Kreikan kieli

Mä hullu opiskelen kreikkaa ja tänään on taas yksi niistä päivistä kun kaduttaa koko juttu. Se kieli on ihan mahdoton! Jos luulette että erilaisten aakkosten oppiminen on vaikeaa, niin se on pienin huolista kun alkaa opiskella kreikkaa. Aakkoset opin jo 15-vuotiaana kun kävin ekan intensiivikurssin ihan omaksi huvikseni. Viime kesänä aloitin uudestaan, jotta voin jatkossa paremmin seurustella kreikkalaisten ystävieni kanssa. Kielistä mä oon kyllä aina tykänny, mutta tässä taitaa mennä mun raja. Tai sitten mun vanha pää ei kerta kaikkiaan vaan enää pysty sisäistämään uutta tietoa samaan tahtiin kuin ennen. Mä asensin eilen duunin näppäimistöön kreikankieliset aakkoset jotta voin lähettää viestejä Κreikkaan kreikaksi. Ne pari hassua jotka sain aikaiseksi, oli täynnä virheitä, kahdesta eri syystä. Siksi, että kreikan verbioppi on jotain sellaista mitä mä en vaan kykene käsittämään ja siksi että saman kirjaimen voi kirjoittaa viidella eri tapaa. Kyllä, i-kirjaimelle on aakkosissa kolme eri kirjainta (η) ita, (ι) jota ja (υ) ypsilon, ne laustutaan kaikki ihan samalla tapaa. Sen lisäksi kirjainyhdistelmät (οι) omikron-jota ja (ει) epsilon-jota lausutaan myös i:nä. Sitten aakkosissa on myös kaksi eri o:ta, (ο) omikron ja (ω) omega. Ne oli vissiin antiikin aikaan rikkaita kun oli varaa ostaa noin monta vokaalia. Mun puolesta ne vois nyt myydä niistä muutaman pois, josko sillä se kriisikin sutviintuisi. 

     

Ja ne verbit. Joka verbi tietty taipuu aina tekijän mukaan niin kuin suomessakin, joten persoonapronomineja ei välttämättä tarvita. Mutta sitten on tietty meille suomalaiseille tuntematon käsite eli futuuri. Se, kuten mennyt muotokin, taipuu kahdella eri tapaa riippuen tehdäänkö jotakin kerran vai jatkuvasti ja pitkäkestoisesti tai monta kertaa. Espanjassa on samantyyppinen juttu, mutta vaan menneessä muodossa (preteriti vs. imperfekti) mutta se on tosi helppo! Kreikassa ei ole mitään tolkkua! Sitten on tietty epäsäännöllisiä verbejä jotka taipuu ihan miten niitä sattuu huvittamaan ja sen lisäksi vielä passiiviverbejä jotka on mun mielestä kaikista pahimpia. Siis se on "passiiviverbi" mutta se taipuu iloisen aktiivisesti kaikissa persoonamuodoissa ja vielä tosi hankalalla tapaa. Mulla menee tunti kun yritän muodostaa yhden lauseen kun joudun miettimään että kuka tekee, mitä tekee, monta kertaa tekee, tekikö eilen vai monta päivää sitten. Siinä vaiheessa kun saan jotain ulos suustani, ei kukaan enää tajua että mistä puhun kun ne on ehtiny vaihtaa puheenaihetta jo neljä kertaa. Tai siis, enhän mä ole vielä kertaakaan onnistunu seuraamaan kokonaista kreikkalaista keskustelua, saatikka sitten osallistumaan siihen. Ne puhuu niin nopsaa ja kayttää sellasia sanoja mitä mun sanakirjasta ei ees löydy. Onneks kreikkalaiset puhuu yleensä myös ihan hyvää englantia joten ei ole pakko yrittää jatkuvasti yrittää puhua kreikkaa niiden kanssa. Ja onneks ei tartte yrittää opetella suomea vieraana kielenä!

Tällä tasolla ollaan (kuva: http://www.anotek.com/)

Kaikista ylpein olin itsestäni, kun viime reissulla Ateenaan jouduin viettämään toista tuntia yksin ystäväni tädin ja sedän seurassa. Ne on niin ihania kun ne jaksaa puhua hitaasti ja pitää keskustelua yllä jopa mun tasoisen ääliön kanssa. Ne kysyi multa kysymyksiä ihan non-stop ja ainaki 85 prosenttiin kysymyksistä kykenin vastaamaan suoralta kädeltä edes jotain, muutamaa ne joutu hieman uudelleen muotoilemaan ja näyttelemään että tajusin. Mä olin tosi ylpeä itsestäni joku viisi minuuttia. Sitten mun ystävä tuli paikalle ja keskustelu kiihtyi normaaliin tempoon. Mä putosin keskustelusta kuin mummo jakkaralta, enkä tajunnu enää edes yhtä kokonaista lausetta. Joo, ei kannata vielä ylpistyä. Silti mä yritän (siis opiskella, en ylpistyä). Kyllä mä kuitenkin opin joka viikko uusia sanoja ja nyt kun myös yritän kirjoittaa enemmän, niin Outlook jeesaa mua oikeinkirjoituksessa ja puhelimessakin mulla on kreikan tekstisyöttö joka antaa vaihtoehtoisia sanoja valmiiksi oikein kirjoitettuina (paitsi että välillä se huijaa mua valitsemaan väärin kirjoitetujua sanoja - täytyy laittaa reklamaatiota Samsungille!). Ehkä mä vielä joskus pystyn kirjoittamaan yhden blogitekstin kreikaksi (haaveilu on ilmaista...). Tosin kyllä mä vielä muistan ajan joskus 15 vuotta sitten kun sanoin panamalaiselle kaverilleni että kyllä mä joskus vielä sulle kirjoitan kokonaisen kirjeen espanjaksi ja nyt me kirjoitellaan ja puhutaan jatkuvasti espanjaa. Mutta espanja on siis helppo kieli verrattuna kreikkaan, tai kaikki kai on helppoa minkä osaa :)

(kuva: greekliving.net)

Älä stressaa



Kirjoitetaanpa välillä jostain vähän vakavammasta asiasta kun viime ajat on kirjoitusten perusteella pääosin vaan tanssittu ja laulettu. Olin meinaan viime viikolla kaksipäiväisellä työpaikalla järjestetyllä stressinhallintakurssilla. Meillä oli ihan ulkopuolinen alan asiantuntija johdattamassa meitä stressin saloihin. Hän on mm. lääkäri koulutukseltaan, joten saatiin tietoa myös stressin aiheuttamista fyysisistä vaivoista. Melkein kaikki mitä kouluttaja meille kertoi, oli ainakin mulle ennestään tuttua jollain tasolla, mutta jostain syystä niitä neuvoja ei vaan osaa noudattaa. Minä ainakin kehitän ihan itse suurimman osan stressistäni, kun en vaan osaa ottaa rennosti. Vai miltä teistä kuulostaa seuraavat neuvot?

- Älä stressaa liikaa asioita jotka tulevat tapahtumaan tulevaisuudessa tai jotka ovat tapahtuneet menneisyydessä, koeta keskittyä tähän hetkeen ja nauttia siitä. Menneisyyttä ei voi muuttaa ja turha sitä on tulevastakaan stressata ennen kuin tietää että kävikö siinä huonosti vai ei. Ja siinä vaiheessa sekin asia on jo tapahtunut ja voidaan siirtää kategoriaan menneet asiat joita ei voi enää muuttaa. The power of now; helpommin sanottu kuin tehty.

Kuva: careercenterpeers.typepad.com

- Älä oleta! Oletukset on yleensä negatiivisempia kuin mitä itse todellisuus olisi. Turha miettiä kuinka paljon joku ehkä suuttuu, jos sanon tai teen näin, kun oikeasti se toinen ei varmaan olisi millänsäkään jos vaan menisin ja tekisin. Sen sijaan vatvon ja oletan että se suuttuu ja sitten suutun jo itse valmiiksi olettamastani negatiivisesta vastareaktiosta ja siinähän sitä on soppa valmis. Ei myöskään kannata töissä olettaa että pomo, kollega tai koko osasto suuttuu jos otan lomaa vaikka olisi töitä tehtävänä tai jään kotiin kun olen sairas. Kaikilla on oikeus lomaan ja sairaslomaan, vaikka jotkut luuleekin joko olevansa korvaamattomia tai kantavat muuten vaan syyllisyyttä poissaoloistaan.

- Tiesitkö, että sekä positiiviset että negatiiviset asiat aiheuttavat stressiä? Ihan yhtä stressaavaa voi olla jos on liian monet juhlakutsut samalle viikonlopulle, eikä tiedä kenelle kehtaisi sanoa ei. Niin ja yleensäkin sen EI:n sanomista kannattaa opetella. Aina ei voi miellyttää kaikkia ja joskus on ihan hyvä kieltäytyä ottamasta enempää tekemistä harteilleen. Älä oleta että se toinen heti suuttuu jos selität nätisti miksi et nyt tällä kertaa kykene auttamaan.



- Älä tee kärpäsestä härkästä. Jos hermostut ja stressaat joka pikku asiasta yhtä paljon, ei kukaan huomaa milloin sulla on oikeasti joku hätänä. Jos aviomies jättää aina roskapussin lojumaan eteiseen eikä muista viedä sitä jätesäiliöön asti, ei siitä kannata joka kerta vetää pultteja. Sen sijaan, sen kerran kun roskat on siitä kadonneet (niitäkin harvoja päiviä varmasti on), kannattaa antaa miehelle positiivista palautetta siitä. Hei kiitos kun veit roskat! Ehkä se jatkossa sitten muistaa viedä ne useammin, kun ei koe olevansa jatkuvan paineen alaisena. Sama pätee olkkarin pöydällä lojuvaan kahvikuppiin ja niin moneen muuhunkin (pikku)asiaan, jotka meidän naisten mielestä on niin ärsyttäviä muuten niin ihanissa miehissämme.

- Se, että joku on koko ajan niin kiireinen että lounastapaamisetkin pitää sopia kuukauden päähän ei välttämättä kerro siitä, että kyseinen henkilö olisi tosi suosittu. Se on vaan huono organisoimaan aikaansa! Ei kannata olla ylpeä siitä jos on koko ajan niin kauheasti tekemistä. Ihan vaan olemiselle ja rauhoittumiselle pitäisi myös varata aikaa. Ja kyllä, on se myös mahdollista lapsiperheessä. Kalenteriin pitää vaan varata vaikka edes tunti kerran viikossa, kun isä vie lapset puistoon ja äiti saa jäädä kotiin lukemaan tai vaahtokylpyyn tai mikä nyt kenetkin tekee onnelliseksi. Ja sama sitten toisinpäin joku toinen päivä, tai vaikka useamman kerran viikossa. Ja käyttäkää niitä isovanhempia lapsenlikkoina ja painukaa joskus kahdestaan jonnekin. Piristää kummasti!

Aiheuttaakohan kakuttomuus stressiä? (kuva: igniteyour.com)

Tasapainon voi saavuttaa vasta kun sekä fyysinen (physical), henkinen (mental) että hengellinen (spiritual) osa-alue on kunnossa.  Tapasimme kurssin lounastauolla miehen, joka väitti, ettei hänellä ole koskaan stressiä. Kun sitä ihmettelimme, hän kertoi heräävänsä joka aamu klo 5:30 meditoimaan ja voimistelemaan ja meditoidessaan hän blokkaa kaikki ikävät ihmiset ja tapahtumat pois mielestään. Hän väittää, ettei ajattele lainkaan negatiivisia ajatuksia päivän aikana, on kieltänyt sen itseltään jo vuosia sitten. Meditointi ei ole todellakaan mun juttu (eikä sen puoleen aikaiset aamuheräämisetkään), mutta olisi se hienoa päästä samanlaiseen tilaan.  Itse kun tuppaan ajatella aina ensiksi negatiivisesti suunnilleen kaikesta. Omasta mielestäni olen realisti, mutta kyllä pikku positiivisuus vois välillä tehdä ihan hyvää myös mulle.

- Ja stressi on muuten sitten tarttuvaa.  Ja vääränlainen jatkuva stressi voi aiheuttaa korkean verenpaineen, lihasjännitystä, hikoilua, muutoksia ruuansulatuksessa ja immuunisysteemissä, väsymystä, univaikeuksia, epätehokkuutta, onnettomuuksia, ihmissuhdeongelmia ja ihan jopa syöpää.

Joten yritetäänhän olla stressaamatta! Lukekaa jatkoksi vaikka Richard Carlsonin kirja ”Don’t sweat the small stuff… and it’s all small stuff”. Mulla on se oikean kirjan lisäksi PDF-muodossa, jos jotakuta kiinnostaa. Suomeksi se löytyy nimellä "Älä hikeenny pikkuasioista". Samassa sarjassa on useampiakin aiheeseen liittyviä kirjoja; Älä hikeenny parisuhteessa/perheasioissa/töissä/murkkuiästä jne. Kannattaa lukea!

Kuva: skincarebylouisa.com

Turboweekend Köpiksessä

Terveiset Kööpenhaminasta! Tanskalaisella bändillä nimeltä Turboweekend oli perjantaina keikka Tivolissa ja siinähän olikin sitten tarpeeksi syytä tehdä siskon kanssa treffit Köpikseen. Viimeksi me tavattiin tammikuussa Berliinissä kun The Black Keys oli siellä keikalla. Sisko kun aina tietää missä kaikki bändit keikkailee ja suunnittelee sitten matkansa sen mukaan. Koska olen Tanskassa, enkä GEMAn valvovan silmän alaisena, linkitän myös yhdet biisit molemmilta bändeiltä, ks. Turboweekend ja The Black Keys. Tai no, itse asiassa sain yhdeltä saksalaiselta kollegalta sellaisen Mozillaan liitettävän Add-onin joka jatkossa kiertää GEMAn blokkaukset myös Saksassa. Suck it GEMA!

Kööpenhamina on kiva kaupunki, ei ihme että sisko ravaa täällä melkein joka kuukausi. Ihan järjettömän kallis paikkahan tää on, mutta onneksi valuutta on tanskan kruunu ja se on vähän niinku monopolin leikkirahaa kun siinä on niin paljon nollia ettei siitä aina tajua että kuinka paljon nyt menikään rahaa euroissa. Kahvikupponen on helposti melkein kuusi euroa (40 kruunua) ja ruoka-annoksesta saa maksaa kanssa aina monta kymppiä. Sisko väittää ettei tämä kauheasti kalliimpi ole kuin Helsinki, musta tuntuu kyllä että on. Tosin mulla aina pysähtyy Helsingissäkin hengitys kaupan/kahvilan/baarin kassalla kun ruoka ja juoma on sielläkin niin kallista. Saksa (ja Espanja ja Kreikka) on siitä kivoja maita että ruokaa ja juomaa saa halvalla. Paitsi ne Kreikan viiden euron jääkahvit, mutta niihin tulee yleensä kylkiäisenä kaikkea pientä syötävää.

Tältä näyttää kuuden euron kahvi ja kuuden euron biolimu

25 euron salaatti oli kyllä hintansa veroinen! Ahh, vietnamilainen Lele ravintola.

Köpis on myös fillarijengin paratiisi. Täällä on kaikista kätevintä siirtyä paikasta toiseen polkupyörällä. Meilläkin on pyörät melkein koko reissun ajan vuokrassa. Täällä myös pyöräilijät noudattavat liikennesääntöjä, toisin kuin Saksassa, jossa saa koko ajan pelätä kuolevansa fillarikaaharin alle (lue tästä lisää). Saksassa kun valo vaihtuu punaiseksi, autot pysähtyvät, mutta pyöräilijät siirtyvät jalkakäytävälle tai menevät vain punaisia päin ja suoraan suojatiellä käppäilevien jalankulkijoiden niskaan. Tanskassa myös pyräilijät pysähtyvät valoihin omalle kaistalleen. Täällä Kööpenhaminassa myös turistit ja muut jalankulkijat pysyvät pois pyöräteiltä (toisin kuin Helsingissä, varsinkin Kauppatorilla - tuhoontuomittu alue pyöräilijän näkökulmasta!). Risteyksissä pyörille varattu alue on maalattu sinisellä ja autoilijat ottavat huomioon kevyn liikenteen edustajat. Myös pyöräilijät ilmoittavat aina käsimerkein mitä meinaavat tehdä. Suomesta tuttu viittaus oikealle tai vasemmalle aina ennen käännöstä on käytössä, mutta sen lisäksi käsi nostetaan pystyyn aina kun meinataan pysähtyä, ettei tapahdu peräänajoja. Valot fillarissa ovat myös pakolliset pimeällä tai tulee sakko. Täällä onkin useimmilla käytössä tosi kätevät pyörän renkaiden sivuun kiinnitettävät etu- ja takavalot. En tiedä kuinka moni viikoittain pyöränsä kuitenkin kadottaa, on meinaan kadunvieret sen verraan solkenaan pyöriä ja suurin osa niistä ihan keskenään saman näköisiä perus mustia menopelejä. Ja yksi juttu mitä en ole Suomessa tai Saksassa kokenut (Madridissa en ajanut fillarilla, se olisi ollut selkeä itsemurha) on fillariruuhka! Köpiksessä oli muutamaan otteeseen pyörätie niin täynnä fillareita että ihan sai jonottaa eteenpäin pääsyä.

suojaisa pyöräparkki

etsi oma pyöräsi

Eroon Saksasta

Onko kukaan koskaan yrittäny poistua Saksasta asuttuaan täällä muutaman vuoden? Eipä muuten ole kovin helppoa. Tai no, voihan sitä vaan sulkea tilin ja lakata maksamasta laskuja, mutta jos menee ihan sitä lainkuuliaisen kansalaisen reittiä niin jopas on asiat taas tehty hankalaksi. Olen tässä taas aikaa ollessanu yrittäny sulkea kaikkia mahdollisia liittymiä jo maasta poistuneen ystäväni puolesta (mä kun niin tykkään aina olla avuksi) mutta mahdottomalta tuntuu.

Täällä suurimpaan osaan paikoista pitää lähettää faksi tai ihka oikea kirje, mutta on onneksi jo niitäkin paikkoja joissa voi irtisanomiset tehdä elektronisesti. Muun muassa eräs nimeltä mainitsematon vakuutusyhtiö josta ystäväni oli ottanut kotivaakutuksen. Täytinpä sitten netissä lomakkeen vakuutuksen irtisanomisesta ja syyksi laitoin ulkomaille muuton. Reilu viikkoa myöhemmin tuli postissa kirje, jossa oli sen tuhat lisäkysymystä. He halusivat tietää 1.  jääkö pois muutavan haltuun vielä joku asunto Saksassa ja jos, niin mikä on asunnon osoite (mitä se niille kuuluu?) 2. Mitä työtä pois muuttava meinaa ulkomailla tehdä (no tää nyt ei ainakaan kuulu niille) 3. Kuinka kauan ulkomailla oleskelu kestää, ja 4. Jos kaveri ei lähde kokonaan maasta niin miltähän tililtä sais jatkossakin ottaa rahaa kuukausittain (dream on). Tai sitten oli toinen vaihtoehto jos meinaa poistua kokonaan, ikuisesti ja ainiaaksi maasta niin sitten pitää lähettää kopio maistraatin uloskirjautumisilmoituksesta. Eikö sitä nyt ihminen saa irtisanoa vapaaehtoista vakuutusta silloin kun haluaa ilman lisäselvityksiä?!

Toinen oli GEZ, eli paikallinen telehallinto. Irtisanoin tv-luvan myös siihen tarkoitetulla lomakkeella ja syyksi laitoin saman ulkomaille muuton. No eiköhän sieltäkin tullut kirje jossa vaadittiin lisäselvityksiä. GEZ ilmoitti ystävällisesti että tv-luvan maksuvelvoite ei poistu jos itse muuttaa maasta mutta laitteet jäävät Saksaan. Ihanko tosi? Ja kuinka moni muuttaa pois mutta jättää kamansa jälkeensä roikkumaan johonkin tyhjään asuntoon?! Sieltä tulleeseen kavaakkeeseen piti VÄLITTÖMÄSTI kirjoittaa mitä niille tv-luvan alaisille laitteille on tapahtunut. No mitäs luulette juntit? Ne lähti Kreikkaan omistajansa mukana. Täällä "tv-lupaa" maksetaan muuten myös radiosta ja käsittääkseni pitäisi myös tietokoneesta maksaa mutta itse en maksa mitään. Mulla ei ole tv:tä eikä radiota ja netistä en katso saksalaista ohjelmaa.

Kotipuhelin- ja nettiliittymää ei myöskään voinut sulkea vielä huhtikuussa vaan pitäisi odottaa kesäkuun puoliväliin. Paitsi että jos maksaa kerralla 27.50 niin sitten sulkeminen onnistuu myös nyt. Kännyköissä ja nettiliittymissä on täällä muuten melkein aina pakollinen 24kk sopimus ja jos sitä ei älyä perua kolme kuukautta ennen kuin 24kk jakso päättyy, niin sitten saa automaattisesti 12 kuukautta lisää (opin kantapään kautta). Jos sopimukseen tekee muutoksia sopimuskauden ajalla, alkaa siitä uusi 24kk jakso. Ja sopimus tulee ainoastaan pankkitiedot antamalla, joten kaikki puhelin- ja nettiliittymät on täällä automaattisesti suoraveloituksen piirissä. Ainoa tapa päästä sopimuksesta eroon ennen aikojaan on lähettää kopio siitä aiemmin mainitusta maistraatin todistuksesta jossa ilmenee että on oikeasti muuttanut pois maasta. Niin ja sieltä puhelinyhtiöltä tuli samana päivänä kaksi kirjettä; toisessa sanottiin että kiitos irtisanomisesta, liittymät siljetaan 12.6. ja toisessa sanottiin että irtisanominen ei nyt vielä ole mahdollista mutta jos maksat sen 27.50 niin sitten onnistuu. Nää ei ole vielä ymmärtäny alkaa säästää paperia täällä vaikka muuten Saksa onkin kierrätyksen ja luomutuotteiden supermaa.

Valittavat naapurit

Mä asun Saksassa, joten täällä on totuttava valittaviin naapureihin. Kerronpa tässä muutaman esimerkin omista kokemuksista.

Kerran olin palaamassa joltain matkalta ja ystäväni oli hakenut minut lentokentältä. Mun kotikadulla ei ole koskaan parkkipaikkoja ja auto oli pakko pysäköidä hetkeksi talon ainoan autotallin eteen (kukahan onnekas sitäkin käyttää?), jotta hän, herrasmies, pystyi kantamaan matkalaukun mulle ylös asuntoon asti. Mun Altbau talossa kun ei ole hissiä, niin kuin ei suurimassa osassa muistakaan Sachsenhausenin vanhoista taloista ja mulle itselleni olisi tietty ollut aivan liian rasittavaa raahata laukku itse. Paikalle sattui naapuripariskunta, jonka naispuolinen osapuoli katsoi autoa kovin pitkään ja intensiivisesti. Ennen kuin hän ehti sanoa mitään, ystäväni kuitenkin ilmoitti että auto katoaa siitä parissa minuutissa, hän vain vie laukun ylös. Tähän nainen totesi että ”pidähän kiirettä kanssa!”.  Kommentissa olisi ollut järkeä jos autotallissa olisi ollut hänen autonsa tai sen eteen pysäköity auto olisi jotenkin estänyt hänen muuta liikkumistaan, mutta hän tuli perässämme rappuun ja meni omaan kotiin. Häntä vain häiritsi ajatus siitä, että hänen reviirillään on edes hetken väärin pysäköity auto. Hänen miehensä oli ystävällisempi ja sanoi että ei hätää, ottakaa aikanne, jonka jälkeen sai vihaisen mulkauksen vaimoltaan. Taisi mies saada korvilleen kotona.

Toisen kerran naapuri valitti kun asuin vielä Bockenheimin kaupunginosassa jossa Frankfurtin yliopistokin sijaitsee. Eräänä iltana vähän ennen kahdeksaa olin kotona rankan työpäivän jälkeen. Makasin sohvalla aivokuolleena ja kuuntelin tietokoneelta letkeää suomalaista soulia, Tuomoa. Kohtahan jo soi ovikello ja alle kolmekymppinen naapurin sälli siellä pyysi laittamaan musaa pienemmälle, koska hänen vaimonsa ei pysty keskittymään lukemiseen (!).   Mä olin niin pöllämystyny, etten osannu muuta sanoa kuin että ok. Mutta herranjestas sentään! Jos kello olisi 12 yöllä tai mä kuuntelisin jotain Napalm Deathia niin ymmärtäisin, mutta Tuomoa kasilta illalla! (tsekkaa tästä ite miten heviä kamaa se on jos et artistia tunne) Ei pysty käsittämään.

Kolmas tapaus liittyy ystävän läksiäisbileisiin. Niistä oltiin asianmukaisesti varoitettu naapureita rappuun jaetuilla lapuilla joissa jopa kutsuttiin liittymään seuraan jos musamaku osuu yksiin. Kukaan ei valittanut koko iltana (vaikka tunnustan että musa oli tällä kertaa aika kovalla). Jälkeenpäin vuokraemäntä soitti mulle (mä saan aina hoitaa kaikki ikävät saksankieliset puhelut mun kielitaidottoman ystäväni puolesta – kielitaidottomuus is bliss) ja sanoi että joku naapuri on valittanut jatkuvasta melusta vaikka ystäväni oli siinä vaiheessa jo poistunut maasta. Mun piti oikein mennä vuokraemännän pyynnöstä tarkistamaan että ei siellä mikään meluisa leiri majaile ja kaikki on niin kuin pitää. Ei mun ystävä edes omista stereoita, joten jatkuva melu ei ole edes mahdollista. Bileisiin vuokrattiin kyllä kajarit ja DJ:kin tuli Kreikasta asti paikalle. Kyllä ne naapurit jaksaa, ois tullu vaan suoraan sanomaan jos häiritsee, kyllä me ovikello kuultiin koko juhlien ajan.

Espanjassa ei kukaan valittanu koskaan, vaikka siellä kyllä niin me kuin muutkin meluttiin pitkin yötä. Siellä oli ihan normaalia myös esim. laittaa kerrostalossa pyykkikone pyörimään klo11 illalla, yritäpä samaa Saksassa!

Suurin osa mun naapureista on kyllä tosi kivoja, vaikka ne tykkääkin puuttua mun asioihin (jos kellarikomero pitää tyhjentää remontin tieltä, niin kyllä siitä tulee mulle useampikin naapuri sanomaan ihan varmuuden vuoksi jos en vaikka ekasta lapusta tajunnut). Eikä Frankfurtissa asuminen mitenkään kamalaa ole jos sellaisen käsityksen mun teksteistä saa. Täällä on ihan jees!

Baltic Balkan groove

Ja taas on juhlittu! Täytyy nyt tähän alkuun sanoa että ei mun elämä normaalisti ole tälläistä juhlimista kun nyt näiden kirjoitusten perusteella voisi luulla, viimeinen viikko on vaan ollut hieman poikkeuksellinen. Tähän asti olen ollut viikonloppuna yökerhossa vain kaksi kertaa (!) koko 2.5 vuoden aikana mitä olen täällä asunut (molemmilla kerroilla kylässä ollut systeri pakotti). After workeissa olen toki käynyt enemmänkin. Nyt olen reilun viikon sisällä ollut ulkona neljästi. No mutta, tällä kertaa oli vuorossa balkanilaiset bileet. Mulla on täällä yksi latvialainen kaveri (yksi niistä viime viikon tytöistä jotka johdatti mut hunningon tielle), joka on aina perillä joka ikisistä bileistä mitä Frankfurtissa järjestetään. Sieltä sataa kutsua ihan jatkuvalla syötöllä ties mihin taidemuseoihin ja 20-luvun swing-klubeille, ex-pat kokoontumisiin ja ihan mihin vaan. Mä olisin ihan pihalla kaikesta ilman tätä ystävää. Tällä kertaa hän oli bongannut balkanilaiset bileet Alt Sachsenhausenin bilekortteleissa.

Alt Sachsenhausenissa on muuten varsin kiva alue, jossa on yhdessä rykelmässä kapeita katuja joiden varrella on vieri vieressä baareja ja ravintoloita. Paikalliset sanovat että se on sellainen turistialue, mutta hei, mähän oon turisti, joten sama se on siellä käydäkin. Kävin nyt tosin ekaa kertaa, vaikka asun about 400 metrin päässä siitä alueesta. Mutta niihin balkanilaisiin bileisiin siis; en tiedä mikä maailman voima mut sai sinne menemään, mutta voinpa taas sanoa olevani yhtä kokemusta rikkaampi. Siellä niitä oli rivissä neljä karvahattupäistä dj:tä jotka soitti sellaista jugurtinpolkemismusiikkia. Tosi nopeatempoista tilulilua jossa tuntui pääasiallisena soittimena olevan haitari (ilmeiseti Balkanbeats on tyylilajin nimi). Myöhemmin mukaan liittyi hyvä rumpubiitti ja sen tahtiin saattoi jo heittäytyä hieman heilumaankin (mainoksen mukaan joko BodrumSounds, Swing, Ska tai Cumbia). Vierailebvana tähtenä siellä oli Baltic Balkan Liettuasta (woohoo?). Seurassani olleet latvialainen, puolalainen ja kreikkalainen olivat kaikki aivan riemuissaan musiikista, he kun ovat kaikki tuolta Baltic-Balkan akselilta, mutta mä en ole nyt vielä ihan vakuuttunut että musta ois tullut fani.

Jälkeenpäin selvitin mikä se Baltic Balkan oikein on (ei mulle vieläkään täysin selvinnyt), mutta yhdellä nettisivulla ne mainostaa itseään näin: This musical and performance artist endeavor was inspired by listening to original Yugoslav punk rock, as well as countless musical festivals in Europe and movies with a true Balkan (and Baltic) spirits. Baltic Balkan - Party Like The Last Time in Your Life! Jep, niin tehtiin.

Sillä klubilla (Ponyhof) jossa kaikki tämä eksoottisuus tapahtui, oli muuten käytössä pantit. Ihan kätsää kun ei sitten tartte palkata plokkaria kun kaikki palauttaa lasinsa ja pullonsa suoraan baariin. Eipä siellä kyllä hinnat päätä pakottanu edes pantin kanssa; 25cl viini oli neljä euroa ja siitä sai 50 senttiä takas jos muisti palauttaa lasin. Ja se viini oli ihan hyvää. Ja äidille tiedoksi: ihan yhden vaan join! (siellä)

Vitsin nihkeä GEMA

GEMA eli Gesellschaft für musikalische Aufführungs- und mechanische Vervielfältigungsrechte on saksalainen vastine Suomen Teostolle. Ja kuten Saksalta odottaa sopii, niin se toden teolla hoitaa työnsä niin kunnolla että mulla ainakin menee hermot. Saksassa ei ole tarjolla Spotifyta, koska GEMA ei pysty käsittelemään ilmaista musiikinjakofoorumia. Mulla on vielä Spotify-tili Espanjassa, mutta sen käyttäminen Saksassa vaatisi sen, että joku kaveri Espanjassa loggautuisi sisään aina parin viikon välein, jotta ohjelma luulisi mun olevan vaan lomalla Saksassa. En voi myöskään ostaa maksullista Spotifyta, jossa olisi rajaton oikeus kuunnella ulkomailla, koska siihen tarvittaisiin espanjalainen luottokortti, mitä mulla ei enää ole. Saksalaiset kortit ei näissä hommissa pelitä. 

Youtubessa joka toisen videon katsominen ei onnistu, vaan siihen tulee teksti että GEMA ei ole antanut oikeuksia tämän videon katsomiseen Saksassa. Niin että mulle on turha lähetellä mitään kivoja musavideoita, en mä niitä pysty katsomaan. Myöskin joitain sarjoja ja leffoja on blokattu, koska niissä saattaa soida taustalla musiikkia, jota GEMA taas korppikotkan lailla vahtii. Luin yhdeltä chattifoorumilta että eräs herra oli ladannut Youtubeen omia kitaracovereitaan tunnetuista biiseistä ja eiköhän jo neljän tunnin sisällä ollut GEMA blokannut nekin videot. Tyyppi kyseli neuvoja minne voisi oikein videonsa ladata, ettei GEMA pääsisi niihin käsiksi. Mietin vaan että kuinka paljon jengiä siellä GEMAssa on töissä kun ne ehtii tohon tahtiin blokkailla ihmisten videoita. Jokainen video kun pitää blokata yksitellen. Mä oon nyt siis ihan omien (ja tietty musaguru syssan) levyjen varassa.

No ainakin ne on pahoillaan...