Aiemmin Espanjassa asunut, nykyään Saksassa asuva ja melkein Pariisiin muuttanut suomalainen kertoo kokemuksia elämästä Euroopassa ja vertailee kulttuureja ja kieliä samalla kun suunnittelee mihin maahan sitä seuraavaksi lähtisi asumaan tai edes käymään.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste bileet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste bileet. Näytä kaikki tekstit

torstai 1. lokakuuta 2015

Ensivisiitti Singaporeen

Balin jälkeen meillä oli neljän päivän kaupunkivisiitti Singaporeen. Lennot meni joka tapauksessa sitä kautta ja kun siellä asuu mun muutama ystävä, eikä meistä kumpikaan ollut siellä käynyt ennen, niin päätettiin viettää muutama päivä sielläkin. Etukäteen kuulin paikasta erilaisia kommentteja, toiset sanoivat rakastavansa Singaporea ja toiset väittivät että neljä päivää siellä on ihan liikaa, että tulemme kyllästymään siinä ajassa. No ei muuten kyllästytty! Sen lisäksi että Singapore on itsessään mielenkiintoinen, vaikkakin kovin moderni paikka, löytyy sieltä myös intialainen ja kiinalainen kaupunginosa joissa on molemmissa ihan eri tunnelma kuin kaallissa kattoterassibareissa ja muualla Singaporessa. Niistä saa myös halpaa ja herkullista katukeittiöruokaa kun muuten Singapore on kyllä aika kallis paikka. 

Perus skyline pilvenpiirtäjineen. Turistibussin nimi oli Hippo. Sitten sieltä löytyy myös Duck joka osaa uida. Eli sillä turistibussilla pääsee myös veteen pyörimään.

Little India
Chinatown

Me ei mitenkään ehditty tehdä kaikkea sitä mitä olis haluttu. Singapore tarjoaa niin paljon! Shoppailla siellä vois tietty jo pelkästään neljä päivää. Yksi päivä meillä meni turistibusseilla ajeluun niin sai hyvän yleiskuvan kaupungista. Yksi päviä vietettiin Sentosan saarella. Se on Singaporen edustalla oleva saari jonne on viisi vuotta sitten rakennettu Universal Studios teemapuisto. Lisäksi siltä löytyy köysirataa, kylpylää, golfkenttää, upeita rantoja ja sademetsää.

Sentosan saarella vierähti yksi kokonainen päivä.
Köysirataa pitkin pääsi muun muassa Siloson rannalle. Ei ole maailman pisin tai edes lähellä sitä.

Siloson ranta oli paljon paratiisimaisempi kuin kaikki Balin rannat yhteensä.
Aurinko paistoi kuumasti kun savuttiin rannalle ja päätettiin mennä uimaan. Kun päästiin veteen, alkoi yhtäkkiä sataa eikä se sade sitten enää lakannut. Oltiin aateltu että bikinit kuivuu sitten kivasti auringon alla kun eihän meillä mitään pyyhkeitä tai vaihtovaatteita sentään ollut mukana...No, ei kuivunut.

Sentosa yövalossa
Singapore on, niinkuin jo mainitsin, pääosin tosi kallis paikka. Hienoissa kattoterassibaareissa ja yökerhoissa ei juurikaan saa edes olutta alle kahdenkympin. Mutta yksi hyvä asia siellä on, nimittäin Ladies Night -konsepti. Pääosin keskiviikkoisin, jonkun verran myös torstaisin on monissa baareissa Ladies Night. Se tarkoittaa sitä että naiset juo niitä kalliita drinksuja ilmaiseksi tai saa paikasta riippuen muita etuja. Me oltiin yhtenä iltana ulkona juurikin tuollaisessa ladies night paikassa ja siellä oli meille baari auki koko illan. Joissain toisissa paikoissa saa ilmaisen aperitiivin tai kaksi mutta tuolla oli koko illan hanat auki. Ei toki saanut valita ihan mitä haluaa, mutta kuitenkin. Ja lisäksi siellä piisas niitä miehiä jotka olis tarjonnu lisää, jos olis kiinnostnut. Ei se kuitenkaan mikään lihatistki ollut. Ihan asiallisen oloinen paikka.


Kuuluisa Raffles hotelli jossa pitää käydä juomassa Singapore Slingit. Yksi yö tuolla maksaa about 700 euroa.
Marina Bay Sands hotelli jossa on uima-allas tuolla ylhäällä olevalla kattoterassilla. Uimaan pääsee nykyään enää hotellin asukkaat,  mutta baariin pääsee kaikki. Itsekin kävin siellä ekana iltana ihailemassa maisemia. Kamera ai valitettavasti ollut silloin mukana. Yksi yö maksaa n. 450 euroa. Sehän on Rafflesiin verrattuna tos halpa! Marina Bay Sandsilla on myös oma ostoskeskus sekä sen edustalla Louis Vuitton saari. 


Singapore Flyer on maailman toiseksi suurin maailmanpyörä, 165 metriä korkea. Se on ihan Marina Bay Sand hotellin lähistöllä. Ja sinnekään ei ehditty.

Seuraavaa visiittiä varten jäi vielä käymättä ainakin Singapore flyer, Botanic Gardens joka on Unescon maailmanperintökohde, Gardens by the Bay, MacRitchie Nature Trail / Reservoir Park ja ehkä joissain niistä kiinalaisista tai intialaisita temppeleistäkin vois käydä ihan sisällä kurkkaamassa. Kaikki mun viisi siellä asuvaa ystävää on tosi tyytyväisiä Singaporeen vaikka kukaan niistä ei ole sieltä kotoisin. Oon mä itsekin joskus aatellut että sinne vois muuttaa pariksi vuodeksi.

torstai 26. syyskuuta 2013

Elefanttikaupunki Luxemburg

Mä taidan sittenkin olla pikkukaupunki-ihminen, vaikka luulin olevani joku isojen metropolien kasvatti. Luxemburg on kiva paikka ja mä voisin helposti kuvitella asuvani siellä. Kansainvälinen se toki on ja se ehkä tekee paikasta mielenkiintoisemman kuin muut saman kokoluokan kaupungit. Luxemburgin (maan) puolesta miljoonasta asukkaasta alle 50% on luxemburgilaisia, loput tulee yli sadasta eri maasta. 87% ulkomaalaisista on kuitenkin muista EU-maista. Luxemburgin kaupungissa on vaan 90.000 asukasta mutta väestö on aika nuorta (ulkkisten keski-ikä 35v) ja siellä on mm. aika vilkas yöelämä ja ILMAINEN yöbussi baarialueelle ja takas. Huono puoli on että kaikissa baareissa ja yökerhoissa saa vielä polttaa. Se toivottavasti muuttuu pian.


Tällä reissulla Luxemburgin oli vallannu elefantit. Kadunkulmat ja aukiot oli täynnä värikkäitä elefantteja jotka on osa "Elephant parade" liikettä joka jeesaa Aasian elefantteja. Niitä värikkäitä patsaita voi siis ostaa ja rahat menee sitten oikeiden elefanttien paremman elämän hyväksi. Oli aika hauskan näköistä ja mä ainakin innostuin niitä kuvailemaan.



Luxemburgissa on periaatteessa kolme virallista kieltä; saksa, ranska ja luxemburgi. Käytännössä ainoastaan ranskalla pärjää kaikkialla. Ja voi vitsit että se ranskalainen väestö on muuten tylyä! Kaupoissa ja ravintoloissa on henkilökunta pääosin ranskalaista ja mua ei ole kohdeltu niin huonosti edes Saksassa. Esimerkki vaatekaupasta: mentiin sisään tyhjään kauppaan, myyjää ei näy missään, ei tule tervehdystä, ei tule kukaan kysymään voinko auttaa. No, se on ihan normaalia joten me hiplailtiin vaatteita itseksemme ja valittiin jotain sovitettavaa. Mutta auta armias, sillä siunaaman minuutilla kun päätettiin siskon kanssa mennä kokeilemaan vaatteita ja oltiin jo suljettujen verhojen takana pukukopissa niin eikös paikalle pelmähdä hapan ranskalainen tantta joka kiskoo verhot auki (kiitti, me ollaan täällä jo riisumassa) ja alkaa huutaa ranskaksi että aina pitää näyttää myyjälle mitä aikoo sovittaa ja onhan törkeää tuollainen oma-aloitteisuus ja tämä peli ei täällä vetele. Sanoin sille että olis halvatun paljon helpompi näyttää jotain myyjälle jos se olisi jossan näköetäisyydellä tavattavissa, lehmä! Ei ostettu sieltä mitään.


Sitten mentiin kahville, paikkaan jonka nimi on CAFE Francaise. Yritettiin saada tarjoilijan huomiota ja kysyä että voidaanko saada jostain pöytä, haluttais vaan kahvia mutta ei ruokaa. Vauhdissa annettu vastaus oli "tämä on ravintola eikä mikään kahvila" ja sit se katos näkyvistä. Juu, no ei sit väkisin. Mentiin naapuripaikkaan joka oli myös nimeltään cafe jotain ja siellä onnistu saada myös pelkkää kahvia (vaikka lopulta päädyttiin tilaamaan myös syötävää, Francaise menetti hyvät asiakkaat). Siellä puolestaan yksi tarjoilija alkoi huuutaa kun meidän tuolien selkämykset oli ihan kiinni naapuripöydän tuolien selkämyksissä eikä siitä mahtunu välistä kulkemaan. Öhm, tuota, me vaan istutaan tässä, itse te ootte nää tuolit ja pöydät asettanu tälleen, lehmät! Siinä ravintolassa oli onneksi myös ystävällinen nuori tarjoilijapoika joka puhui kaikkia tarvittavia kieliä ja pelasti meidän päivän. Jos mä muutan Luxemburgiin, mun pitää ekaks oppia suoltamaan loukkauksia ranskaks. Se on ainoo tapa millä niiden halvatun patonkien kanssa pärjää.



Paikkoja joissa a) puhutaan englantia/saksaa b) saa hyvää palvelua c) ne on cooleja ja niissä soi hyvää musaa on mm. Cafe Konrad, kahvila jossa voi vaan hengailla, Urban bar, baari jossa kaikki on kohallaan, Ikki, lounge tyyppinen yökerho jossa saa hyviä cocktaileja sekä Magnum, yökerho jonne voi mennä sitten kahden jälkeen yöllä jos on vielä siinä vaiheessa hereillä. On auki kuuteen. Että siinä sulle illan ohjelma Luxissa. Kiitos serkulle vieraanvaraisuudesta ja siitä että näytit meille taas uusia kivoja paikkoja!

maanantai 20. elokuuta 2012

Perú campeón Finlandia corazón


Huhhuh onpas ollut taas rankka paluu "arkeen". Frankfurt on vähän niinku Helsinki, elokuussa karkaa mopo ihan käsistä noiden fiestojen ja festivaalien kanssa. Palasin keskiviikkona puolilta päivin suoraan töihin ja sen jälkeen en ole paljoa kotia nähnyt. Joka ilta on ollut jotku kinkerit ja monet jäi vielä näkemättä. Alkuviikosta ollu Upper Bergerstrassenfest, loppuviikosta Bahnhofsfest sekä viikonloppuna Osthafenin juhlavuosifestivaalit jäi kaikki väliin kun ei vaan revennyt joka paikkaan. Hauptwachella on ollu koko viikon myös omenaviinifestivaalit, sinnekään en mennyt muuta kuin ohi kävelin pariin otteeseen. Sen sijaan mä menin Oederwegillä (mm. Marimekon liike sijaitsee sillä kadulla) järjestettäviin valkoisiin katujuhliin sunnuntaina. Se on ihan mahtava idea; katujuhlat jossa Oederweg on suljettu liikenteeltä ja pitkn katua usean sadan metrin alueelle on pygätty pöytiä jonoon, tietty valkoisilla liinoilla verhoiltuna. Naapuruston asukkaat voi varata itselleen yhden tai useamman pöydän maksua vastaan ja sitten sen saa koristella mielensä mukaan ja juhlan alettua voi pöydän lastata omilla eväillä. Kadun varrella olevista ravintoloista saa myös ruokaa ja juomaa jos ei halua itse kokata mutta mitään ylimääräisiä katujuhlakojuja makkaroineen siellä ei ole. Yhdessä kohtaa on valkoinen flyygeli ja livemusiikkia, valkoinen koira jolkotteli pitkin katua koko illan ja kaikki oli pukeutunu valkoisiin. Osa pöydistä oli tuunattu tosi hienoiksi hopeisine kynttilänjalkoineen, posliiniastioineen ja valkoisista ruusuista viritettyine pöytäkoristeineen. Meillä ei ollut omaa pöytää mutta se pöytä johon meidät oli kutsuttu kuokkimaan tarjoili ruuat pahviastioista. Ens vuodeksi mä haluan ottaa oman pöydän ja tehdä siitä tooosi hienon.

Weisse tafel päivällä... 

...ja illalla (kuvat schirn-magazin.de)

Täällä on nyt myös taas hetkellisesti ihan mieletön helle. Eilen saatiin kuningasidea tyttöjen kanssa mennä yhteen maauimalaan. Ei muuten oltu ainoat jotka oli saanu saman idean. Jouduttiin venaamaan 50 minuuttia lippujonossa joka kiemurteli koko parkkipaikan ympäri. Onneksi sekä alue että allas on ihan järjettömän isot että mahtui sinne siltikin vielä sekaan ihan mukavasti. Allas on 220 metriä pitkä ja leveimmästä kohdasta 50 metriä leveä, vähän kuin joku pikku järvi. Se on ainakin Saksan suurin, en tiedä onko Euroopassa jossain joku suurempi allas. Ameriikassa varmasti on, siellä on kaikki niin suurta.


Brentanobad - allas oli hieman täydempi kun me oltiin siellä
(kuva: rhein-main-wiki.de)

Ja tuo otsikko viittaa sitten perulaisiin juhliin jotka oli lauantaina (ja osittain myös sunnuntaina – kotiinpaluu tapahtui klo 06:00). Siellä oli koko kavalkaadi perulaista ruokaa ja juomaa cevichestä piscoon ja kaikkea muuta jonka nimiä en muista. Perunaa paljon joka muodossa ja riisiä ja kanaa. Täällä on kyllä niin mahtavaa kun on jengiä vähän joka maasta ja sitten kun tutustuu yhteen, niin kohta pääsee jo koko sen maan yhteisön vierailevaksi jäseneksi. Meillä on täällä duunissa yksi puoliksi perulainen joka on mun latvialaisen ystävän  kaveri ja sitä kautta sitten suurlähettilästä lukuun ottamatta koko Perun suurlähetystön henkilökunta onkin yhtäkkiä mun kavereita ja juhlakutsuja satelee jatkossa varmaan enemmänkin. Hitsi, pitää alkaa kohta suunnitella matkaa Peruun, sen verran hauskaa sakkia ainakin nää Frankfurtin perulaiset oli. Niillä on utopistinen haave että Peru voittaa vielä joskus jalkapallon maailmanmestaruuden ja kippiksen sijaan ne sanoo skoolatessa aina "Perú campeón" jos vaikka sillä se mestaruus lähtis. Peru on voittanu Copa Américan vuonna -75 ja siitä on tehty laulu joka soi myös tiuhaan tahtiin sen illan aikana. Sain pitkästä aikaa puhua ihan kunnolla espanjaakin.


Perulaista evästä (kuva: blogs.peru.com)

Pisco sour (kuva: comidasperuanasricas.blogspot.com)

Sen jälkeen kun mä aloin kirjoittaa tätä blogia on juhlien määrä mun elämässä varmaan kuusinkertaistunu. Tuskin muistan enää niitä yksinäisiä viikonloppuja kun itkeä tihrutin yksin kotona kattoen jotain nyyhkyleffaa. Ja siis niistä illoistahan mä en tänne kirjoita. Niin että uskokaa että mun elämä on pelkkää fiestaa, sitä se on!


maanantai 25. kesäkuuta 2012

Jalkapallohuumaa

Jalkapallohuuma on tempaissut Frankfurtin ihan mukaansa. Sanomattakin selvää että koko kaupunki oli liikenteessä viime perjantaina ja hakeutuivat erinäisiin jalkapallon näyttöpaikkoihin katsomaan kun Saksa nöyryytti Kreikkaa. Ja niitä näyttöpaikkojahan riittää. Lähes joka baari/ravintola on hommannut telkkarin kisojen ajaksi niin että toinen tv on sisälle ja toinen terassille päin. Mä katsoin perjantain matsia ensin yhdeltä isolta screenilta miljoonan muun ihmisen kanssa mutta mua alkoi se väenpaljous ahdistaa ja siirryttiin läheiseen thai-ravintolan (!) terassille katsomaan loppupeli. Mä ihan hiljaisesti kannatin Kreikkaa ja pääsin pariin otteeseen kiljahtelemaankin, mutta eihän siitä niiden touhusta tullut mitään. Saksa kyllä todellakin ansaitsi voittonsa. Ja sen jälkeen oli koko kaupunki täynnä saksanlipuilla varustettuja autoja jotka tööttäili onneissaan voittoaan. Ihan hermostumiseen asti.  Siis, oikeesti, ne voitti KREIKAN ja pääsi semifinaaliin. Ei se nyt niin mahtava saavutus ole. Silti jengi käyttäyty kuin olisi jo koko halvatun kisa voitettu. Minkä ne saattaa kyllä vielä voittaakin.
Se on hyvä kun täällä on ihmisiä vähän kaikista Euroopan maista, niin eilen päästiin sitten katsomaan matsia italialaisen kollegan kotiin ja sydänkohtaus oli lähellä niin monta kertaa. Mä inhoan rankkareita, se on ihan kamalaa jännitystä. Ja kun Italia voitti, jatkui taas sama pilluralli mutta tällä kertaa niissä autoissa oli Italian liput ja ne autot oli pääosin jotain Fiateja ja Alfa Romeoita. Ja taas oli kuin ois voitettu jo koko kisa. Saa nähdä millasen mellakan espanjalaiset saa aikaan keskiviikkona. Sillä, ihan tiedoks vaan, Espanja menee muuten finaaliin. Mulla on nyt hieman vaikea päättää mikä on mun ”kotimaa” kun tavallaan Espanja on edelleen lähellä sydäntä, mutta mä asun Saksassa ja sit on se Kreikka, joka nyt ei tietty mikään todellinen uhka ollu kellekään, paitsi Venäjälle. Ja nyt noi italialaiset jotka järkkää aina parhaat bileet haluaa isännöidä seuraavankin kisastudion ja enhän mä nyt siellä voi mitään Saksaa kannattaa. Vaikeita päätöksiä mutta keskiviikkona mä kannatan Espanjaa. Siitä ei ole epäilystäkään. Ja sorry "Arska Itiksestä". Ei nyt Ranska sit voittanutkaan kjähkjäh. :)
Lauantaina meillä olikin latvialainen juhannusjuhla. Mun latvialaisella ystävällä oli tuparit jotka vietettiin sitten heikäläisellä juhannusteemalla. Ligo on juhlan nimi ja siellä pitää pukeutua keltaiseen ja valkoiseen ja tanssia auringonnousuun asti. Mikä me tehtiin. Ja oli ihan hulvattoman hauskaa. Mä tykkään bileistä missä on joku teema. Oli hauskan näköistä kun about 30 tyypillä oli kaikilla valkoista ja keltaista päällä. Ekalla junalla kotiin ja nukkumaan aamuseitsemältä. Sunnuntaina olisi ollut työpaikan kesäjuhla mutta mä en sitä edes muistanut. Mietin vaan että miks yks kollega oli soittanu mulle jo kymmenen aikaan aamulla. Hmmm, silloin ois lähteny bussi duunista juhlapaikalle. No, ei voi kaikkiin juhliin revetä.
Täällä on muuten taas ihan skeida sää. 15 astetta ja tuulee niin että meinaa peruukki irrota. Harmi että nyt ei ole Kreikan matkoja tiedossa ennen elokuuta. Pääsen ainoastaan käymään Suomessa pariin otteeseen heinäkuussa. Koettakaa nyt ees siellä järkkää mulle kivat ilmat!

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Sekoilua supermarketissa

Mä järkkäsin eilen bileet ihan vahingossa. Olin kutsunut kolme kaveria iltaa istumaan tapaksien äärelle ja sitten kaverit halus tuoda lisää kavereita ja kaverin kaverit halus tuoda vielä lisää väkeä ja sit mulla olikin oikeat bileet kasassa. Jatkossa en enää ikinä suunnittele kuukausitolkulla juhlia kun siinä vaan pettyy kun ihmiset jotka on luvannu tulla ei sitten tulekaan ja ruokaa jää viikoksi itselle syötäväksi. Näin kävi meidän pikkujouluissa johon oltiin kutsuttu varmaan 60 ihmistä, puolet lupas tulla ja lopulta ehkä 18 tuli. Nyt mulla oli melkein sama määrä väkeä ihan ilman stressiä ja järjestelyä ja ruokakin riitti hyvin. Sain pitkästä aikaa myös Spotifyn bilelistan käyttöön taustamusaksi. En muistanutkaan miten hyvää musaa mulla siellä on! :) Aiemmin kaikki mainokset mun Spotifyssa tuli espanjaksi riippumatta siitä missä maassa olin, mutta nyt ne oli muuttunu saksankielisiksi. Ehkä se Spotify rantautuu vähitellen tännekin.

osa illan tarjoiluista

Aiemmin päivällä kävin paikallisessa ruokakaupassa ostamassa tarvikkeita iltaa varten. Kotona aloin tarkastella kuittia ja huomasin että multa oli veloitettu monesta asiasta liikaa. Sipuleista (99 senttiä kilo) oli veloitettu tuorevalkosipulin hinta (9.90 €/kilo), neljän Coronan sijaan multa oli veloitettu viisi, erivärisistä paprikoista oli veloitettu kalleimman kilohinnan mukaan vaikka osa oli halvempia jne. Mietin eka etten jaksa lähteä valittamaan, mutta sitten mun piti palata kauppaan joka tapauksessa ostamaan vielä yksi juttu niin päätin samalla huomauttaa asiasta. Ja kyllä kannatti, koska sain takas melkein 6.5 euroa! Mulla oli sipulit ja paprikat mukana joten ne voitiin punnita ja niille laskea uusi hinta, mutta en voinut mitenkään todistaa että olin saanut vain neljä olutta viiden sijaan, mähän oisin voinu vetää sen viidennen huiviini jo kotimatkalla ja sitten tulla valittamaan kun kassista löyty vaan neljä pulloa. Saksa on siitä ihana maa että täällä luotetaan ihmisiin. Ihmiset on yleensä rehellisiä ja jos joku sanoo että multa on laskutettu yks olut liikaa niin ei se yleensä valehtele. Yritäpä samaa Kreikassa tai Espanjassa niin ne nauraa sut pihalle kaupasta!

Kerran aiemmin kävi toinen juttu samassa kaupassa. Täällä jos ostaa yli 20 eurolla ja maksaa pankkikortilla niin voi samalla myös nostaa käteistä rahaa kassalta. Kerran mä sitten päätin nostaa 50 euroa ostosten päälle, mutta siinä kaikessa tohinassa kun kysytään että keräätkö tarroja, otatko kuitin, haluatko keräilykuponkeja niin multa unohtu pyytää se ylimääräinen 50 euroa kun kassalla ollut herrakin sen unohti antaa. Lähdin iloisena kävelemään (ilman kuittia!) ja huomasin vasta paljon myöhemmin että hitsiläinen missä on mun viiskymppinen. Silloin oli pakko mennä takas kun oli niin isosta summasta kyse. Sama mies oli vielä kassalla, mutta juuri lähdössä pois. Minä vapisevalla äänellä selitin taas asiani ja mies lupasi käydä laskemassa kassan ja jos sieltä löytyy ylimääräinen viiskymppinen niin mä saisin sen. No, onneks sieltä löyty koska muuten ois ollu vähän hankala alkaa väittämään kun mulla ei edes asian todistavaa kuittia ollut. 

Hyvää kieliharjoitusta nää mun kauppareissut kyllä on. Vaikka mä oon lukenu koulussa pitkän saksan ja ollu täällä jo melkein kolme vuotta niin tuntuu että vieläkin kangertelee tosi pahasti kun en mä täällä oikeastaan paljoa joudu saksaa puhumaan. Töissä puhutaan englantia ja mun kansainvälisessä kaveripiirissä on aina joku mukana joka ei saksaa osaa joten yleensä puhutaan myös englantia vaikka joukossa olisikin saksalaisia. Ja espanjalaisten kanssa puhun espanjaa ja suomalaisten kanssa suomea. Joten täytyy jatkaa noita valitusreissuja kauppaan jatkossakin niin tulee harjoiteltua edes vähän paikallista kieltä.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Baltic Balkan groove

Ja taas on juhlittu! Täytyy nyt tähän alkuun sanoa että ei mun elämä normaalisti ole tälläistä juhlimista kun nyt näiden kirjoitusten perusteella voisi luulla, viimeinen viikko on vaan ollut hieman poikkeuksellinen. Tähän asti olen ollut viikonloppuna yökerhossa vain kaksi kertaa (!) koko 2.5 vuoden aikana mitä olen täällä asunut (molemmilla kerroilla kylässä ollut systeri pakotti). After workeissa olen toki käynyt enemmänkin. Nyt olen reilun viikon sisällä ollut ulkona neljästi. No mutta, tällä kertaa oli vuorossa balkanilaiset bileet. Mulla on täällä yksi latvialainen kaveri (yksi niistä viime viikon tytöistä jotka johdatti mut hunningon tielle), joka on aina perillä joka ikisistä bileistä mitä Frankfurtissa järjestetään. Sieltä sataa kutsua ihan jatkuvalla syötöllä ties mihin taidemuseoihin ja 20-luvun swing-klubeille, ex-pat kokoontumisiin ja ihan mihin vaan. Mä olisin ihan pihalla kaikesta ilman tätä ystävää. Tällä kertaa hän oli bongannut balkanilaiset bileet Alt Sachsenhausenin bilekortteleissa.

Alt Sachsenhausenissa on muuten varsin kiva alue, jossa on yhdessä rykelmässä kapeita katuja joiden varrella on vieri vieressä baareja ja ravintoloita. Paikalliset sanovat että se on sellainen turistialue, mutta hei, mähän oon turisti, joten sama se on siellä käydäkin. Kävin nyt tosin ekaa kertaa, vaikka asun about 400 metrin päässä siitä alueesta. Mutta niihin balkanilaisiin bileisiin siis; en tiedä mikä maailman voima mut sai sinne menemään, mutta voinpa taas sanoa olevani yhtä kokemusta rikkaampi. Siellä niitä oli rivissä neljä karvahattupäistä dj:tä jotka soitti sellaista jugurtinpolkemismusiikkia. Tosi nopeatempoista tilulilua jossa tuntui pääasiallisena soittimena olevan haitari (ilmeiseti Balkanbeats on tyylilajin nimi). Myöhemmin mukaan liittyi hyvä rumpubiitti ja sen tahtiin saattoi jo heittäytyä hieman heilumaankin (mainoksen mukaan joko BodrumSounds, Swing, Ska tai Cumbia). Vierailebvana tähtenä siellä oli Baltic Balkan Liettuasta (woohoo?). Seurassani olleet latvialainen, puolalainen ja kreikkalainen olivat kaikki aivan riemuissaan musiikista, he kun ovat kaikki tuolta Baltic-Balkan akselilta, mutta mä en ole nyt vielä ihan vakuuttunut että musta ois tullut fani.

Jälkeenpäin selvitin mikä se Baltic Balkan oikein on (ei mulle vieläkään täysin selvinnyt), mutta yhdellä nettisivulla ne mainostaa itseään näin: This musical and performance artist endeavor was inspired by listening to original Yugoslav punk rock, as well as countless musical festivals in Europe and movies with a true Balkan (and Baltic) spirits. Baltic Balkan - Party Like The Last Time in Your Life! Jep, niin tehtiin.

Sillä klubilla (Ponyhof) jossa kaikki tämä eksoottisuus tapahtui, oli muuten käytössä pantit. Ihan kätsää kun ei sitten tartte palkata plokkaria kun kaikki palauttaa lasinsa ja pullonsa suoraan baariin. Eipä siellä kyllä hinnat päätä pakottanu edes pantin kanssa; 25cl viini oli neljä euroa ja siitä sai 50 senttiä takas jos muisti palauttaa lasin. Ja se viini oli ihan hyvää. Ja äidille tiedoksi: ihan yhden vaan join! (siellä)

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Tico tico!

Huomenta!

Tätä ei ole käynyt sitten Erasmus-aikojen, mutta minäpä olen ollut tanssimassa aamukuuteen asti! En edes tiennyt että sellainen on Frankfurtissa mahdollista. Ilta alkoi ihan viattomasti Friedbergerplatzin viinimarkkinoilta jonka jälkeen mentiin tyttöjen kanssa illalliselle ja yhteen konserttiin joka oli eräässä hotellissa (kivan näköinen hotelli muuten, tsekatkaa pois http://www.25hours-hotels.com/levis/?lang=en) hieman huonomaineisella Bahnhofsviertelin alueella. Miten se onkin että joka kaupungissa rautatieaseman ympäristö on aina se epämääräisin seutu? Täälläkin kyseiset korttelit on taynnä tyttöbaareja ja bordelleja ja kadulla narkkarit piikittää itseään avoimesti suoneen. Itse en ole kyseisillä kaduilla koskaan varsinaisesti liikkunut ja noin läheltä sitä villiä menoa nähnyt. Uskomatonta että muutaman sadan metrin päässä on Frankfurtin bisnesalue pilvenpiirtäjineen ja sitten ihan vieressä aivan toisenlainen maailma.

Konsertin jälkeen pysyttiin samalla alueella ja siirryttiin siihen tietämämme mukaan alueen ainoaan siistiin ja hyvämaineiseen baariin, Plankiin. Vaikka löytyihän sieltä sitten muitakin kivoja paikkoja kun vähän tarkemmin katsottiin. Illan aikana tutustuttiin muutamiin eri maalaisiin ihmisiin (espanjalainen, saksalainen ja italialainen) ja joku heistä tiesi että yhdessä niistä tyttöbaareista, johon en olisi ikimaailmassa oma-aloitteisesti astunut sisään, on hyvä tanssiklubi siihen aikaan yöstä. Minua sai todella painostaa että suostuin astumaan sisään siitä ovesta jonka molempia reunoja koristi alastomien tyttöjen kuvat, mutta sisällä odottikin yllätys. Se tosiaan oli taynnä ihan normaalin näköistä jengiä, kaikilla vaatteet päällä ja todellä hyvä musiikki soi taustalla. Tanssittiin siellä sitten aamunkoittoon asti. Taksikuskikin kyseli kotimatkalla että mikäs paikka tuo oikein on kun sinä sieltä ulos tulet ja toivotteli hyvät huomenet kun jätti minut kotiovelle. :)

Yksi hyvä puoli Frankfurtissa on muuten kohtuullisen halpa taksi. Alkumaksu on varmaan kaksi-kolme euroa yölläkin ja n. kolmen kilsan kotimatka maksoi alle 10 euroa.

torstai 12. huhtikuuta 2012

After Work bileet


 

Saksassa on yksi hauska ilmiö johon en ole paljoa muissa maissa törmännyt. Nimittäin After Work bilekonsepti. Täällä on joka arkipäivä eri klubissa After Work -ilta joka yleensä alkaa kuuden maissa ja sisäänpääsyn hinnalla saa myös ruokaa seisovasta pöydästä. Kahdeksan aikaan tanssilattia on jo täynnä jengiä ja kymmeneltä voi sitten halutessaan lähteä kotiin, eikä yöunet kärsi. Mun mielestä ihan mahtava keksintö! Ei tarvite odottaa puolille öin että yökerho alkaisi täyttyä ja bilettäminen on mahdollista myös arki-iltaisin. Ja koska konseptin nimi on After Work, voi sinne mennä suoraan töistä työvaatteissa. Suurin osa miehistä onkin puvut päällä, mutta useat naiset on kyllä selvästi käyny kotona laittamassa glitteriä päälle tai sitten niilla on tosi oudot työpaikat :)


Muutenkin Frankfurtissa on enemmän tapana käydä ulkona istumassa iltaa ja terassithan täällä on auki melkein läpi talven. Täällä on myös pankkikeskittymän ja messukeskuksen ansiosta todella paljon hyviä ruokaravintoloita. Asiakkaita kun riittää myös kalliimpiin paikkoihin. Yksi aivan ihana, mutta todella kallis paikka on ravintola Silk. Täysin valkoinen ravintola jossa ruoka syödään sängyissä maaten ja mukavaa lounge-musiikkia kuunnellen. Illan ohjelmaan kuuluu 12 ruokalajin illallinen jonka lisäksi kokki lähettää 3-4 pientä lisämaistiaista. Siinä saa kyllä maistella ihan melkein kaikkea mahdollista ja on se hintansa väärti ainakin kerran elämässä.

Ravintola Silk (kuva: www.cocoon.net)