Kuudes aisti

No tulee tähän väliin nyt kuitenkin yks Helsinkiläppä koska sieltä löytyi kuin löytyikin jotain mielenkiintoista. Nimittäin Kuudes aisti -festivaalit. Ihan vahingossa osuin Suomeen just sille viikonlopulle kun kyseinen city-festari järkättiin ja sattui olemaan kesän lämpimin viikonloppukin. Musaguru sisko sai vielä hommattua mulle ilmaisen rannekeen kyseisille kinkereille joten mikä ettei. Se oli siis festari joka järkättiin Kuudennen Linjan ja Siltasen pihapiirissä. Sisätiloissa oli myöhemmin illalla dj-vetoista klubimeininkiä ja alkuillasta oli pihalla pari bändilavaa ja live-esityksiä. Perjantaina en vielä ehtinyt mukaan kun saavuin niin myöhään, mutta oltiin siellä lauantaina ja vielä sunnuntainakin. Musiikin puolesta lauantai ei vakuuttanut mua, koska päälavalla oli tarjolla hieman liian hevirok musaa mun makuun ja sisätiloissa ne esitykset jotka nähtiin oli - persuja lainatakseni - liian tekotaiteellista paskaa että sitä ois jaksanu kauaa kuunnella. Parasta festareilla oli mulle kuitenkin ne ihmiset. Mun monet lukioaikaiset kaverit oli siellä järkkäämässä niitä festareita ja mä tapasin paljon vanhoja kavereita joita en ollu nähnyt moneen vuoteen, jopa parhaan kaverini peruskouluajoilta. Ja se perus festariyleisö oli kanssa aika mielenkiintoista katsottavaa. Ihan järjettömän paljon oli tatuointeja liikkeellä. Varsinkin naisia joilla oli isoja, koko käsivarren peittäviä värillisiä kuvia ja miehiä joilla oli kaula tai sen alapuolella oleva (naisista puhuttaessa decolté) alue ihan tatuoituna. Ehkä noille festareille oli vaan suodattunu kaikki tatuoitu väki mutta en mä tollasta kuvien määrää ole Saksassa tai Kreikassa huomannut. Vaatetus oli kanssa aika erikoista paikka paikoin. Vähän kun ois ollu joku kisa että kuka nappaa isoäidin kaapista kaikkein rumimmat vaatteet niin voittaa. Toki joukosta löytyi myös paljon silmäniloa, kuten mun iki-ihana kummipoika kavereineen. Niitä nuoria miehiä kattelee ihan ilokseen. Mulla on itseäni vaan viisi vuotta nuorempi kummipoika että ei se nyt mikään ihan kakara enää ole ja siitä voi "täti" olla ylpeä. On se niin komia ja kohteliaskin.

Kallistahan siellä taas oli, niinkuin on Suomessa tapana. Yks halvatun pieni tölkki lonkeroa oli 6.5 euroa! Puolen litran vesipullostakin ois saanu pulittaa kolme euroa. Ja pantti päälle. On vissiin joku lukenu mun blogia kun sinnekin oli tullut panttikäytäntö. Tosi hyvä ideahan se on, muutenhan ne tölkit päätyis pitkin pihamaata minne sattuu mutta kun siinä on euro kiinni niin sen kyllä jokainen haluaa palauttaa. Sunnuntaina oli muuten musiikki hieman enemmän mun makuuni. Vaikka ehkä vielä enemmän mun makuun olisi Flow festarien musatarjonta. Sinne en nyt tänä vuonna valitettavasti pääse, mutta menkää te jotka pääsette. Siellä on hyvä meno varmasti! Ja samat tyypit on sielläkin duunissa.

Nyt mä olen taas Frankfurtin kentällä matkalla Ateenaan kun tätä kirjoitan. Ja huomenna alkaa sitten se kuuluisa lomamatka Kreikan saaristoon. Onneks pääsen nyt lentämään Aegeanilla ja saan kunnon aterian. Aamupalaksi meinaan Lufthansa tarjosi Helsinki-Frankfurt lennolla niin niheen jauheliha-cheddar ciabatan muovipussista että se jäi kyllä aamukasilta syömättä. Oksuhan siitä ois tullut. Nyt mulla on taas kala-ateria odottamassa ja ah, niin ystävälliset lentoemot. Tosin Lufthansalla ois paljon miehiä duunissa. Aegean vois kans alkaa palkata jotain adoniksia sinne koneeseen tarjoiluhommiin. Menis lennot niin paljon vauhdikkaammin :)

Maistuisko herkullinen Lufthansa ciabatta?

^^^^^

Hyvät yöt vielä Ateenasta. Lentoemot kyllä taas kerran osoitti palvelualttiutensa kun mun kala-ateriaa ei sitten löytynytkään. Niitä kävi useampi erikseen pahoittelemassa ja lopulta ne toi mulle business luokasta seafood-aterian. Se oli kyllä sellanen kylmä mustekalan pystöistä punottu kakkunen jonka seuraksi tarjottiin muhennettua munakoisoa. Himoiten katselin käytävän toisella puolella höyryävää lämmintä kala-annosta. Mä olin ihan varma että ne oli antanu mun kalan vahingossa väärälle tyypille. Siinä istu sellanen läski mies joka ois ottanu vastaan varmaan ihan minkä tahansa ruuan sen enmpää valittamatta. No mä mutustelin mustekalani menemään ja huuhdoin alas valkoviinillä. Kun oltiin lopetettu syöminen, lennähti paikalle vielä yksi niistä lentoemoista sanoen että hei, me sittenkin löydettiin sulle kala-ateria! Sain sitten kylmän business-annoksen lisäksi mulle oikeasti kuuluneen uunissa haudutetun kalan. Nyt on ähky ja painun nukkumaan.