de)



Nyt on rauha maassa ja juhlat juhlittu vähäks aikaa. Huomenna mulla on vuorossa Stomp Alte Operissa ja torstaina hyvin aikaisin aamulla lähtee kone Lontooseen. Täytyy nyt katsoa sitten Lontoota ihan uudella silmällä jos siellä alkaa jatkossa ravata useamminkin. Stompin mä oon nähny Suomessa Kulttuuritalolla yli kymmenen vuotta sitten ja siitä asti oon haaveillu näkeväni ne uudestaan. Nyt kerrankin satun olemaan oikeassa maassa oikeaan aikaan ja pääsen kuuleman kolistelua ja katsomaan notkeita heppuja uudemman kerran.



Perú campeón Finlandia corazón

Huhhuh onpas ollut taas rankka paluu "arkeen". Frankfurt on vähän niinku Helsinki, elokuussa karkaa mopo ihan käsistä noiden fiestojen ja festivaalien kanssa. Palasin keskiviikkona puolilta päivin suoraan töihin ja sen jälkeen en ole paljoa kotia nähnyt. Joka ilta on ollut jotku kinkerit ja monet jäi vielä näkemättä. Alkuviikosta ollu Upper Bergerstrassenfest, loppuviikosta Bahnhofsfest sekä viikonloppuna Osthafenin juhlavuosifestivaalit jäi kaikki väliin kun ei vaan revennyt joka paikkaan. Hauptwachella on ollu koko viikon myös omenaviinifestivaalit, sinnekään en mennyt muuta kuin ohi kävelin pariin otteeseen. Sen sijaan mä menin Oederwegillä (mm. Marimekon liike sijaitsee sillä kadulla) järjestettäviin valkoisiin katujuhliin sunnuntaina. Se on ihan mahtava idea; katujuhlat jossa Oederweg on suljettu liikenteeltä ja pitkn katua usean sadan metrin alueelle on pygätty pöytiä jonoon, tietty valkoisilla liinoilla verhoiltuna. Naapuruston asukkaat voi varata itselleen yhden tai useamman pöydän maksua vastaan ja sitten sen saa koristella mielensä mukaan ja juhlan alettua voi pöydän lastata omilla eväillä. Kadun varrella olevista ravintoloista saa myös ruokaa ja juomaa jos ei halua itse kokata mutta mitään ylimääräisiä katujuhlakojuja makkaroineen siellä ei ole. Yhdessä kohtaa on valkoinen flyygeli ja livemusiikkia, valkoinen koira jolkotteli pitkin katua koko illan ja kaikki oli pukeutunu valkoisiin. Osa pöydistä oli tuunattu tosi hienoiksi hopeisine kynttilänjalkoineen, posliiniastioineen ja valkoisista ruusuista viritettyine pöytäkoristeineen. Meillä ei ollut omaa pöytää mutta se pöytä johon meidät oli kutsuttu kuokkimaan tarjoili ruuat pahviastioista. Ens vuodeksi mä haluan ottaa oman pöydän ja tehdä siitä tooosi hienon.

Weisse tafel päivällä... 

...ja illalla (kuvat schirn-magazin.de)

Täällä on nyt myös taas hetkellisesti ihan mieletön helle. Eilen saatiin kuningasidea tyttöjen kanssa mennä yhteen maauimalaan. Ei muuten oltu ainoat jotka oli saanu saman idean. Jouduttiin venaamaan 50 minuuttia lippujonossa joka kiemurteli koko parkkipaikan ympäri. Onneksi sekä alue että allas on ihan järjettömän isot että mahtui sinne siltikin vielä sekaan ihan mukavasti. Allas on 220 metriä pitkä ja leveimmästä kohdasta 50 metriä leveä, vähän kuin joku pikku järvi. Se on ainakin Saksan suurin, en tiedä onko Euroopassa jossain joku suurempi allas. Ameriikassa varmasti on, siellä on kaikki niin suurta.



Brentanobad - allas oli hieman täydempi kun me oltiin siellä
(kuva: rhein-main-wiki.de)

Ja tuo otsikko viittaa sitten perulaisiin juhliin jotka oli lauantaina (ja osittain myös sunnuntaina – kotiinpaluu tapahtui klo 06:00). Siellä oli koko kavalkaadi perulaista ruokaa ja juomaa cevichestä piscoon ja kaikkea muuta jonka nimiä en muista. Perunaa paljon joka muodossa ja riisiä ja kanaa. Täällä on kyllä niin mahtavaa kun on jengiä vähän joka maasta ja sitten kun tutustuu yhteen, niin kohta pääsee jo koko sen maan yhteisön vierailevaksi jäseneksi. Meillä on täällä duunissa yksi puoliksi perulainen joka on mun latvialaisen ystävän  kaveri ja sitä kautta sitten suurlähettilästä lukuun ottamatta koko Perun suurlähetystön henkilökunta onkin yhtäkkiä mun kavereita ja juhlakutsuja satelee jatkossa varmaan enemmänkin. Hitsi, pitää alkaa kohta suunnitella matkaa Peruun, sen verran hauskaa sakkia ainakin nää Frankfurtin perulaiset oli. Niillä on utopistinen haave että Peru voittaa vielä joskus jalkapallon maailmanmestaruuden ja kippiksen sijaan ne sanoo skoolatessa aina "Perú campeón" jos vaikka sillä se mestaruus lähtis. Peru on voittanu Copa Américan vuonna -75 ja siitä on tehty laulu joka soi myös tiuhaan tahtiin sen illan aikana. Sain pitkästä aikaa puhua ihan kunnolla espanjaakin.



Perulaista evästä (kuva: blogs.peru.com)

Pisco sour (kuva: comidasperuanasricas.blogspot.com)

Sen jälkeen kun mä aloin kirjoittaa tätä blogia on juhlien määrä mun elämässä varmaan kuusinkertaistunu. Tuskin muistan enää niitä yksinäisiä viikonloppuja kun itkeä tihrutin yksin kotona kattoen jotain nyyhkyleffaa. Ja siis niistä illoistahan mä en tänne kirjoita. Niin että uskokaa että mun elämä on pelkkää fiestaa, sitä se on!

Buzuki all night long

Käytiinpä eilen konsertissa, tai oikeastaan tänään... Rodoksella oli suuri laulutähti Natasa Theodoridou esiintymässä ja yksi suuri ulkoilmayökerho oli muutettu Buzukiaksi yhden illan ajaksi. Siis lattia oli täytetty pöydillä ja tuoleilla ja yhteen reunaan oli kasattu lava. Mulla on Buzukiasta ollu aina vähän sellanen käsitys että se on mesta vanhoille ihmisille, mutta mulle vakuutettiin että tää on modernia kreikkalaista musaa ja täynnä nuorta väkeä. Sisäänpääsy oli 40 euroa ja neljällä 40 euron kupongilla sai pullon votkaa tai viskiä tai jotain muuta viinaa. Viiniä tai muuta miedompaa ei ollu myynnissä. Joka pöydässä oli sitten vati jäitä, jotain blandiksia koristeena ja pullokaupalla viinaa. Siellä oli kaks lämppäriä ja varsinainen artisti esiintyi klo 02:00-06:00 yöllä. Kyllä, kahdesta kuuteen aamuyöllä. Voi naisparkaa mitkä työajat! Tää Kreikka on kyllä outo maa. Mä kuvittelin alunperin kun lupasin lähteä mukaan että sinne mentäis kymmeneltä ja kahdelta ois koko homma jo ohi. Vaan ei täällä.

Ei se mitään kovin modernia musaa ollut ja buzukihan siellä taustalla tilulilutteli, mutta jengi oli kyllä kaikenikäistä, pääosin tosi nuorta. Ja kaikki osas kaikkien laulujen sanat ulkoa ja laulo ja tanssi mukana. Sitä mukaa kun viskipullon pinta laski pääsin mäkin mukaan tunnelmaan. Kyllä se nainen oli oikeasti tosi hyvä laulaja ja myös viihdyttävä lavaesiintyjä joka kertoili vitsejä ja otti kontaktia yleisöön. Välillä sinne lavalle kiipes jengiä mukaan tanssimaan sen taustalla.

Mutta paras juttu on ne kukat. Siellä myytiin sellasia 20x30 senttimentin styroksitarjottimellisia neilikankukkia joista oli katkottu varret pois. Yhdellä tarjottimella oli about 20 kukkaa ja niitä myytiin kymmenen tarjottimen pinoissa. Mulle sanottiin että yks tarjotin ois ollu 15 euroa. Yksi mies muun muassa osti niitä 20 kertaa sen kymmenen pinon, sen saa kuulemma tonnilla. Ja sitten se paisko ne kukat tarjottimineen päivineen sinne lavalle sen laulajan jalkoihin. Loppuillasta oli sekä lava että koko yökerhon lattia ihan täynnä kukkia. No, ainakaan ne ei enää heitä lautasia, mikä oli ennen tapana vastaavisssa tilanteissa. Se kävi kuitenkin muusikoille niin vaaralliseksi että se kiellettiin ja nykyään paiskotaan kukkia. Tässä yksi mallivideo ja sieltäkin näkyy miten niitä kukkia on lava täynnä. Rouva Theodoridou oli muuten ennen naimisissa plastiikkakirurgin kanssa ja sen ex-mies on selkeesti tehny taikojaan myös rouvan kasvoilla. Hyvää työtä teki, kaunishan tuo on, kerrankin ei näytä leikattu naama kuminukelta.

Siellä niitä kukkia nyt olis (kuva: greeksongs-greekmusic.com)

Edellisenä yönä oltiin siellä samassa yökerhossa kun siellä oli DJ Dubfire, kuulemma kans joku kuuluisa tyyppi. Sen keikka alko kolmelta yöllä. Voi halavata näitä aikoja täällä. Siihen asti se musa oli sellasta datsun-datsun-takataka-datsun osastoa, mutta Dubfirella oli vähän pehmeämpi biitti (kyllä senki tahdissa pystyy datsunia laulamaan) ja sitten se on siihen päälle ajanu jotain autokorjaamokolinaa. Mä kyllä jotenkin tykkäsin siitä musasta, mutta mun ystävä ei tykänny joten lähdettiin jo aika ajoissa kotiin silloin. Siis ajoissa täällä tarkoittaa ennen neljää. Theodoridoun keikalta mä poistuin viideltä mutta koko kreikkalainen revohka jäi sinne loppuun asti eli melkein puol seiskaan. Theodoridou oli lopettanu konsertin kun aurinko nousi sanoen että hänellä ei tullu aurinkolaseja mukaan että pakko lähtee nyt himaan :)

Vaikka mä täällä vitsailen koko ajan viinasta niin hogasin just että en ole juonu yhtään mitään täällä mun all inclusive hotellissa vaikka rannekkeella sais vaikka mitä. Noissa illallisravintoloissa on viinihanat, vähän niinku ruotsinlaivalla ja kyllä mulla makuhermot vielä sen verran pelaa että sitä kuraa en kykene juomaan ja en mä sit päivällä viitti tuolla rannalla mitään ottaa. Iltasin on menty useimmiten Rodoksen kaupunkiin ja siellä sain jopa yhden hyvintehdyn Cosmopolitanin.

Oli tarkotus tehdä reissu Symille ja toinen Turkkiin tänä viikonloppuna mutta toi yökerhoilu nyt vähän muutti sunnitelmia. Jos menee kuudelta nukkumaan niin mua ei ainakaan kiinnosta olla kasilta satamassa passintarkastuksessa. Tää meidän kaveri sen sijaan meni tänään ysiks duuniin ja sillä on sunnuntaisin vuoro tauotta kahteen asti yöllä. Se oli just meidän kanssa syömässä ja suunnitteli jo että missä tavataan sitten kahdelta, puhelin sillä soi läpi ruokailun tauotta. Tavatkoon keskenään, mä meen nukkumaan. Se on ollu duunissa huhtikuusta tähän asti ilman yhtään vapaapäivää ja se käy usein ulkona ja nukkuu vaan kahden-kolmen tunnin unia. En tajua miten se kestää. Normityöpäivät on 14 tuntisia.

Syros-Patmos-Leros-Rodos

Hello ja tarkut Kreikasta! On ollut vähän niheetä ton netin kanssa joten vasta nyt pääsen päivittämään. Ja toisaalta ei täällä ole mitään juuri tapahtunutkaan joten ennen tätä päivää ei olis ees ollu mitään mielenkiintoista kirjoitettavaa. Vai haluttaako teitä kuulla kuinka mentiin rannalle, oltiin rannalla ja sit syötiin pari kertaa ja mentiin nukkumaan?

No mut, pikainen kelaus menneeseen viikkoon. Ateenasta lähdettiin viime viikon tiistaina aikaisin aamulla Syroksen saarelle jota kautta sitten keskiviikkona illalla meni vene Patmokselle asti. Syrokselle pääsee päivittäin mutta Patmokselle on laiva vaan pari kertaa viikossa. Eka nopea laiva oli nimeltään "Hai Spid" kreikkalaisittain. Syrokselta eteenpäin jouduttiin sit normaaliin matkustajalaivaan jonka aikataulutusta en ole vielä tähän mennessä pystynyt käsittämään. Se lähtee Syrokselta klo 23:00 saapuen Patmokselle kello 03:15 ja se on ainoa mahdollinen yhteys sille saarelle! Nukkua ei pysty koska siellä on vaan istumapaikat, täysi valaistus ja - mun lemppari -TV päällä täysillä koko matkan ajan.

Patmos ja Skalan satamakaupunki

Patmos on aika kiva paikka ja niin on Leroskin. Kumpaankaan ei tehdä mitään pakettimatkoja Suomesta. En tavannu yhtään suomalaista kummallakan saarella, enkä myöskään Syroksella joka sekin oli kiva paikka. Meidän majoituksen taso on noussut tasaisesti koko matkan ajan; Syroksella oli ilmainen kaverin kämppä, Patmoksella 40 euron 'rooms to let' -tyyppinen majoitus ja Leroksella 60 euron huoneistohotelli. Kaikki olivat hintaansa nähden erittäin hyviä. Nyt ollaan sitten Rodoksella. Tänne tultiin kuitenkin lopulta kun Symille ei ollutkaan suoraa laivaytheyttä Patmokselta ja meillä on paluulento Rodokselta. Patmokselta Lerokselle matkattiin 1.5 tuntia vähän tavallista linja-autoa suuremmalla katamaraanilla joka loikki alloilla eikä se ollu mikään kovin ihana kokemus. Mulla ei yleensä tule laivoissa huono olo, mutta mun ystävällä tulee ja se käski mun olla hiljaa koko matkan ajan kun sen piti keskittyä olemaan oksuilematta. Vaihtoehtona Lerokselta Rodokselle ois ollu joko se sama laiva jolla mentiin Syrokselta Patmokselle, eli lähtö klo 04:45 ja taas telkkarin melu siivittämässä aamu-unia tai neljä tuntia katamaraanin kyydissä tai 1.5 tuntia lentokoneella! Me valkattiin lentokone kun ei se ees ollu paljoa katamaraania kalliimpi.

Patmoksen Hora ja pappikin sattu just kuvaan

Lentokone oli siis alunperin lähteny Ateenasta, eka välilasku oli Astipalia nimisellä saarella, sitten Leroksella ja Leroksen jälkeen oli vielä kaksi välilaskua ennen Rodosta, Kalymnos ja Kos. En ole ikinä lentäny niin pienellä reittikoneella (kerran menin nelipaikkaisella Cesnalla Hesan yllä) ja se koko touhu oli ihan naurettavaa. Ensinnäkin Leroksen kentälle tulee vaan se yks lento ja koko kenttä aukes vasta klo 16:00 kun lennon piti lähteä klo 17:10. Koneessa oli kahdeksan riviä paikkoja sekä viiden istuimen takarivi niinkuin jossain bussissa. Siellä oli duunissa yksi lentoemäntä joka multitaskasi kaikki hommat koneessa. Lento Lerokselta Kalymnokselle kesti kymmenen minuuttia. Kyllä, kymmenen. Lento Kalymnokselta Kosille kesti kymmenen minuuttia ja lento Kosilta Rodokselle 20. Meitä vähän hävetti et oltiin niin juppeja ettei menty katamaraanilla vaan lennettiin, mutta sillä matkalla koneeseen tuli perhe joka lens pelkän Kalymnos-Kos välin. Oikeesti, kymmenen minuutin lento joka ois ehkä puolen tunnin laivamatka!!

Sieltä se meidän kone tulee - näyttää ihan linnulta

Lähtö Kalymnokselta

Kaikki Dodekanesian saaret on aika vuoristoisia, mutta koneesta näki että Kalymnoksella oli todella korkeita vuoria, vähän niinku alppimeininki. Kalymnos onkin kuulemma kiipeilijöiden suosissa. Sekin lentävä perhe oli tulossa kiipeilemästä. Joten, jos tykkäät kiipeillä niin mene sinne. Kalymnoksen lentokenttäkin oli rakennettu vuorelle.  Se on niin kumpuilevaa maata että ainoa mahdollisuus raivata kiitorata on räjäyttää yhdeltä vuorelta otsa pois. Aika huisin näköistä laskeutua. Leroksen pikkupikku kiitorata päättyy mereen.

Muutenkin Patmos ja Leros on hyviä paikkoja matkailla, niitä ei ole vielä pilattu massaturismilla mutta kaikenlaista tekemistä ja näkemistä on. Rannat ei ole mitään kilometripitkiä hiekkarantoja mutta molemmilta saarilta löytyy ainakin se yks hyvä ranta. Melkein näillä kaikilla Kreikan saarilla on muuten sekä saaren että saaren pääkaupungin nimi sama. Syroksen pääkaupunki on Syros, Mykonoksen pääkaupunki on Mykonos, Rodoksen pääkaupunki on Rodos ja jotta niiden välille vois tehdä eron niin sitä pääkapunkia kutsutaan aina nimellä Hora. Hora ei ole välttämättä saaren suurin ja paras kaupunki, kuten Patmoksella jossa Skala on paljon eläväisempi paikka tai Leroksella jossa Agia Marina on "the place to be".

Nyt ollaan sitten Rodoksella, meidän majoituskategorian huppulukemissa. Viiden tähden all inclusive hotellin sviitissä. Yllättäen ei aivan ilman apua. Yks meidän kaveri on täällä töissä huonepäällikkönä ja saatiin alennuksella tavallinen huone jonka se vielä upgreidas sviittiin. Nyt vedetään sit ranneke vinossa viiden ravintolan ja viiden baarin ja tusinan altaan väliä ja yritetään saada rahoille vastinetta. Tässä hotellissa on 90% asiakkaista Venäjältä eikä kaikki henkilökunnasta ees puhu kreikkaa. TV-kanavista on ainaki puolet venäjänkielisiä, eikä kreikkalaisia kanavia ole ollenkaan. Tää on ihan hervoton kompleksi jossa on kaksi hotellia ja 890 huonetta ja ihmisiä ihan v****sti. Himpun verran liikaa mun makuun. Tällä viikolla täällä on "vaan" 2000 hotellivierasta kun viime viikolla niitä oli 2500. Ja sit sitä kivaa kovaäänistä iltaohjelmaa monelta eri ulkoilmalavalta. Kyl tää tästä, onneks viinaa saa rannekkeella, ei tätä selvin päin kestä :)

Osa meidän 5star kompleksista Rodoksella