Kotoisa Toronto

On ihan melkein unohtunut kirjoittaa jotain myös Torontosta kun oli tota nyyjoorkkia, Helsinkiä, justinia ja muuta tossa välissä.

Mä en tiedä viihdyttiinkö me viime reissuilla Madridissa ja Torontossa siksi niin hyvin että mä oon asunu molemmissa ja tunsin kaupunkeja jo valmiiksi vai miksi New York jäi molemmille kakkoseksi. Toronto on niin ihana paikka. Siellä asuisin vieläkin mieluusti jos se ei a) olisi niin kaukana ja b) olisi sääolosuhteiltaan niin rankka (lue: kuin Suomi). Sitä mä vaan ihmettelen kun se jengi siellä juoksentelee T-paidoissa läpi vuoden. Nytkin oli jotain +12 astetta ja satoi ja me vedettiin kaulaliinoja tiukemmalle niin ei, kun paikallisia tuli vastaan T- paidoissa ja jopa shortseissa. Sama homma oli Nykissä. Naiset ei siellä mm. käytä sukkahousuja juuri lainkaan. Sääret paljaana neki viipotti menemään vaikka oli alimmillaan kanssa ehkä se 12 astetta ja satoi pieniä sammakoita.

Kensingtom Marketin katukuvaa

Torontossa jengi on oikeesti ystävällistä, eikä sellasta tekopurkkapallo happyhappyjoyjoyta kuin jenkeissä. Torontossakin on Chinatown ja pikku Italia ja kreikkalainen kaupunginosa ja portugalilainen alue ja pikku Intia ja kaikkea mahdollista. Siellä pääsee halvalla tai ilmaiseksi konsertteihin ja hyvää komediashowta on myös tarjolla esim Second Cityssä.

Toki sieltä löytyy myös pikku Kreikka jossa kadunnimet on kirjoitettu kreikaksi: Pape=Peip

Chinatownin herkkuja

Toronto ei ole kallis niinkuin Nykki. Meidän hotelli oli ker-ras-saan mahtava. Jos Torontoon joskus menette niin suosittelen ehdottomasti ottamaan huone Soho Metropolitan hotellista. Se on pienempi boutique hotelli jossa on aivan mielettömän ystävällinen palvelu. Ekasta päivästä alkaen jengi muisti meidät nimeltä ja kyseli kuulumisia. Ei silleen nyyjoork tyyliin että hi, how are you today (en jaksa kuunnella vastausta) vaan ne oikeesti muisti mitä oltiin edellisenä päivänä juteltu ja ne jatko juttua siitä. Tai no, pääosin se oli yks Concierge jätkä joka piti sitä koko juttua yllä mutta oli ne kaikki muutkin tosi ystävällisiä.

Hotellihuoneen kylppäri

Meillä oli huoneessa erillinen pukeutumisalue jossa oli säilytystilaa kahdelle matkalaukulliselle vaatteita. Kylpyhuone oli myös iso ja siellä oli erikseen suihku sekä amme. Buffet aamiainen irtos 22 Kanadan taalalla (vajaa 15 euroa). Sijainti oli myös hyvä ja toisin kuin New Yorkissa, Torontossa voi keskustan alueella melkein kävellä joka paikkaan, vaikka sekin on miljoonakaupunki. No okei, Torontossa on jotain kolme miljoonaa asukasta kun Nykissa on yli kahdeksan. Et ei kai niitä voi täysin verrata.

Sit siellä on se CN Tower. Aikoinaan kun se rakennettiin se oli maailman korkein torni mutta sitte meni arabit rakentamaan kaiken maailman Khalifa torneja ja nyt se ei enää ole korkein. On sieltä silti hienot näkymät.

Joka puolelta saa hyvää (ja edullista) ruokaa, varsinkin Chinatownista. Kahvin saa juoda kupista kunnon kahvilassa, kokeile esim Dark Horse espresso baria. Niin ja parasta on Town Shoes kenkäkauppa. Ihan mahtavilla sloganeilla varustettu mesta Eaton Centerissä. En siltikään ostanu sieltä yksiäkään kenkiä. Mikähän mussa on vialla?

Montahan kenkäparia vuodessa tohon palkintoon sisältyy?

Justiiiin!

Otsikolla viittaan tietenkin Justin Timberlakeen joka oli Frankfurtissa eilen keikalla. Ja huhhuh, olihan keikka. Mä ostin lipun keikalle vasta n. kuukausi sitten kun jäbä oli vetäny sellasen keikan Helsingissä että tiedotusvälineet ja sosiaalinen media ei meinanny pysyä nahoissaan sitä kehuessaan. No, olihan munkin pakko päästä kokemaan se mahtavuus. Suomessahan noi isot keikat myydään loppuun ekan kymmenen minuutin aikan mutta Saksassa ei. Ihan hyvin sai lippuja viel toukokuussa, ei toki enää minnekään front of stage paikoille vaan jonnekin piippuhyllylle sadan metrin päähän lavasta. No, on sekin parempi kun ei mitään.

Ihan pikkasen oli taas vaan vaikeuksia päästä paikan päälle. Logistiikkamestari sakemannit kun oli päättäny järjestää megalomaanisen stadionkeikan sekä helluntain metsäfestarit, jotka on kadun toisella puolella stadionista, samalle päivälle. Mä en tietenkään ollu mistään festareista tietoinen ja kuvittelin että lentokenttäbussilla jolla normisti menee vartti mun himasta stadikalle pääsis kätevästi paikalle jos lähtee tuntia ennen keikan alkua. Juu ei. Kaikki tiet oli ihan tukossa ja bussin ikkunasta näki miten kävelijät paahto ohi. 45 minsaa myöhemmin alko todella paniikki iskeä, Saksassahan keikat alkaa aina todella pünktlich just tasan silloin kun se on lippuun kirjoitettu. Melkein tunnin bussimatkan jälkeen vaihdoin raitiovaunuun kun aattelin (niiden tuhannen muun kanssa - tokiolaisia metrötyöntäjiä ois taas tarvittu) että spora kulkee paremmin kun sillä on oma kaista. Väärin. Kiskot yhdistyi muutaman sadan metrin päästä autotien kanssa samalle kaistalle ja siihen jäätiin. Sporakuski ei sit pysäkkien välillä ees alkuun suostunu päästämään meitä ulos et ois voitu kävellä ja siellä jumitettiin vartti kunnes se lopulta uskoi kun siellä matkustajien keskuudessa alko sellanen huuto ja kapina et ei siel voinu olla. Se pelkäs et me tallaudutaan toisemme jalkoihin jos se avaa ovet ja tulee rynnäkkö. Ennen avaamista se kuulutti että hitaasti sitten yksi kerrallaan ulos. Noudatimme käskyä ja astelimme hitaasti ja rauhallisesti ulos kadulle. Kukaan ei tallautunu tällä kertaa.

Kello oli siinä vaiheessa jo yli kahdeksan, keikka alkoi lipun mukaan kasilta. Stadionille oli vielä n. kaks kilsaa mut ei auttanu muu kuin pistää juoksuks. Ja täällähän on nyt se +32 astetta. Hikea valuvana saavuin areenalle ja sit sain vielä kiivetä noin sata rappusta mun piippuhyllypaikalle mutta onnekseni Justin ei ollu vielä aloittanu. Se aloitti lopulta vasta ysiltä. Stadioniolta puuttu aika paljon jengiä vielä siinä vaiheessa kun mä saavuin paikalle. Ajattelin että juna ois ollu parempi vaihtoehto mut sit muistin mitä mulle kävi viimeks kun oli futismatsi samalla areenalla ja mä olin matkalla lentokentälle ja juna hajos Niederradissa. Jopo ois vissiin ollu paras vaihtoehto. Mä vaan aattelin et se on vähän liian pitkällä ja sinne pitää mennä isoa tietä pitkin enkä tiedä onko siel mitään pyöräkaistaa. Ens kerran ajan jopolla vaikka moottoritien penkassa kun ei tonne näemmä muuten pääse.

Kuva by Satu joka osti lippunsa ajoissa ja sai nauttia showsta ihan lavan edessä

Ja sitten itse herra Timberlakeen. Johan on kaveri! Ei ne Suomen tiedotusvälineet turhaan hehkuttanu. Se jätkä on ihan älyttömän lahjakas ja hyvä esiintyjä. Se laulaa ihan yhtä hyvin livenä kun kuuntelis levyltä. Se tanssi läpi shown eikä vaikuttany yhtään hengästyneeltä vaikka myös lauloi koko ajan. Ja se muuten tanssii hyvin. Paremmin kuin Michael Jackson joka pääosin vaan kourii muniaan. Sit se soitti vähän pianoa, vähän kitaraa ja kaikessa se vaan on niin taitava. Se heitti myös väliin muutaman lauseen saksaks ja sai yleisön mylvimään. Show kesti yli kaks tuntia ja siinä oli kymmenen minuutin väliäaika. Ainoo mikä vähän harmitti etten ollu tutustunu herran tuotantoon paremmin etukäteen.

Ennen keikan alkua mietin että onhan ankean näköinen lava kun siellä ei ole mitään rekvisiittaa eikä edes mitään soittimia

No sieltähän se orketeri sit ilmestyi maan alta. Valoshow oli myös vertaansa vailla. En vaan tajua miks siellä roikkuu toi musta kangas peittämässä näkymän  takascreeniin! Joku saksalainen juttu taas.

Ennen keikkaa kun mietin niin mun mielestä sen viimesin hitti oli Cry me a river tossa pari vuotta sit ja sehän on julkastu, ehem, vuonna 2002! Mitäs se on sen jälkeen tehny? Ööh, pari leffaa ja kai sit muutaman levynki. Ilokseni se veti Cry me a riverin ja lisäksi ehkä kolme muuta biisiä jotka mä tunnistin. Kaks niistä on samalta Justified levyltä joka on julkastu vuonna 2002. Minkähän ihmeen takia mä tunnen sen levyn biisit niin hyvin? Kai ne on ollu sen suurimpia hittejä kun vielä 12 vuotta myöhemminkin se jaksaa niitä laulaa. Niiden lisäks tunnistun SexyBackin, joka on sekin kai vuodelta 2006 ja Mirrorsin jonka tahtiin mä yritin aloitella mun hiphop tanssijan uraa viime vuonna mut ei oikein lähteny. Näyttää niin helpolta kun joku Justin tanssii ja sit meet ite peilin eteen ja ihan hirveetä epätahtiin huitomistahan se on. Vuoden yritin mut ei siitä oikein mitään tullu.

Jossain vaiheessa Herra T käski sytyttää sytkärit tai kännyköiden taskulamput ja aika hienolta näytti

Lisäksi se veti muutaman cover biisin jotka mä kyllä tunnistin; vähän Elvistä, vähän Jacksonia, Jungle boogieta ja sit yks biisi jonka mä muistin olevan Bobby Brownia mut se oliki Bel Biv DeVoen Poison. Kaiken kaikkiaan aika mieletön show ja kaveri todisti olevansa kalliiden konserttilippujen arvoinen. Kotimatka bussilla kesti "vaan" 40 minsaa ja puolen yön jälkeen kotiin päästyäni olin valmista petikamaa vietettyäni konserttia ennen koko päivän ulkouimalassa auringon alla.

Suomi jeejee

Viimeinen reissu olikin sit Suomeen kun piti käväistä parissa pyöreissä synttärijuhlissa. Helsingissä sattui olemaan 17.5. kaikkien synttärien lisäksi myös Ravintolapäivä. En eka tajunnu mikä sen on, luulin että jo olemassa olevissa ravintoloissa vaan saa jotain halpoja ruokia. Ja sitten selvisi että ravintolapäivä on päivä jolloin kuka tahansa voi perustaa ravintolan vaikka omalle parvekkeellen ja kutsua sinne jengiä syömään. Pieniä ravintolakojuja näyttikin olevan kadunkulmissa ja puistoissa. Jälkeenpäin vasta selvittelin netistä että oman pop-up ravintolan voi myös listata Ravintolapäivän nettisivuille ja sieltä ne poteentiaaliset asiakkaat sen voi sitten löytää. Mä oon aina halunnu perustaa kampaamokahvilan, ehkä teen sen joku ravintolapäivä. Ellei koko homma lopu ennen sitä. Ihmettelen tosiaan miten sääntöjen ihmemaa Suomessa on saatettu sallia jotain noin vapaamuotoista ja rajoittamatonta toimintaa. Riittää ku kerran joku tarjoaa happamista munista tehtyä tortillaa ja saa salmonellat kehiin niin johan loppuu tuokin lysti.

Aikaisemmista ravintolapäivistä olikin jo tullut noottia kun joku oli mennyt tarjoamaan alkoholia ruokansa kanssa. Anniskelulupiahan noille yhden päivän yrityksille ei sentään saa. Ja mites muuten verotus? Onko se ihan vapaata tuloa? Suomessa?! Joku tossa nyt mättää. Mutta nostan hattua sille tyypille joka on saanu ton aloitteen menemään läpi Suomessa. Kaikki ei siis ole vielä menetetty.

Toinen uusi ilmiö on Siivouspäivä. Voi oispa meillä Frankfurtissakin sellainen! Siivouspäivänä jokainen voi perustaa kirpputorin ihan minne huvittaa. Omalle pihalle tai puiston kulmaan ja myydä vanhoja vaatteitaan yms krääsää. Toiset tykkää koluta kirppareita, itse tykkään hankkiutua eroon turhasta tavarasta ja mieluusti myisin ne naapureille. 

Sekä Ravintolapäivän että Siivouspäivän nettisivuilla sanotaan että niihin voi osallistua ympäri maailman. Eipä ole tullut Frankfurtissa vastaan. Ainoa vastaava juttu on täällä joka vuotinen Weiße Tafel josta meinasinkin varata tänä vuonna pöydän. Sehän oli se valkoinen katufestari josta kirjoitin jo aiemmin. Mutta, mutta, karvas totuus paljastui kun menin rekisteröimään pöytää. SE ON LOPETETTU! Kuinka ne voi? Alla olevasta tekstistä selviää että järjestössä tapahtuneet muutokset sekä puuttuva tuki tapahtuman järjestämisessä (= ne on alkanu riidellä siellä ja se joka tapahtumaa järjesti on lähteny/saanu potkut) on pakottanu lopettamaan koko jutun. Pitääkö mun nyt järkkää oma Weiße Tafel ja Ravintolapäivä ja vielä Siivouspäiväki ihan yksin, hä?

Liebe Fans der "Weiße Tafel"

wir bedauern sehr, dass dieses Fest nicht mehr stattfinden kann. Mangelnde Unterstützung von verschiedenen Seiten und strukturelle Veränderungen im Verein haben zu diesem Entschluss geführt.

Wir danken Ihnen allen, die Sie dieses Fest zu einem so wunderbaren Erlebnis gemacht haben.

Ihr Oeder Weg Verein

Jotain hyvääkin Nykistä

Kun nyt oon kahden tekstin voimin pääosin haukkunu Nykkiä niin yritän tähän nyt listata joitain asioita joista pidin tai jotka edes hämmästytti ja kummastutti hauskalla tavalla eikä vaan ärsyttäny.

Koiranulkoiluttajat. Kyllä, leffoista tuttu koiran ulkoiluttajan ammatti on näköjään oikeasti olemassa. Nykissä saattaa bongata tyyppejä joilla kulkee mukana kymmenenkin koiraa samaan aikaan. Ihmettelen miten ne rakit pysyy kasassa eikä kisko sitä ulkkoiluttajaa kymmeneen eri suuntaan.

Central Parkin elukat ja itse asiassa koko puisto. Kurret ja tiput on siellä kovin tuttavallisia ja poseeraa mielellään valokuvaajille. Luojalle kiitos siitä puistosta. Ilma Central Parkia (jota mä vaan jatkuvasti kutsun vahingossa South Parkiksi) ois Nykki vieläkin tukalampi paikka. Valitettavasti siellä ei juurikaan ole muita isompia puistoja ympäri kaupunkia, niille ois kyllä käyttöä.

Halal Guys. Joka kulmassa löytyy noita nakkikiskoja joissa ei muuten myydä nakkeja vaan jotain ihanan tuoksuista kanamössöä. Jengi ihan jonottaa niihin. Halalhan on muslimien vastine kosherille, mutta näytti siellä jonossa olevan muitakin kuin muslimeja, tai mistä noista tietää. Ei maistettu kertaakaan mutta ois varmaan pitäny.

Times Squaren hahmot. Sieltä löytyy kaikki Chewbaccasta Pappasmurffiin ja sit tietty ne alastomat cowboyt ja cowgirlit. Meno on aika kova mutta pieninä annoksina se voi olla ihan kiehtovaa. Mitä sulle ei yritetä siellä myydä niin sitä tuskin tarvitset.

Naked cowgirls käy neuvottelua kissanaisen kanssa.

Times squaren kavereita ja oho, taustalla on Yhdysvaltain lippu!

Ja kaiken tuon hulluuden keskellä US armed forces recruiting station. Jos ei tärppää duuni Mikki Hiirenä ni aina voit mennä Afganistaniin sotimaan.

Kaiken maailman ohje- ja kieltokyltit sekä mainokset. Kaikissa tavaroissahan pitää olla varoitus että älä syö ettet tukehdu, älä paista kissaa mikrossa jne mutta kaduiltakin löytyy aika hauskoja juttuja.

Oisko helpompi vaan listata mitä kaikkea saa tehdä?

Fulton Mall Brooklynissa. Siinä on sitä aitoa meininkiä. Hinnatkaan ei päätä huimaa, sieltä löytyy juuri avattu TJ Maxx (merkkivaate outlet josta saatta tehdä löytöjä jos kestää olla siinä sekasotkussa. Euroopassa sen nimi on TK Maxx), Brooklyn Industries (kiva paikallinen vaatekauppa josta saa myös tavaraa kohtuuhintaan) sekä Macy's tavaratalo muutamia mainitakseni. Se ei oikeasti ole mikään varsinainen ostoskeskus vaan kadunpätkä joka on täynnä kauppoja. Jengiä tulee vastaan vanhat kunnon ghettoblasterit olalla ja meininki on aika, noh, kannattaa käydä itse katsomassa. Siellä ei juurikaan ole Burger Kingiä kummempia rafloja mutta Juniors löytyy. Näyttää linkin kuvissa paljon hienommalta mitä oikeesti on.

Fulton Mall

Fulton tarjos myös hyviä äitienpäivälahjaideoita. Jos äiti sattuu olemaan Dolly Parton.

Staten Island Ferry. Se on ILMAINEN!!!!! Laiva Manhattanin ja Staten Islandin välillä kulkee 24h vuorokaudessa aina puolen tunnin välein ja jos sinne menee illalla niin näkee koko Manhattanin hienossa yövalaistuksessa. Laiva menee myös vapaudenpatsaan ohi ja toisella suunnalla voi ihailla valaistua Brooklyn bridgeä. Kerrassaan kannattava reissu.

Ja yks mistä en voi valittaa ollenkaan on musiikki. Joka baarissa, ravintolassa, kaupassa, hotellissa (jopa meidän hotellin hississä) soi tosi hyvä musiikki. Ei mitään hevon Shakiraa tai Katy Perryä vaan oikeesti hyvää musaa. Paikasta riippuen saattoi olla soulimpaa tai funkimpaa, rytmikkäämpää tai enemmän Elvis tyyppisiä hittejä mutta se oli aina kuitenkin tosi hyvää ja tunnelmaan sopivaa. Jos sais jonku New York soundtrackin ni sen mä voisin ottaa.

New Yorkia pitää nauttia pieni pala kerrallaan. Älä yritä viikon aikana nähdä ja kokea kaikkea, siinä tulee vain burn out. Keskity muutamaan alueeseen ja tutki niitä vähän perusteellisemmin. Me tehtiin se virhe että aina aamulla päätettiin tehdä viisi eri asiaa ja sit juostiin paikasta toiseen kuin päättömät kanat ja iltaa kohden tuli stressi kun ei ehdittykään tehdä kaikkea.

Oi maamme Ameriikka

New Yorkissa kun pyöriin niin ei ainakaan jää epäselväksi että missä maassa sattuu olemaan. Ihan joka hevon pytingissä heiluu Yhdysvaltojen lippu. Jokaisessa isossa hotellissa, tavaratalossa, bussiaseman seinässä, julkisissa sekä ei julkisissa muuten vaan itsensä tärkäksi tuntevissa rakennuksissa on ympäri vuorokauden lippu salossa. Metrojunan joka vaunussa on lippu. Lentokentällä ensimmäisenä meitä tervehti isänmaallinen "God bless our troops" -teksti. Ei ollut lainkaan ristiriidassa kaikkien niiden itse Nykistä löytyneiden "kannatamme rauhaa" -tekstien kanssa.

Siunatkoon Herra jenkkisotilaita jotka vievät rauhan ilosanomaa ympäri maailman

Metroasema ja lippu. Metroverkko on siellä kans ihan hanurista. Todella vaikea selvittää että mikä juna menee minnekin.

Metrovaunu ja lippu

Kaiken kaikkiaan kieroutunut maa. Viikko siellä vierähti mutta ei se mulle auennut, ei sitten millään. Aiemmin kuvittelin että jos saisin duunin jostain vaikka YK:lta niin ois siistiä muuttaa New Yorkiin mutta enää en ajattele niin. Mä pysyn Euroopassa. Olen yrittänyt miettiä että miksi mä viihdyin Hong Kongissa, mutta en New Yorkissa vaikka se paikka on ehkä vielä enemmän täynnä ihmisiä, melua ja saasteita. Tai miksi mä viihdyin aikoinaan Intiassa vaikka se maa vasta onkin täysin fucked up. Intia kävi hermoille mutta sitä osas odottaa. Jotenkin New Yorkilta odottaisi länsimaista sivistystä. Se plastiikkinen meininki ei vaan muhun uppoa. Intiassa kaikki halus olla mun kavereita koska ne halus multa rahaa. Jenkeissä ne esittää olevansa kiinnostuneita musta vaikka pohjalla on sama halu. Ne on ystävällisiä koska ne haluaa multa ison tipin. Ketään ei ihan oikeasti kiinnosta tippaakaan mitä mulle tänään kuuluu. Intiassa ne on oikeesti rutiköyhiä mutta siitä huolimatta vieraanvaraisia ja multa mahdollisesti saatu lantti voi pelastaa ne sen päivän nälkäkuolemalta. Jenkeissä niillä on duunit mutta niiden pihit työnantajat maksaa niille minimipalkkaa ja varsinainen palkka otetaan asiakkaiden tipeistä. Musta se on väärin, varsinkin kun hinnat on jo valmiiks korkeat. Intiassa saa sentään halpaa ruokaa ja siihen päälle jättää mieluusti vähän ylimääräistä.

Brooklyn bridge ja lippu

Radio City Music Hall ja muutama lippu

Tärkeä rakennus ja lippu

New Yorkissa yhdessä ravintolassa me jätettiin n. 10% tippi joka mun mielestä oli jo aika kohtuullinen summa. Tarjoilija tuli takaisin ja kysyi että oliko palvelussa jotain vikaa. Öhm, ei, miten niin? Jos ois ollu niin me ei oltais jätetty tippiä. Eiku tippiä pitää jättää vähintään 15% tai muuten joutuu raportoimaan pomolle mikä meni pieleen. No raportoi vaikka että me ollaan pihejä saksalaisia ja meitä ei nyt vaan huvittanu jättää enempää.

Bussi ja lippu

Paloauto ja lippu

Nakkikiska ja lippu

Ja sitten se tekopyhyys käy tosiaan mun hermoille. Jenkeissä ollaan ihan hysteerisiä siitä ettei vaan kukaan alaikäinen saa alkoholia maistaakseen. Tai että musiikissa ja teeveessä pitää kirosanat joko vaihtaa toisiin sanoituksiin tai piilottaa piippauksen alle. Kuitenkin rikollisuus ja vaikka teiniraskaudet on maailman korkeinta tasoa. Mä en muun muassa päässyt yhden hotellin kattoterassille kun mulla ei sattunut olemaan papereita mukana. Se on kuulemma iltaisin yökerho ja kaikilta kysytään paperit. OK, makes sense mutta jos joku täyttää tänä vuonna 40 niin tartteeko siltikin vielä näyttää pahvit vai eikö sitä jo naamasta näe että en ole enää lähelläkään 21-vuotiasta. Korkeintaan voisin olla sellasen äiti. Juu ei. Meillä kun on nämä säännöt ja niistä ei jousteta. No ei sit. Pitäkää tunkkinne, mä palaan Eurooppaan.

Mc Donaldsin sisäänkäynti on kuin joku parempiki Broadway teatteri

Samoin metroasema - valot vaan vilkkuu

Ja siellä kaiken keskellä juoksentelee alaston cowboy. Mut se on tietty ihan ok.

New York New York

Täällä sitä nyt ollaan. Isossa omenassa. Mulle tämä on ollut kyllä aika kova kulttuurishokki. Tiesinhän mä toki ennestään ettei Amerikka ole se mun juttu mutta jotenkin leffojen ja sarjojen perusteella kuvittelin että New York on tosi cool. No onhan se jos olet rikas ja kuuluisa. Mutta meille taviksille se on tosi vaikea paikka. Kaikki täällä on ihan saamarin kallista. Ravintolassa tulee laskun päälle verot ja "gratuity" mikä mun mielestä on sama kuin tippi. Mutta ei, sen päälle odotetaan vielä n. 20% tippiä. Siis satasen laskuun kakskymppiä ekstraa. Lasi viiniä on muutenkin jotain 16 dollaria ja siihen tipit sun muut päälle niin aika kuivin suin saa täällä istua.

Ja miten niin tää on joku shoppailijan paratiisi? Jos tiedät kaupan mistä irtoaa ees yks vaate alle satasella niin let me know. Mä en ole ostanu vielä mitään. Paitsi TJ Maxxista pari aleriepua. Ja sit mikä ihmeen kiire näillä ihmisillä on koko ajan kun ei voi ees kahvia juoda kunnon kupista istuen kahvilassa? Kaikkialta saa take away mukit mukaan (halusi tai ei) ja metro on täynnä jengiä joka kulkee joko kahvimuki tai joku muu pirtelö kourassaan. Jengillä on myös tapana nauttia lounas metrossa. Siis ei mitään siistiä pikku sämpylää vaan kunnon curryt jotka sit saastuttaa lemullaan koko metrovaunun ilman. Ei pysty käsittään.

Ja joka paikka on täynnä jengiä. Turisteja sekä paikallisia. Ja sanomattakin selvää et kaikki turistitoiminta on sairaan kallista. Kiertoajelu bussilla on lähemmäs 50 dollaria kun Euroopassa se on joka maassa n. 20 euroa. Brodwaylle saatiin liput 180 eurolla. Hotelli on tuplasti kalliimpi kuin Torontossa mutta huone puolet pienempi, ei säilytystilaa, skeidampi aamiainen, ei kylpyammetta jne.

No mutta ollaan me nähty paljon kivojakin juttuja ja täällä on tosi paljon valinnanvaraa ravintoloissa ja baareissa. West Village on tällä hetkellä suosikki kun itäpuolta ja Brooklyniä ei ole vielä valloitettu. Ehkä mä tälle vielä lämpeen.