Aiemmin Espanjassa asunut, nykyään Saksassa asuva ja melkein Pariisiin muuttanut suomalainen kertoo kokemuksia elämästä Euroopassa ja vertailee kulttuureja ja kieliä samalla kun suunnittelee mihin maahan sitä seuraavaksi lähtisi asumaan tai edes käymään.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuntoilu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuntoilu. Näytä kaikki tekstit

maanantai 10. elokuuta 2015

Fitnessloma Balilla

Mulla on kestänyt tän postauksen kanssa kun olen odottanut että saisin Balilta mun surffikuvat liitettäväksi tähän mukaan. No, en nyt jaksa enää odottaa. Bali kun ei toimi niinkuin muu maailma. Siellä asiat tapahtuu omaan tahtiin, sitten kun ne on valmiita tapahtumaan, eikä se ole välttämättä tällä viikolla tai edes tänä vuonna. Joten teidän täytyy nyt vaan uskoa että mä olen kokeillut surffausta ja pysynyt pystyssä sen laudan päällä.

Näiden viattoman näköisten olentojen matkaan saattaa lähteä niin kamerat kuin aurinkolasitkin joten pidähän omaisuudestasi huolta näiden läheisyydessä.


Me oltiin aika onnekkaita kaiken tuhkan keskellä. Balin lentokenttä oli kiinni ennen ja jälkeen meidän lentoa ja kaikki pitkän matkan lennot peruttiin, mutta koska me lennettiin Singaporen kautta ei meidän lento ollut edes viittä minuuttia myöhässä. Kolme meidän fitness ryhmästä joutui perumaan koko matkan peruttujen lentojen takia ja kolme tuli melkein kaksi päivää myöhässä. Olis kyllä ainakin itseä harmittanut jos olisi seitsemän päivän paketista menettänyt kaksi.

Balilainen uhrilahja jonka askartelin balilaisen parantajan opastuksella.


Meidän majoitus ja suurin osa ohjelmasta tapahtui aivan ihanassa villassa Seminyakissa piilossa pienen sivukujan varrella. En olisi ikinä itse osannut löytää sinne ja ekana iltana kun poistuttiin hotellista ei tosiaan löydetykään takas. Aika monta kierrosta ja kartanlukua siinä tarvittiin ennen kun oikea sivukuja löytyi.



Villan uima-allas yövalaistuksessa.

Meillä oli huoneessamme ulkoilmasuihku. Ton viidakon takana menee kyllä aita, mutta suihkuseinän takana on naapurihuoneen suihku. En käynyt kurkkaamassa, mutta aika erikoinen järjestely.



Iltaisin sängyillemme oli ilmestynyt pienet lahjat mietelauseiden kera.

Meidän viikkoon kuului monenlaista ohjelmaa. Meillä oli mahdollisuus valita surffi- jooga- tai fitesspaketti. Ystäväni, sekä kaikki muutkin meidän viikolla mukana olleet olivat valinneet surffipaketin. Minä olin ainoa fitness-ohjelmalainen. Ensimmäisenä päivänä kun kaikki tekniikkaohjeistus käytiin läpi, osallistuin minäkin surffitunnille. Ja, ohops, onnistuin ihan surffaamaan ja pysymään pystyssä sen laudan päällä. Aiemmin aina luulin että siinä menee monta päivää ennen kun edes pääsee laudan päälle keekoilemaan, mutta ei se niin vaikeaa ollutkaan. En toki edelleenkään saisi itse aallosta kiinni, mutta kun mut tyrkättiin lautoineen päivineen liikkeeseen aina aallon tullesa, niin kyllähän mä siitä sit osasin itse nousta ylös seisomaan.

Ruoka-aikaan meille oli aina tehty kaunis kattaus pääsaliin.
Ja ruoka oli aina terveellistä sekä maukasta.
Bliss ballsit veivät kielen mennessään. Niitä ja kotitekoisia myslipatukoita sai halutessaaan välipalaksi.

Omaan ohjelmaani kuului joka päivä tunnin rääkki personal trainerin kanssa. Vedettiin potkunyrkkeilyä, TRX:ää ja bootcampia rannalla. Oli tehokasta ja tosi kivaa. Lisäksi meidän kaikkien ohjelmaan kuului muutama tunti joogaa. Ja tietty muutama hieronta ja herkullista ja terveellistä ruokaa. Meidän virallinen ohjelma oli aika väljä ja siinä oli hyvin aikaa myös viettää uima-altaalla ja käydä ostoksilla tai syömässä muissa ravintoloissa. Yksi päivä vietettiin reissaten ympäri saarta. Käytiin kahdella eri rannalla ja yhdessä temppelissä.

Potkunyrkkeilyä ja TRX-harjoittelua personal trainerin kanssa
Finns beach clubille pääsi tuollaisella kivalla hissillä. meri oli siellä upean turkoosi ja hiekka valkoinen.

Upeat näkymät Uluwatun temppelistä. Itse temppelissä ei ollut mitään nähtävää.

Sinä päivänä kun kävimme Uluwatun temppelissä sattui olemaan Galungan, paikallinen juhlapyhä. Melkein kaikki paikalliset pukeutuivat ylläolevan näköisiin värikkäisiin asuihin ja menivät temppeliin antamaan uhrilahjoja.
Traditionaalisiin asuihin pukeutuneita paikallisia tyttöjä Uluwatun temppelissä.

Mä oon nyt ihan koukussa noihin fitness-lomiin. Mä vaan saan niin paljon enemmän irti lomasta kun on ohjattua toimintaa ja kaupan päälle lähti pari ylimääräistä kiloakin loman aikana pois. Kuitenkaan en ollut millään dieetillä; söin terveellisesti ja säännöllisesti, urheilin ja nautin elämästä. Aika kalliitahan noi kyllä on ja tämä kyseinen Bali-loma oli mielestämme ylihintainen siihen nähden mitä se lopulta sisälsi. Thaimaassa tammikuussa mun pakettiin kuului paljon enemmän ohjelmaa ja ruokailuja mutta silti maksoin vähemmän, vaikka siellä mun piti maksaa vielä lisämaksu yhden hengen huoneesta. Balilla oli pienempi ryhmä ja hienommat puitteet, mutta organisointi oli välillä vähän niin ja näin. Aikataulua muutettiin, mutta meiltä ei kysytty mitään, eikä meille edes ilmoitettu asiasta. Yhtäkkiä tuli joku sanomaan että hei, auto lähtee ja sit oli joku 45 sekuntia aikaa laittautua valmiiksi.

Kuitenkin nautimme ja suunnittelemme jo seuraavaa fitness-lomaa jossain päin maailmaa.


Auringonlasku kuuluisalla Potato Head beach clubilla




torstai 16. huhtikuuta 2015

Hiihtoloma Norjassa


Mä tossa alkukeväästä mietin että missähän sitä viettäisi pääsiäisloman kun töistä oli vapaata koko viikko. Mietin jo urheilulomaa Zanzibarilla tai kirsikankukkia Washingtonissa kunnes ohimennen mainitsin loma"ongelmista" Suomessa asuvalle ystävälleni joka heti ilmoitti että heillä olis kyllä just iso mökki vuokrattuna Norjasta ja mukaan mahtuu kyllä. Tiedossa olisi viikoksi laskettelua. Mä en laskettele. Enkä harrasta mitään muutakaan talveen liittyvää.



Mähän olin kyllä varmaan eka meidän luokalla joka aloitti laskettelun, about vuonna 1981. Viimeisen kerran oon käyny rinteessä joskus 90-luvun puolella. Ei mulla ollut enää edes mitään rinteeseen sopivia vaatteita, mistään muista varusteista nyt puhumattakaan. Ajatus jäi kuitenkin kaihertamaan ja päätin lähteä alennusmyynteihin kattelemaan josko jotain hiihtoretkuja sais vielä ostettua. Tuskastumisen, ahdistumisen ja melkein luovuttamisen jälkeen löytyi snoukkaosastolta just passeli vaatepari jonka lopulta päätin ostaa. Laskettelijoille suunnitellut vaatteet oli ihan karseita. Ainakin ne mitä oli vielä alessa jäljellä.


Uusissa releissä on ripaus kasarivärejä
vanhojen aikojen kunniaksi
Noni, nyt kun mulla oli toppahousut ja todella tekninen takki niin enhän mä voinu enää perua Norjaan lähtöä. Vaatteistahan se kaikki lähtee. Tekstiiliurheilu on avainsana kaikessa. Sitten mä -ohops- ostin lennot ja ilmoitin kaverille että joo kyllä mä tuun. Katellaan sitten rinteessä että osaanko vielä lasketella. Hienon fleecellä vuoratun piponkin olin ostanut, mutta mitä vielä! Ei nykyään kukaan mitään pipoa käytä, siellä kuuluu olla kypärä! Ei 80-90 -luvulla kellään mitään kypärää ollut. Ei edes kersoilla. Mä olin ite kersa silloin ja ihan hyvin laskin Aavasaksanvaaraa pelkkä pipo päässä. Konsultoituani viittä-kuutta aktiivisesti laskettelua harrastavaa ystävääni ja saatuani kaikilta saman tuomion oli lopulta pakko uskoa että kypärä se olla pitää. Mä voin olla hyvä laskija (mistä ei todellakaan ollut tässä kohtaa varmuutta) mutta siellä on paljon niitä jotka saattaa tulla vauhdilla takaapäin ja teilata mut mennessään, joten parempi vaan laittaa se hevon kotelo päähän.

Sitten alkoi loman odotus. Mua niin jännitti, kuumotti ja innosti. Kerroin kaikille, joita yhtään kiinnosti kuulla, että olen menossa Norjaan laskettelemaan, että en ole lasketellut 20 vuoteen ja iih kun on jännää ja voitteko kuvitella että ihan kypäräkin piti ostaa kun siitä lajista on tullut niin vaarallinen. Ei vaan silloin meidän aikoina. Jopa meidän työpaikan kanttiinin filippiiniläinen kokki toivotti mulle ennen pääsiäistä hyvää matkaa ja käski tuoda lunta tuliaisiksi ja mä olin ihan että häh, oonko mä tollekin jo kertonu?!



Sitten se päivä vihdoin koitti. Lento Osloon oli ihan piis-of-keik, alle kaksi tuntia. Mutta sen jälkeen piti mennä kolmen tunnin matka bussilla lentokentältä itse kohteeseen, Hemsedaliin. Bussi kulkee vain kaksi kertaa päivässä ja jouduin odottelemaan kentällä kolme tuntia seuraavaa. Kävin siinä odotellessa tutustumassa Norjan koviin hintoihin syömällä elämäni kalleimman hampurilaisen, 21 euroa. Niin, mut siihen kuului vesi hintaan, et ei siinä sit mitään. Lopulta menin varttia ennen bussin lähtöä tiskille kysymään että mistähän se bussi oikein lähtee. Käskivät mennä laiturille 43. No sinne menin, eikä siellä ollut ketään. Ei yhtään ihmistä eikä yhtään bussia. 

Elämäni kallein hamppari.

Mutta on siellä Norjassa vaan kaikki niin hianoa. Tämä on lentokentän vessa.

Juuri meinasin kääntyä kannoillani ja mennä takaisin kysymään että onko se nyt varmasti oikea laituri kun eteen pysäköi taksi jossa oli Hemsedalin kyltti katolla. Taksikuski hyppäsi ulos ja kysyi että oletkos sinä se Hemsedaliin menijä. Ööö, joo, mutta odottelen tässä bussia. Siihen kuski iloisesti että ei kun sä oot nyt ainoa joka oli varannu paikan joten mennään tällä pikkuautolla. Istuin sitten kolme tuntia taksin kyydissä matkalla hiihtokeskukseen. Eihän siinä kehannu laittaa ees lappuja korville ja kuunnella musaa kun jotenki koki velvollisuudekseen "hengata" sen kuskin kanssa. Joka ei kyllä alun small talkin jälkeen ollut mikään kovin puhelias kaveri. Nuuska huulessa paahtoi vaan menemään. Mutta se oli niin kiltti että heitti mut mökille asti kun muuten kaverien ois pitäny hakea sieltä bussipysäkiltä.

Yksi tuollainen mökki oli meilläkin vuokrattuna

Ja sitten itse lomaan. Meillä oli siis 12 hengen mökki puolessa välissä rinnettä Hemsedalissa Norjassa. Mökiltä pystyi suoraan lykkimään lähimpään rinteeseen. Hemsedalia kutsutaan Skandinavian Alpeiksi, siellä on kolmelle huipulle ripoteltuna yhteensä 49 rinnettä. Huiput on nimeltään Totten, Tinden ja Røgjin, kavereiden kesken Toppen, Tinder ja Röökivuori. Ihmiset vähän ihmetteli että miksi mä Norjaan lähden kun Alpit on tossa vieressä. No, Alpeilla oisin ollut yksin, Norjassa oli yhdeksän hengen huippujengi seurana. Täytyy tunnustaa etten ole koskaan käynyt Alpeilla laskettelemassa vaikka olen Saksassa jo kohta kuusi vuotta asunut. Kattokaas kun mä en harrastanu sitä laskettelua. Ennenku nyt.

Enkka oli kaikki kolme huippua ylhäältä alas 40 minuutissa. Kuvan saa isommaksi klikkaamalla sitä.

Ja kyllähän siellä Skandinavian Alpeilla aika kova meno oli. Mulle ainakin meni täydestä kuin väärä raha. Ruuan ja juoman "salakuljetustekniikalla" tuli myös halvaksi. Kaikki siis toivat tullessaan auton takakontit täynnä elintarvikkeita ja laivalta olutta ja viiniä. Itsekin toin matkalaukussa juustoa ja makkaraa Saksasta. Se kun on täällä niin kovin paljon halvempaa. Sitten haisikin koko hiihtokerrasto Appenzelleriltä. 




Ja arvatkaas kuulkaa mitä? Laskettelu on näemmä kuin pyörällä ajo. Kun sen on kerran oppinut niin sen muistaa aina. Alkuun kaikki rinteet näytti ihan superjyrkiltä ja pelottavilta ja päätin laskea vain vihreitä (kaikista iisimipiä) mäkiä. Toka lasku olikin sitten jo punaisella merkitystä mäestä, huomasin vasta jälkeenpäin. Eipä tuntunu juuri missään. Toisena laskupäivänä hyppelin jo lasten kanssa pikku hyppyreistä. Ja musta tuli heti niiden suosikkitäti.



Sää oli lähellä täydellistä. Melkein joka päivä paistoi ainakin osan aikaa aurinko ja naama on sen näköinen. Ihan pandaa musta ei tullut koska en suostunut hankkimaan puoli naamaa peittäviä hiihtolaseja ja otin tavis aurinkolasitkin aina hississä ja tauoilla pois niin sain taattua melkein rajattoman rusketuksen. Laskettelu on itse asiassa aika siistiä hommaa. Tuolla Norjassa oli Suomen keskuksiin verrattuna myös paljon enemmän valinnanvaraa rinteissä. Pääosin siellä oli norjalaisia, ruotsalaisia ja suomalaisia. Yllättävän paljon myös brittejä. Mä en tienny että ne osaa ees lasketella!



Kerran sain pakotettua kaverit terassiskumpalle.

Oli kyllä nyt sen verran mukava loma että taidan ottaa laskettelun takaisin ohjelmistoon ihan pysyvästi. Tossahan noi Alpit tosiaan on ihan vieressä. Ehkä sinne pääsis vihdoin ens talvena käymään. Ja nythän mulla noi vaatteetkin jo on, ja kypärä. Norjassa oli tosi lämmintä, vikana päivänä jo +10 astetta että lumet suli ihan silmissä pois. Mäet oli koko ajan hyvässä kunnossa mutta muualta alkoi hyvin näkyä kevään merkit. Käsittääkseni tämän viikon jälkeen koko keskus suljetaan ens syksyyn asti. Eli kesällä keskityn surffailemiseen ja muuhun urheiluun Balilla ja laskettelurinteet kuulee musta taas sitten ens talvena. Voisin hyvin mennä toiste myös Hemsedaliin.

Terkut vaan onnelliselta vuorten valloittajalta!

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Ihana ja rasittava Lontoo

Lontoo taitaa kyllä olla mun suosikkikaupunki. Se on vaan niin ihana, sieltä saa kaikkea, siellä voi tehdä kaikkea ja brittiläinen kohteliaisuus sekä brittihuumori vaan toimii mulle. Käytin ekaa kertaa maahan saapuessa elektronista passin lukulaitetta ja se oli ihan pliisu kokemus kun kukaan ei sanonu tervetuloa Lontooseen, love. Ens kerralla taas jonotan.

kuva: telfordhomes.plc.uk

Olin viime viikolla pidennetyn viikonlopun Lontoossa. Tai no, yhden yön ja yhden päivän ja sitten se varsinainen viikonloppu meni Essexissä. Torstai-yöksi olin varannut hotellin keskustasta jotta oli sitten lyhyt matka illalliselle sekä ennen kaikkea seuraavan päivän shoppailukohteisiin. Ja tällä kertaa hotelli oli kyllä nappivalinta. Parasta hotellissa oli ehdottomasti kuntosali. Enkä mä ees ehtiny treenata siellä!

kuva: morganshotelgroup.com
Sen hotellin naapurissa on Gymbox - niminen jättmäinen kuntosali jota hotellin asukkaat saa käyttää ilmaiseksi. Siellä on 120 ohjattua tuntia viikossa (!!!), olympiakokoinen nyrkkeilykehä, varmaan 20 juoksumattoa rivissä, illalla DJ sekä jotain show-tanssijoita joita voi treenin lomassa pällistellä. Ohjattuihin tunteihin sisältyi paljon thainyrkkeilyä yms kamppailulajeja. Mulle siis täydellinen märkien unien kohde. Mä kävin siellä vaan ohjatulla kierroksella katsomassa mitä se pitää sisällään mutta ens kerralla otan huoneen suoraan siltä salilta. Sen salin takia voisin oikeastaan jo harkita Lontooseen muuttoa. Ja mun täytyy ehdottomasti lakata käymästä duunin kuntosalilla. Ton jälkeen se on niin masentava paikka!

hotellihuoneen valaistusvaihtoehtoja
Itse hotellikin oli kyllä vallan mainio (St Martins Lane, jos ketään kiinnostaa). Kuulemma Black Eyed Peas oli yötä samaan aikaan siinä samassa hotellissa. En nähny niitä. Huoneet oli juuri remontoitu ja varsinkin valaistukseen oli kiinnitetty paljon huomiota. Sitä sai säätää eri tunnelmiin sopiviksi ja sängyn ympärille sai loihdittua erivärisiä tunnelmavalaistuksia. Harmi että olin yksin siellä, meni tunnelmat ihan hukkaan. Palvelu hotellissa oli myös mahtavaa. Olin tilannut aamulla aamiaisen huoneeseen ja se tuli 20-25 minuuttia myöhässä. Olin juuri soittamassa perään kun mulle soitettiin että sorry maam, matkalla on, olemme pahoillamme, tämä korvataan kyllä hinnassa. Sitten heebo tuli tarjottimen kanssa jälleen pahoitellen ja sanoi että se me tarjoamme nyt tämän kun on niin kovasti myöhässä. Mä vielä siinäkin vaiheessa luulin että saan vaan palvelu- ja kuljetusmaksut anteeksi mutta lähtiessä mulle selvis että sain sitten ihan koko aamiaisen ilmaseksi. Ois toki ketuttanu jos ois ollu kiire johki kokoukseen, mutta kun mun piti vaan ehtiä Ted Bakerille niin hieman myöhästynyt mutta ilmainen ateria toimi oikein hyvin. Perjantaina oli vielä ihana auringonpaiste ja mulla oli täydellinen sää pyöriä kaupungilla.

Ilmainen hotelliaamiaiseni

Pieni kauppakin löytyi sieltä hotellihuoneesta (shampoota yms oli toki tarjolla pienemmissä pulloissa myös ilmaiseksi).

Osa vasta remontoitua kylppäriä

Sitten niihin ongelmiin... Lontoo on ihan halvatun iso ja täynnä jengiä. Sehän me jo tiedettiin. Paikasta toiseen kulkeminen julkisilla (tai ihan millä vaan menopelillä) on todella aikaavievää ja rasittavaa. Siis silloin kun kaikki toimii. Kun tulee ongelmia, se on sietämätöntä. Mä sain tällä kertaa osakseni hieman sitä sietämättömyyttä ja sen jälkeen aloin taas miettiä että ehkä Frankfurt on kuitenki ihan kiva. Täällä voi metron hajotessa vaikka juosta loppumatkan kun kaikki on niin lähellä.

Sekaan vaan taistelemaan. (kuva: standard.co.uk)

Ongelmat alkoi jo heti perjantaina kun myöhästyin tapaamisesta ystäväni kanssa koska asema jolla mun piti vaihtaa metroa olikin osittain poissa käytöstä ja se toinen metro ei pysähtyny lainkaan siellä. Sitten kiertoreitti toisen aseman kautta ja neljä metroa myöhemmin ehdittiin just Essexin junaan, mutta tiukoille veti. Kaverilla kun on lapsi joka pitää hakea tarhasta tiettyyn aikaan mennessä ja siinä ei selittelyt auta. Yritäpä muuten juosta lontoolaisella metroasemalla ruuhka-aikaan. Siellä tuli jopa kuulutuksia että isommat porukat ei saa pysähtyä juttelemaan ja tukkimaan väylia, keep the crowd moving. Ja kaikki tämä samalla kun raahasin matkalaukkua mukana. Liukuportaitahan siellä ei harrasteta.

Lauantaina ollessani turvallisesti Essexissä tuli kännykkään yhtäkkiä viesti Lufthansalta; pahoittelemme mutta huominen lentosi Frankfurtiin klo 19:30 on peruttu. WTF?! Ai niinku tolleen vaan? Tekstiviestin mukana tulleesta linkistä näin että mut oli suoraan siirretty klo 15:20 lennolle. Eihän tuo nyt käy päinsä kun klo 15:30 oli afternoon tea buukattuna. Eiku Lufthansalle soittamaan. Mulla kävi kyllä tuuri, sillä sain neuvoteltua itseni 18:30 koneeseen, eli ainoastaan tuntia ennen alkuperäistä lentoa. Tai niinhän mä luulin...

Sunnuntain koittaessa lähdettiin Essexistä junalla hyvissä ajoin kohti Lontoota. Oltiin saatu afternoon tea varaus vaihdettua tuntia aiemmaks joten mitään hätää ei pitänyt olla. Essexin ratojakin korjattiin joten junamatka kesti 1h20 normaalin 45 minsan sijaan. Mutta se oli jo tiedossa ja laskettu matka-aikaan. Lontoossa sitten metroon ja kohti aluetta jossa teet ja shamppanja odottivat. Ja sitten jäätiin jumiin. Metro kosahti kesken matkan ja me vietettiin iloiset 25 minuuttia kahden aseman välillä tunnelissa. Mun vieressä istuva nainen päätti käyttää ajan kikhernelounaansa syömiseen. Kun vihdoin liikuttiin ja päästiin seuraavalle asemalle, ei ollut mitään takeita että se metro siitä ihan lähiaikoina liikkuisi mihinkään joten päätettiin ulostautua ja etsiä taksi tai bussi. Ainoo vaan että takseja tai busseja ei ollut. Pitkän tuulessa ees taas juoksemisen ja taksien huitomisen jälkeen vihdoin onnisti ja myöhästyttiin "vaan" 40 minuuttia meidän teehetkestä, mutta onneksi vapaita pöytiä oli vielä tarjolla ja päästiin asiaan.

Sunnuntaina sää oli muuten ihan karsea. Tuuli joku tuhat metriä sekunnissa ja satoi vaakasuuntaan. Ai niin, mä olin lähdössä lentämään. Teehetken jälkeen aloin tehdä hyvissä ajoin lähtöä kentälle. Ajattelin kokeilla metroa Paddingtoniin ja siitähän menee sit yhdessä hujauksessa express juna terminaaliin. Joo niin mutta se metron sisäänkäynti oli suljettu. En mä keksinyt mistä sinne ois päässy, taas joku remppa menossa. Eikä ollu takeita että se metron signaaliongelma ois ees korjaantunu joten päätin panostaa taksiin. Voi halvattu että Lontoossa on hankala saada muuten taksia! Niitä on tuhansia mutta kaikki täynnä jengiä. Eikä melkein kellään ole korttimaksulaitetta autossaan. Lopulta, kun alkoi jo paniikki iskea, sain sen halvatun taksin, kun olin eka käyny automaatilla hakemassa cashia. Sillä aikaa oli tullut viesti että mun uusi kone on 30 minuuttia myöhässä ja se oli tervetullut uutinen kun muuten ois menny aika tiukoille. 

Mun kone lähti lopulta tunnin myöhässä, eli samaan aikaan kuin se alkuperäinen kone johon olin varannut paikan. Frankfurtin päässä törmäsin yhteen kaveriin joka ei ollut saanut paikkaa mun koneesta vaan oli joutunut 17:30 koneeseen. Me laskeuduttiin samaan aikaan. Se oli ollu kentällä jo pari tuntia ennen mua. Eli mullahan kävi tässä hyvin. Ehdin kentällä ylimääräisen ajan turvin vielä poiketa uudestaan Ted Bakerilla ja mukaan lähti pari tax free aleriepua joita olen tällä viikolla sitten esitellyt duunissa.

Niin, ja siihen itse lentoon. Mä en jostain syystä kyennyt tsekkaamaan lennolle etukäteen (ehkä olin saanut koneesta viimeisen vapaan paikan tai jotain) ja kentällä tulostaessani lippua näin että mulle on avokätisesti annettu keskipaikka koneen viimeiseltä riviltä. Mä oon vähän ahtaanpaikankammoinen ja istun aina käytäväpaikalla. Mulla tulee ahdistus, etten pääse pakoon sieltä jos joku tukkii alueen mun ja käytävän väliltä. Tällä kertaa se joku oli Saksan suurin mies. Joku kolme metriä pitkä ja ehkä 150 kiloa painava. Ei mikään läski, mutta ihan helevetin suuri. Sen polvet porautu läpi siitä edellisestä penkistä. Vertailun vuoksi mun polvien ja edellisen penkin välissä oli about 20 cm tyhjää. Ja sitten se kone keikkui puolelta toiselle siellä tuulessa. Otin lasin punaviiniä ahdistukseen mutta en kyenny juomaan sitä koska heilutti niin paljon että meinasin saada nesteet rinnuksille joka kerta kun lähestyin suun kanssa kuppia. Muutama rivi jäi jopa ilman juomia kun ei kaikille ehditty tarjoilla. Mä olin vaaranvyöhykkeellä, mutta viime hetkellä yksi fiksu stuertti älys alkaa jakaa juomia myös takariviltä alkaen ja mä sain sen viinin jota en voinu juoda. Ja sitten kun lisää tähän viimeviikoisen uutisen Germanwingsin lennosta niin ei se meidän lento mikään piknikki ollut. Laskeutuessa luulin etta tullaan siipi edellä metikköön, sen verran pomppivaa ja keikkuvaa se meno oli.

Me lennettin kyllä tosi nopsaa, alle tunnissa. Tais olla myötätuuli. Kiitos Luojalle siitä!





torstai 12. helmikuuta 2015

Taivaallinen loma Thaimaassa


En olekaan vähään aikaan reissannut kun säästelin patruunoita ihan kunnon lomaan vaihteeksi Euroopan ulkopuolella. Halusin jo viime kesänä mennä jonnekin sellaiselle fitness-lomalle jossa musta ruoskitaan taas ulos se fitness-prinsessa mikä pohjimmiltani olen. Viime vuosi on mennyt liiaksi toimistossa istuessa, urheilut on jääneet vähemmälle ja se tietenkin vaikuttaa myös mielialaan. Kesällä en päässyt urheilulomalle Espanjaan mutta talvella se vihdoin onnistui. Ja talvellahan mä en minnekään Espanjaan mene palelelmaan joten valitsin Thaimaan. Ja onneksi valitsin.

Koh Samuin lentokenttäbussi

Mulla ei ole varmaan koskaan ole ollut niin hyvin organisoitua lomaa. Ja kerrankin mä en ollut se jonka piti organisoida kaikki. Sain kaiken valmiina. Olin Koh Samuin saarella sellaisessa hotellissa joka on erikoistunut detox ja aktiivilomiin. Siellä oli tarjolla joogapakettia, pilates bootcampia, nestepaastoa (ei mua varten koska lomalla - ja oikeastaan aina kaikissa muissakin tilanteissa - mä haluan syödä kiinteää ruokaa), anti-stress spa paketteja ja sitten tuo minun varaamani Be Fit- ohjelma. Kolme terveellistä ja herkullista ateriaa päivässä kuului hintaan sekä ohjelmasta riippuen eri määrä energiapirtelöitä, teetä, mehuja tai smoothieita. Lisäksi mun pakettiin kuului yksi hieronta joka päivä sekä neljä puolen tunnin infrapunasaunasessiota. Yhdeksästä päivästä kuutena satoi mutta se ei edes haitannut kun oli muuten niin mukavaa ja kaikkea tekemistä joka ei ollut auringista kiinni eikä liittynyt rannalla makaamiseen.

sataa, sataa ropisee...
Hotellin vartijoiden ihana kissa. Teki mieli salakuljettaa se mukana Saksaan.

Hotelli yövalaistuksessa. Hyppäsin ekana iltana suoraan tuonne pimeään altaaseen.




Mä en ole koskaan ollut mikään aamuvirkku, mutta tuolla lomalla musta tuli sellainen - ihan vahingosa. Ja sama energia on säilynyt sieltä palattua. Siellä oli niin kova fyysinen rääkki pitkin päivää, että sammuin sänkyyni jo about iltakymmeneltä joka ilta. Normaalisti mua ei saa ennen puoltayötä nukkumaan. Ja sitten ihan vapaaehtoisesti heräsin osallistuakseni klo 7 alkavaan "sunrise walkiin" tai beach bootcampiin.

Rannalla nautittu alkoholiton koktaili
Yksi rantapäivä oli, mutta se loppui kun alkoi sataa


Mulla oli joka päivä tunnin personal tariner - sessio, päivästä riippuen yksi tai kaksi joogasessiota ja lisäksi, silloin kun niitä oli tarjolla, joku muu ryhmäliikuntatunti. Esim normaali potkunyrkkeily tai "aqua power" joka on potkunyrkkeilyä uima-altaassa. Mä en normaalisti ole mikään joogafani, koska pidän enemmän nopeatempoisesta urheilusta ja kamppailulajeista. Niiden ohella tuollainen rauhallisempi venyttelymeininki toimii, mutta olisin kyllä pitkästynyt kuoliaaksi jos olisin ollut pelkällä joogalomalla. Ensimmäistä kertaa elämässä kokeilin niin montaa eri joogalajia. Kokonaisen viikon kestäneen joogakokemukseni pohjalta voin sanoa että hot flow on mun suosikki.

Ihmeellistä kyllä, mun lihakset ei ollu melkein lainkaan kipeät ekan parin päivän jälkeen, vaikka urheilua tuli harrastettua monta tuntia joka päivä. Hieronnat varmaan auttoivat ja kenties joogakin.



Hotellimme uima-allas arungonnnousun aikaan

Ruoka oli siellä myös todella hyvää. Terveellistä, mutta silti maukasta. Ja sitä oli paljon. Vähän säällitti kaikki detoxlaiset jotka sai vaan pirtelöitä ja pari kertaa päivässä jotain raastettua porkkanaa. Itse kun sain mussutella kevätkääryleitä, Thai-curryja, paistettua kalaa ja ties mitä. Alkoholi ja tupakka oli kokonaan kielletty hotellin alueella. Myöskään lapsia sinne ei päästetty (samanlainen terveysriski kuin viina ja rööki :)). Oli siis todella tervehenkinen loma ja siellä oli myös paljon aikaa ja mahdollisuuksia vaan olla rauhassa, kukaan ei kiljunu eikä metelöiny. Hotelli sijaitsi viidakon vieressä ylhäällä mäen päällä eristyksissä muusta kylästä. Kuitenkin kävelymatkan päässä kaikesta tarpeellisesta.

Muutamia hotellin ruokia. Aurinkoisena päivänä ruuat sai tilattua suoraan uima-altaalle.

Koko loman ajan haaveilin myös kunnon thainyrkkeilytreeneistä, Thaimaassa kun oltiin. Hotellin lähellä oli paikallinen Muay Thai koulu ja aina ohi kulkiessa himotti mennä sisään. Oma ohjelma oli kuitenkin niin tiukka, että ei siihen olisi voinut enää lisätä kahden tunnin thainyrkkeilysessiota, joten menin koululle vasta vikana päivänä kun oma fitness-paketti oli jo ohi. Menin aamutreeneihin klo 8:00 - 10:00 ja tykkäsin niin paljon että menin sinne takaisin vielä iltapäivätreeneihin myöskin kahdeksi tunniksi. Sain sitten viimeisenäkin päivänä sen neljä tuntia kuntoilua. Ja ne treenit oli niin rankat että oli ihan hyvä etten mennyt aiemmin. Nyt mulla oli kunto rauhassa kohonnut viikon aikana ja sitten vikana päivänä huippukunnossa ollessani kykenin pärjäämään niissäklin treeneissä.




Perjantai-iltaisin oli hotellilta ilmainen kuljetus Fishermans Villagen Night Marketiin

Ei ole katukeittiön Pad Thain voittanutta. Hinta about 1.20€

Olen Thaimaassa käynyt jo pari kertaa aiemmin ja kierrellyt tärkeimmät nähtävyydet, joten tällä kertaa ei haitannut pysyä yhdellä saarella ja oikeastaan pääosin yhden hotellin alueella. Pari kertaa kävin yömarkkinoilla ja kerran menin oiken Chawengiiin isommalle rannalle ja vähän kylille pyörimään. Viimeisenä iltana repäistiin ja mentiin yhdessä muiden aktiivilomalaisten kanssa ravintolailallliselle ja yökerhoon. Siihen astihan meillä oli kuulunut ruuat paketin hintaan joten ei ollut paljoa tarvetta syödä hotellin ulkopuolella. Detox-kuurilla ollut brittityttö oli varsin onneissaan kun sai pitkästä aikaa oikeaa ruokaa :)


Chawengin kaupunki
Tsekatkaa tuota sähköjohtojen määrää!

Nälkä kasvaa syödessä ja tämän loman jälkeen haluan aina mennä aktiivilomalle. Mulla olisi pääsiäisenä taas reilu viikko lomaa ja mietin että minnehän sitä lähtis, Zanzibar on yksi ehdokas. Heinäkuulle varattiin jo kaverin kanssa fitness-loma Balille.


potkunyrkkeilyä vai balettia...? :)